Koronavirusten esiintyvyys Suomessa

SARS-CoV-2 kausi 2023–2024

COVID-19 pandemian aikana SARS-CoV-2-löydöksiä ilmoitettiin tartuntatautirekisteriin eniten joulukuun 2021 ja huhtikuun 2022 välisenä aikana. Tämän jälkeen tartuntatautirekisteriin raportoidut tartuntamäärät ovat merkittävästi vähentyneet. Huhtikuun 2022 jälkeen tartuntoja on raportoitu ympäri vuoden vaihtelevin määrin (kuva 1). 

SARS-CoV-2 virusta esiintyy ympäri vuoden, eivätkä sen epidemiakaudet tällä hetkellä noudata samankaltaista kausiluonteisuutta kuin influenssa- ja RS-viruksille on tyypillistä. Testauskäytänteet ovat muuttuneet merkittävästi vuoden 2023 alusta lähtien, mikä hankaloittaa tapausmäärien ilmaantuvuuden ajallista vertailua.

Pylväskaavio esittää SARS-CoV-2 positiivisten löydösten lukumäärät pandemian alusta, vuodesta 2020, vuoteen 2024. Suurimmat huiput ajoittuvat vuoden 2021 lopun ja vuoden 2022 lopun väliselle ajalle. Vuodesta 2023 alkaen tartuntojen testauksessa ja ilmoittamisessa on tapahtunut huomattavia muutoksia.
Kuva 1. Tartuntatautirekisteriin ilmoitetut SARS-COV-2-tapaukset vuosina 2020–2024.

Viimeisin tautihuippu tartuntatautirekisteriin ilmoitettujen löydösmäärien perusteella ajoittui viikoille 41/2023–52/2023. Tällöin SARS-CoV-2-tartuntoja raportoitiin 1 016–3 827 tapausta/viikko. Viikkojen 40/2023–20/2024 välisenä aikana tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin yhteensä 30 333 SARS-CoV-2-infektiota (kuva 2). Ilmoitettujen SARS-CoV-2-positiivisten testituloksen antaneiden keski-ikä oli 69 ja mediaani 77 vuotta (jakauma 0–106 vuotta). Heistä 47 % oli miehiä.

Pylväskaavio esittää tartuntatautirekisteriin ilmoitettujen SARS-CoV-2-positiivisten löydösten määriä viikoittain, viikosta 40/2023 viikkoon 40/2023. Eniten tapauksia, yli 3 000/viikko, kirjautui viikoille 44–46/2023. Vähiten tapauksia, < 200/viikko, kirjautui viikoilla 7–19/2024.
Kuva 2. Tartuntatautirekisteriin ilmoitetut SARS-CoV-2 tapaukset viikoittain kaudella viikko 40/2023 - viikko 20/2024. 

SARS-CoV-2-virusten muuntumista on seurattu Suomessa joulukuusta 2020 alkaen määrittämällä viruksen kokogenomin sekvenssi. Kokogenomisekvenssien avulla määritetään väestössä kiertävien virusten geneettiset linjat sekä niissä esiintyvät mutaatiot (kuva 3). 

Pylväskaavio esittää tartuntatautirekisteriin ilmoitettujen sekvensoitujen SARS-CoV-2-muunnosten havaintomääriä ajallisesti viikosta 51/2020 lähtien. Kuvaaja havainnollistaa valtavarianttien nopean nousun ja syrjäytymisen seuraavan valtavariantin alta pandemian alkuvaiheessa sekä muunnosten asteittain tapahtuneen vakiintumisen väestöön.
Kuva 3. Tartuntatautirekisteriin ilmoitettujen SARS-CoV-2 muunnosten viikoittaiset lukumäärät viikosta 51/2020 lähtien. 

Klikkaa kuva suuremmaksi (png, 92kt)

Kauden 40/2023–20/2024 aikana sekvensoitiin n. 2 800 SARS-CoV-2-positiivista näytettä. XBB.1.5-kaltaiset rekombinanttialalinjat dominoivat vuoden 2023 alusta lähtien. Alkusyksystä 2023 BA.2-linjasta eriytynyt BA.2.86-alalinja levisi maailmalla ja sitä on esiintynyt Suomessa syyskuusta 2023 lähtien. 
Helmikuun 2024 jälkeen lähes kaikki sekvensoidut näytteet ovat olleet BA.2.86 JN.1 -alalinjaa ja siitä polveutuvia alalinjoja (kuva 3). WHO antoi keväällä 2024 suosituksen JN.1-muunnoksen käyttämisestä rokoteantigeeninä.

Lisätietoa

Päivitetty: