Sosiaalisten innovaatioiden kehittämisvaiheet

 

1. Tarpeet ja ongelmat

Ensimmäisessä vaiheessa pyritään listaamaan kaikki tavoitteet ja ongelmat, joiden aiheuttajiin — ei oireisiin — etsitään ratkaisuja. 

2. Ideat

Toisessa vaiheessa kerätään ehdotuksia ja ideoita esille tulleisiin haasteisiin monin eri tavoin. Useat erilaiset metodit auttavat keräämään näkemyksiä ja kokemuksia laajasti eri tietolähteistä. 

3. Kokeilut

Kolmannessa vaiheessa tehdään prototyyppejä ja pilotteja, joissa ideoita testataan käytännössä. Tämä vaihe on tärkeä sosiaalisten innovaatioiden kannalta, koska iteroinnin kautta — tekemällä kokeiluja ja virheitä sekä oppimalla niistä — voidaan yhdistää eri tahojen asiantuntemusta ja ratkaista eri sidosryhmien välisiä jännitteitä. Samalla varmistetaan ideoiden toimivuus käytännössä. 

4. Vakiinnuttaminen

Neljännessä vaiheessa käytännössä toimivista ideoista tehdään jokapäiväinen käytäntö. Julkisella sektorilla se tarkoittaa budjetin, henkilöstöresurssien ja muiden näihin vaikuttavien asioiden — kuten lainsäädäntöön — vaikuttamista. 

5. Skaalaaminen

Viidennessä vaiheessa mallia levitetään useisiin eri organisaatioihin ja eri toimialoille. Siinä hyödynnetään useita erilaisia strategioita innovaation levittämiseen ja kasvattamiseen. 

6. Systeeminen muutos

Kuudennessa vaiheessa tähdätään järjestelmän tai systeemin muuttumiseen. Systeeminen muutos sisältää usean eri kokonaisuuden vuorovaikutusta. Systeemisen tason muutos tarkoittaa yleensä uutta toimintapolitiikan ja organisatoristen rakenteiden muutosta, joka koostuu useista pienistä innovaatioista. Systeeminen muutos sisältää yleensä julkisen ja yksityisen sektorin muutoksia pidemmällä aikavälillä.
 

Lataa tästä:
Sosiaalisten innovaatioiden spiraali 

Lähde: The Open Book of Social Innovation, Murrey, Caulier-Grise & Mulgan (2010).