Toimenpideohje sikotautitapauksiin

Tämä ohje käsittelee sikotaudin ehkäisyä ja sikotautivirukselle altistuneiden ihmisten tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä. 

Ohje on tarkoitettu ensisijaisesti hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän kunnan tartuntataudeista vastaavien lääkäreiden ja hoitajien sekä hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän sairaanhoitopiirien tartuntatautien torjunnasta vastaavien yksiköiden ja kliinisten mikrobiologian laboratorioiden käyttöön. Ohje ei ole juridisesti velvoittava.

Sikotautivirus, sen tarttuminen ja tartuttavuus

Sikotauti on paramyksovirusten heimoon kuuluvan viruksen aiheuttama kuumeinen sylkirauhastulehdus. Virus leviää sairastuneen potilaan hengitysteistä pisaratartuntana sekä kontaktista potilaan sylkeen tai syljen kontaminoimiin esineisiin. Itämisaika tartunnasta ensioireiden alkuun on yleensä 16–18 vuorokautta ja vaihteluväli 12–25 vuorokautta.

Sikotautipotilaan merkittävin tartuttavuusaika alkaa 2 vuorokautta ennen sylkirauhastulehdusoireiden ilmaantumista ja jatkuu, kunnes sylkirauhastulehdusoireiden alusta on kulunut 5 vuorokautta. Virusta on kuitenkin voitu osoittaa potilaiden syljestä jopa 7 vuorokautta ennen oireita ja 9 vuorokautta niiden alkamisen jälkeen.

Taudinkuva, komplikaatiot ja erotusdiagnostiikka

Sikotauti alkaa tyypillisesti epäspesifisillä oireilla kuten lämpöilyllä, huonovointisuudella ja lihaskivuilla. Muutaman vuorokauden kuluttua kehittyy korvanalussylkirauhasten tois- tai molemminpuolinen aristava turvotus, joka kestää 7–10 vuorokautta. Tulehdus voi ilmetä myös muissa sylkirauhasissa. Jopa viidesosassa tapauksista infektio on oireeton tai ilmenee vain lievin hengitystieinfektion oirein.

  • Sikotautia on syytä epäillä, kun potilaalla on kuumeen lisäksi vähintään yksi seuraavista kolmesta oireesta:korvanalussylkirauhasen tai muun sylkirauhasen aristava turvotus
  • kivestulehdus  
  • meningiitti. 

Sikotaudin erotusdiagnostisia vaihtoehtoja ovat pääasiassa muut virusinfektiot. Sikotauti on kuitenkin ainoa epidemioina esiintyvä sylkirauhastulehdus.

Sikotaudin mahdollisia komplikaatioita ovat:

  • Kivestulehdus, jota esiintyy noin 25–50 prosentilla puberteetin jälkeen sairastuneista miehistä. Oireita ovat kivesten punoitus, kuumotus ja aristus. Kivestulehduksen saaneista noin kolmasosalla tulehdus on molemminpuolinen, mutta johtaa vain harvoin hedelmättömyyteen. Sikotaudin aiheuttama kivestulehdus on kuvattu myös kivessyövän riskitekijänä.
  • Meningiittiä esiintyy noin 15 prosentilla sairastuneista. Sen oireita ovat päänsärky, pahoinvointi ja oksentelu. Potilaat voivat tarvita sairaalahoitoa, mutta pysyvät neurologiset haitat ovat harvinaisia.
  • Sikotautienkefaliitti on harvinainen (0,02–0,3 prosenttia sairastuneista), mutta siihen liittyy pysyvien haittojen mahdollisuus ja 1 prosentin kuolleisuus.
  • Harvinaisia komplikaatioita ovat haima-, kilpirauhas-, munasarja- ja rintatulehdus sekä sensori- neuraalinen kuulonmenetys.
  • Raskaana olevilla naisilla on kuvattu sikotaudin yhteydessä spontaaneja keskenmenoja, mutta on   epäselvää, lisääkö raskaudenaikainen sikotauti keskenmenon riskiä. Tautiin ei tiedetä liittyvän synnynnäisiä epämuodostumia.

Sikotaudin esiintyminen Suomessa ja muualla

Aikaisemmin sikotauti oli Suomessa yleinen tauti, johon sairastui vuosittain useita tuhansia lapsia. MPR- rokotteen käyttöönotto vuonna 1982 vähensi tautitapausten määrää yli 99 prosenttia. Yksittäisiä tautitapauksia todetaan kuitenkin edelleen lähes joka vuosi. Yleensä kyseessä ovat tartunnat, joita rokottamattomat henkilöt ovat saaneet ulkomailla.  

Suurin osa maailman maista on Suomen lailla ottanut sikotautivirukselta suojaavan rokotteen kansalliseen rokotusohjelmaansa. Monissa maissa, joissa rokotuskattavuus on alhainen, tautia esiintyy yhä yleisesti. Kuitenkin myös länsimaissa on viime vuosina kuvattu useita sikotautiepidemioita etenkin oppilaitoksissa ja nuoren aikuisväestön keskuudessa. Epidemioissa tautia on esiintynyt myös rokotetuilla henkilöillä, mutta vakavat taudinkuvat ja taudin komplikaatiot ovat rokotetuilla harvinaisia.

Rokottaminen sikotautia vastaan

Suomessa suurimmalla osalla ennen vuotta 1970 syntyneistä on lapsena sairastetun sikotaudin antama immuni- teetti. Elävä heikennetty sikotautivirus sisältyy yhdessä tuhkarokon ja vihurirokon kanssa MPR-rokotteeseen, joka otettiin Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 1982. Rokote annetaan neuvolassa 12 kuukauden ja 6 vuoden ikäisille. 

Ensimmäisen MPR-rokoteannoksen kattavuus pikkulapsilla on ollut Suomessa noin 95 prosenttia.  Armeijassa MPR-rokotuksia annettiin vuosina 1986–2000.

Vuosina 1965–1975 syntyneillä suoja sikotautia vastaan voi olla puutteellinen, sillä osa heistä ei ole sairastanut tautia. Etenkin naisilla voi olla puutteita rokotussuojassa.

Jokaisella on tärkeä olla joko sairastettujen tautien tai kahden MPR-rokotuksen antama suoja tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. Jos tästä suojasta ei ole varmuutta, suosittelemme kahta MPR-rokotusta vähintään puolen vuoden, mutta mieluiten 2–3 vuoden välein.

Pohjoismaiden ja Viron ulkopuolelle matkustaville lapsille voidaan harkita MPR-rokotuksen aikaistamista 6 kuukauden iästä alkaen. Jos rokotus on annettu alle 11 kuukauden ikäiselle lapselle, se katsotaan ylimääräiseksi annokseksi. Lapsi tarvitsee tällöin MPR-rokoteannoksen myös 12–18 kuukauden ja 6 vuoden iässä. 

Suosittelemme, että Pohjoismaiden ja Viron ulkopuolelle matkustavat aikuiset matkailijat rokotetaan kansallisen rokotusohjelman mukaan (ks. edellä).

Kahden rokotuksen sarja antaa noin 88 prosentin suojan sikotautia vastaan.

MPR-eli-tuhkarokko-sikotauti-ja-vihurirokkorokote

Sikotautiepäily

Sikotautia on syytä epäillä, jos henkilöllä on sikotautiin sopivia oireita ja yksi tai useampia seuraavista altistavista tekijöistä oireiden alkamista edeltäneiden 25 vuorokauden aikana:

  • Kontakti henkilöön, jolla on todettu laboratoriotutkimuksin varmistettu sikotauti.

         JA/TAI

  • Kontakti henkilöön, jolla on sikotautiin sopiva taudinkuva (yleisimmin sylkirauhastulehdus, kivestulehdus ja/tai meningiitti)

         JA/TAI

  • Ulkomaanmatka alueelle, jossa on käynnissä merkittävä sikotautiepidemia. THL:lta saa lisätietoa epidemiatilanteesta.

          JA/TAI

  •  Puuttuva tai epätäydellinen MPR-rokotussuoja.

HUOM. Tautitapauksia voi esiintyä myös rokotetuilla. Tapaukset ovat usein lievempiä kuin rokottamattomilla ja komplikaatiot ovat harvinaisia.

Laboratoriodiagnostiikka sikotautiepäilyssä

On tärkeää, että sikotautidiagnoosi perustuu laboratoriotutkimuksiin. Sikotautiepäilyssä otetaan verestä vasta-ainetutkimus ja lisäksi nielunäyte viruksen nukleiinihapon osoittamiseksi. Tarvittaessa lisänäytteitä otetaan taudinkuvan perusteella. Näytteet on hyvä ottaa mahdollisimman pian sikotautiepäilyn herättyä.

Vasta-ainetutkimus

Verinäytteestä pyydetään sikotautivirusvasta-ainetutkimus (S-ParoAb, tutkimusnumero 2633).

  • Tuoreeseen sikotauti-infektioon viittaava IgM-vasta-ainetason nousu voidaan osoittaa seerumi- tai aivo-selkäydinnestenäytteestä. Seerumista IgM-vaste on todettavissa yleensä viiden vuorokauden kuluttua oireiden alun jälkeen. Rokotetuilla henkilöillä IgM-vaste voi puuttua tai olla lyhytaikainen. Negatiivinen IgM-tulos ei sulje pois sikotautia rokotetulla tai taudin aiemmin sairastaneella henkilöllä.
  • Tuoreeseen infektioon viittaa myös IgG-vasta-ainetason nelinkertainen nousu tai serokonversio pariseeruminäytteissä rokottamattomilla henkilöillä. 
  • Pelkkä positiivinen IgG-taso sopii rokotteesta tai aiemmin sairastetusta taudista saatuun immuniteettiin.
  • Jos kolmen vuorokauden sisällä oireiden alusta otettu vasta-ainetutkimus jää negatiiviseksi, otetaan uusi seeruminäyte. Rokottamattomilla henkilöillä näyte otetaan 5–7 vuorokautta oireiden alkamisen jälkeen ja rokotetuilla 10 vuorokautta oireiden alkamisen jälkeen.

PCR-tutkimus

Sikotautivirus voidaan osoittaa sylki-, nielu-, aivo-selkäydinneste- tai virtsanäytteestä PCR-tekniikalla tai viruseristyksellä. Yleisimmin viruksen osoittamiseksi otetaan nielunäyte, josta pyydetään PCR-tutkimus (-ParoNhO, tutkimusnumero 6273).

Näytteiden lähettäminen

Pääkaupunkiseudulla virka-aikana (ma–pe, klo 8–16)

  • Ennen näytteiden lähettämistä soitetaan THL:ään, puh. 029 524 6116. 
  • Näytteet ja THL:n MPR-lähete voidaan lähettää taksilla suoraan THL:n Asiantuntijamikrobiologiayksikön Virologian laboratorioon, Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki. Lähettävä yksikkö maksaa taksin. 
  • Jos näytteet lähetetään suoraan THL:ään, faksataan THL:n MPR-lähete lisäksi HUSLABin Virologian yksikköön (fax. 09 471 73136), jotta näytetiedot saadaan laboratoriojärjestelmään. 
  • Näytteet ja THL:n MPR-lähete voidaan lähettää THL:ään myös HUSLABin kautta. 

THL tekee akuutin sikotaudin epäilyssä vasta-ainemäärityksiä ja PCR-tutkimuksia tiistaisin ja perjantaisin. THL ilmoittaa vastauksen 

  • lähettävälle hoitoyksikölle puhelimitse ja tarvittaessa turvapostilla 
  • HUSLABille turvapostilla. HUSLAB huolehtii tutkimusvastausten kirjaamisen laboratoriojärjestelmään.

Huom. maanantaista torstaihin päivystysaikana (klo 16‒8) otetut näytteet voidaan säilyttää jääkaapissa. Hoitava yksikkö lähettää ne THL:ään taksilla seuraavana aamuna. Lähettävä yksikkö maksaa taksin.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella virka-aikana (ma–pe, klo 8–16)

HUSLABin asiakkailla on mahdollisuus lähettää näytteet suoraan THL:ään yllä kuvatulla tavalla (lähettävä yksikkö maksaa taksin) tai HUSLABin kautta.

HUSLAB Virologian yksikkö ja TYKS Kliininen mikrobiologia tekevät akuutin sikotaudin epäilyssä vasta-ainemäärityksiä arkipäivisin. Laboratorioita on tärkeä informoida puhelimitse kiireellisen tutkimuksen tarpeesta ennen näytteen lähettämistä. 

  • HUSLAB, puh. 050 427 2126, osoite: HUSLAB Kliininen mikrobiologia, näytteiden vastaanotto, Haartmaninkatu 3 B, 00170 Helsinki. 
  • TYKS Kliininen mikrobiologia, puh. infektioserologian laboratorio 02 313 9164 tai sairaalamikrobiologi 02 313 9162. Näytteiden postitusosoite: Tyks Laboratoriot, Kliininen mikrobiologia, Näytelogistiikkakeskus Med D 3.krs, Kiinamyllynkatu 4, 20520 TURKU.

Muut näytteenlähettäjät kuin HUSLABin ja TYKS:n asiakkaat voivat lähettää sikotautinäytteet suoraan THL:n Asiantuntijamikrobiologiayksikön Virologian laboratorioon, Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki. Näytteiden lähettämisen yksityiskohdista sovitaan aina etukäteen puhelimitse, puh. 029 524 6116.

Näytteiden lähetys päivystysaikana (klo 16‒8 sekä pe–su ja pyhäpäivät)

  • Ennen näytteiden lähettämistä soitetaan HUSLABin Virologian yksikön hoitajaetupäivystäjälle (puh. 040 837 4010 tai 040 837 4011). 
  • Kaikki näytteet lähetetään päivystysaikana osoitteella: HUSLAB, Kliininen mikrobiologia, Näytteiden vastaanotto, Haartmaninkatu 3 B, 00170 Helsinki. 
  • HUSLAB lähettää seuraavana arkipäivänä näytteet THL:ään.

Näytteiden mukaan liitetään lähete

  • Näytteiden mukana tulee olla lähete, josta käyvät ilmi 
  • potilaan tausta- ja matkustustiedot
  • aikaisemmat MPR-rokotukset
  • oireet ja niiden alkamispäivä. 

THL:n MPR-lähete

Näytteet on hyvä ottaa siinä terveydenhuollon toimipisteessä, johon potilas on ensin hakeutunut hoitoon.

Hoitopaikka ja eristystarve

Koti

Lieväoireinen potilas voi sairastaa sikotaudin kotona. Sikotautipotilas voi mennä päivähoitoon, kouluun tai työpaikalle, kun sylkirauhastulehdusoireiden alusta on kulunut 5 vuorokautta. Suosittelemme, että potilaan luona myös vieraillaan vasta, kun oireiden alusta on kulunut 5 vuorokautta. 

Potilaita on tarpeen ohjeistaa myös hyvään käsihygieniaan ja niistämistapaan taudin leviämisen ehkäisemiseksi.

Terveyskeskus ja sairaala

Jos päivystyspoliklinikalle saapuvalla henkilöllä epäillään sikotautia, hänet ohjataan yleisen odotusaulan sijaan erilliseen huoneeseen odottamaan. Myös laboratorionäytteet käydään ottamassa tässä tilassa. 

Sairaalassa tai muussa hoitolaitoksessa sikotautipotilas hoidetaan pisara- ja kosketusvarotoimin, kunnes oireiden alusta on kulunut 5 vuorokautta. 
Tavalliset varotoimet ja varotoimiluokat

Potilaan hoitoon osallistuvalla työntekijällä on tärkeää olla sairastetun sikotaudin tai kahden MPR- rokoteannoksen tuoma suoja sikotautia vastaan.

Sikotaudin hoito

Sikotautiin ei ole olemassa viruslääkettä. Hoito on oireenmukaista ja sisältää lepoa, nesteen nauttimista ja tarvittaessa parasetamolia tai tulehduskipulääkettä. Tauti paranee itsestään 1–2 viikossa.

Altistuneiden jäljitys ja suojaus

Sikotaudissa tartunnanjäljitys koskee henkilöitä, jotka ovat altistuneet sikotautitapaukselle 2 vuorokautta ennen sylkirauhastulehdusoireiden alkamista tai 5 vuorokauden kuluessa näiden oireiden alkamisen jälkeen. 

Sikotauti tarttuu lähikontaktissa pisaratartuntana hengitystie-eritteistä tai syljen välityksellä. Kontaktin läheisyys ja kesto vaikuttavat tartuntariskiin. 

Altistuneita voivat olla esimerkiksi 

  • samassa taloudessa asuvat
  • samassa päiväkotiryhmässä tai koululuokassa olevat
  • läheiset työ- tai opiskelutoverit
  • muut henkilöt, joilla on ollut kasvokkain tapahtuva keskustelukontakti tai jotka ovat muuten altistuneet sairastuneen syljelle tai hengitystie-eritteille tartuttavuusaikana.

Altistuneille henkilöille aloitetaan kansallisen rokoteohjelman mukainen rokotesarja, jos heillä ei ole rokotteen tai sairastetun taudin antamaa suojaa. Rokote ei kuitenkaan altistuneilla estä taudin puhkeamista, joten altistuneiden henkilöiden on tärkeää tarkkailla itseään oireiden varalta 25 vuorokauden ajan altistumisesta. Rokotteen ottaminen on vapaaehtoista.

Immunoglobuliinin tehosta taudin ehkäisyssä altistuksen jälkeen ei ole näyttöä. 

Tiedonkulku

Sikotauti on tartuntatautilain ja -asetuksen mukainen valvottava tartuntatauti, josta lääkärin tulee tehdä tartuntatauti-ilmoitus. Ilmoitus tehdään sähköisesti. 
Ohjeet tartuntatauti-ilmoituksen tekemiseen

Kun lääkäri epäilee sikotautia, tulee hänen ilmoittaa siitä hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaavalle lääkärille, THL:n tartuntatautilääkärille (puh. 029 524 8557) sekä näytteet vastaanottavaan laboratorioon. 

Päivystysaikana otetaan yhteys HUSin infektiopäivystäjään, joka tarvittaessa konsultoi THL:n päivystäjää. THL voi auttaa eri paikkakunnilla asuvien altistuneiden jäljittämisessä sekä valtakunnallisessa tiedottamisessa.

Lisätietoa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, infektiotautien torjunta ja rokotukset -yksikön tartuntatautilääkäri, puh. 029 524 8557

Kirjallisuutta ja linkkejä

Tuhkarokko ja sen esiintyvyys

Kansainvälisiä suosituksia ja ohjeita

Työryhmä

Sohvi Kinnula, Topi Turunen, Jussi Sane, Outi Lyytikäinen, Markku Kuusi, Mia Kontio, Tuija Leino

Työryhmä kiittää seuraavia henkilöitä ohjeeseen saamistaan kommenteista:

Maija Lappalainen, HUSLAB

Jane Marttila, Turun kaupunki

Kirsi Valtonen, Vantaan kaupunki

Tartuntatautilain 7 §:n mukaan THL toimii tartuntatautien kansallisena asiantuntijalaitoksena, joka tukee ja ohjaa tartuntatautien torjuntatyötä mm. sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköissä. THL:lla ei kuitenkaan ole tartuntatautilain nojalla toimivaltaa antaa toisia viranomaistahoja velvoittavia määräyksiä.

Päivitetty: