Toimenpideohje syyhytapauksiin

Tämä ohje käsittelee syyhyyn sairastuneiden ja syyhylle altistuneiden henkilöiden tutkimus- ja hoitotoimen- piteitä. Ohje on tarkoitettu syyhyepidemioiden torjuntaan osallistuvien terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. Ohje ei ole juridisesti velvoittava.

Sisällys

Taudinaiheuttaja ja sen tarttuminen
Oireet
Diagnostiikka
Hoito ja torjuntatoimet
Toiminta syyhyepidemiassa
Lisätietoa
Kirjallisuutta

Taudinaiheuttaja ja sen tarttuminen

Syyhyn aiheuttaa hämähäkkieläimiin kuuluva syyhypunkki (Sarcoptes scabiei), joka leviää ihmisestä toiseen ihokosketuksen välityksellä. Syyhyn tarttumiseen vaaditaan toistuva tai läheinen ihokontakti kuten samassa taloudessa asuminen tai yhdyntä. Syyhy ei yleensä tartu pelkästään kättelemällä.

Huoneenlämmössä punkki voi elää 1–3 vuorokautta ihon ulkopuolella, epäkypsä punkki jopa viikon. Tartunta on täten mahdollista, joskin harvinaista, myös tartunnan saaneen henkilön käyttämistä vaatteista tai vuodevaatteista.

Syyhyepidemioita voi esiintyä mm. sairaalaosastoilla, pitkäaikaishoitolaitoksissa, päiväkodeissa, kouluissa, vastaanottokeskuksissa ja asunnottomien majoituspaikoissa. Laitosolosuhteissa syyhypunkki voi levitä asukkaasta toiseen suoraan tai henkilökunnan välityksellä. Syyhyä esiintyy myös eläimillä, kuten ketuilla, kissoilla ja koirilla, mutta kullakin punkkilajilla on omat isäntäeläimensä, eivätkä eläinten syyhypunkit tartu herkästi ihmiseen tai päinvastoin. Silloin kun näin käy, ne aiheuttavat korkeintaan lieviä ja itsestään paranevia oireita.

Oireet

Tartunnan jälkeen syyhypunkki kaivautuu ihon sisään ja muodostaa käytäviä muun muassa sormien väleihin, ranteisiin, kyynärvarsien sisäpinnoille, kainaloihin ja genitaalialueelle.

Syyhyn keskeisin oire eli ihon kutina alkaa noin kuukauden (3–6 viikon) kuluttua tartunnasta. Kertaalleen hoidetun potilaan uudessa tartunnassa oireet kehittyvät nopeammin muutamassa päivässä. Syyhyyn liittyvä kutina on tavallisesti voimakkainta öisin. Iholla voi esiintyä punkin käytäviä, näppylöitä, vesirakkuloita ja raapimajälkiä.

Syyhy ei yleensä esiinny kasvoissa lukuun ottamatta lapsia ja immuunipuutteisia henkilöitä, joilla tämä on mahdollista.

Iäkkäillä ja immuunipuutteisilla potilailla voi esiintyä tavallista syyhyä hankalampaa ja helpommin tarttuvaa karstasyyhyä, jossa ihomuutoksiin kehittyy paksua hilsekarstaa. Kyseinen tautimuoto on kuitenkin Suomen olosuhteissa harvinainen, ja sitä esiintyy tavallisimmin laitoshoidossa olevilla henkilöillä. Ihottuman raapiminen saattaa aiheuttaa sekundaarisen bakteeri-infektion, jolloin iho on selvästi tulehtuneen näköinen tai märkivä.

Diagnostiikka

Syyhypunkki on pienikokoinen (läpimitta 0,3–0,4 mm), joten sitä on vaikea havaita paljain silmin. Iholla saattaa näkyä punkin käytävä, jonka päässä punkki näkyy suurennuslasilla tummana pisteenä.

Diagnoosin voi varmistaa joko dermatoskoopilla tai kaivamalla punkki esiin neulalla ja toteamalla se mikroskoopin alla. Nykyään diagnoosin varmistamiseen voidaan myös perusterveydenhuollossa käyttää dermatoskooppia, jos sellainen on saatavilla. Syyhyä ei voi diagnosoida verikokein.

Syyhyihottuman kaltaisia muutoksia esiintyy myös muissa ihosairauksissa. On tavallista, että ennen syyhydiagnoosin varmistumista potilaan ihottumaa on yritetty hoitaa muilla keinoilla kuin syyhylääkkein.

Hoito ja torjuntatoimet

Syyhyn hoito perustuu lääkärin tekemään diagnoosiin. Usein on tarpeen konsultoida ihotautilääkäriä.

Varsinaisen syyhypotilaan lisäksi hoidetaan potilaan lähipiiriin kuuluvat oireettomat henkilöt. Näitä ovat mahdolliset perheenjäsenet, kumppanit sekä muut lähikontaktit tai samassa taloudessa asuvat henkilöt.

Laitosoloissa huomioidaan mahdolliset huonetoverit sekä päiväkodeissa muut saman ryhmän lapset. Epidemioissa hoidettavien määrää voi olla tarpeen laajentaa (ks. kohta. Toiminta syyhyepidemiassa).

Syyhylääkkeet

Suomessa on saatavilla kolme myyntiluvallista syyhyn hoitoon tarkoitettua lääkettä. Näiden lisäksi on saatavilla apteekkien valmistamaa rikkivaseliinivoidetta.

Permetriinivoide

Voide levitetään koko vartalon iholle unohtamatta kämmeniä, jalkapohjia, taipeita, napaa, genitaalialuetta, korvalehtiä ja kynsien aluksia. Voidetta on lapsilla ja vanhuksilla syytä levittää myös päähän ja hiuspohjaan - samoin aikuisilla, jos heillä on näillä alueilla oireita. Voidetta ei levitetä silmien tai suun ympäristöön. Ihon tulee olla puhdas ja kuiva ennen voiteen sivelyä.

Voiteen annetaan vaikuttaa 8–12 tunnin ajan (esim. yön yli), mikä jälkeen se pestään pois ja vaatteet ja vuodevaatteet vaihdetaan. Jos hoidettavaa aluetta on tarpeen pestä hoidon aikana, nämä kohdat voidellaan uudelleen pesun jälkeen. Potilaan kädet suojataan puuvillakäsinein hoidon ajaksi. Hoito toistetaan aina 7–14 vuorokauden kuluttua.
Syyhyn hoitoon käytettävää 5-prosenttista permetriinivoidetta saa apteekista ilman reseptiä.

Permetriinivoiteen käyttöön on viime vuosina liitetty tavanomaista enemmän hoidon epäonnistumisia. On myös epäilty, että syyhypunkki on kehittänyt vastustuskykyä valmisteelle, mikä voi rajoittaa sen käyttöä taudin ainoana hoitomuotona. Hoito ja muut torjuntatoimet on syytä toteuttaa huolellisesti ohjeiden mukaan.

Bentsyylibentsoaattia ja disulfiraamia sisältävä voide

Voide sai Suomessa myyntiluvan toukokuussa 2024. Se on tehokas ja usein halvempi vaihtoehto permetriinille syyhyn hoidossa. Voidetta käytetään kuten permetriiniäkin, mutta sen on suositeltavaa antaa vaikuttaa iholla 24 tunnin ajan.

Myös tällä valmisteella hoito toistetaan aina 7–14 vuorokauden kuluttua. Valmistetta ei suositella raskaana oleville tai alle 1-vuotiaille lapsille, vaan heillä ensisijainen hoito on permetriinivoide.

Bentsyylibentsoaattia ja disulfiraamia sisältävää voidetta saa apteekista ilman reseptiä.

Ivermektiinitabletit

Ivermektiinitabletteja voidaan käyttää edellä mainittujen voiteiden vaihtoehtona. Karstasyyhyssä ja epidemiatilanteissa voidaan tarvittaessa käyttää voidehoidon ja ivermektiinin yhdistelmää.

Tabletit otetaan kerta-annoksena ja mielellään rasvaisen ruoan kanssa. Yksi annos aikuiselle on 0,2 mg/kg. Hoito toistetaan 7–14 vuorokauden kuluttua. Lääkettä ei suositella raskaana oleville tai alle 15 kilon painoisille pikkulapsille.

Rikkivaseliinivoide

Myyntiluvallisten valmisteiden lisäksi lääkäri voi kirjoittaa ex tempore -reseptillä apteekkien itse valmistamaa rikkivaseliinivoidetta (yleensä 10-prosenttinen voide).

Rikkivaseliini levitetään iholle kolmena peräkkäisenä iltana ja annetaan vaikuttaa 12–24 tuntia, mieluiten koko vuorokausi. Hoito voidaan tarvittaessa toistaa 7–14 vuorokauden kuluttua, mutta yleensä yksi kolmen päivän hoitojakso riittää.

Myös oireettomat lähikontaktit on tarpeen hoitaa

Yksittäisen syyhytapauksen yhteydessä on tärkeää hoitaa aina myös oireettomat lähikontaktit edeltävän 4–6 viikon ajalta. Yleensä tämä koskee ainakin samassa taloudessa asuvia mahdollisia kumppaneita. Myös oireettomien lähikontaktien hoito on syytä toistaa 7–14 vuorokauden kuluttua.

Muu hoito

Syyhyyn liittyvä kutina saattaa jatkua ja iholla esiintyä näppylöitä jopa kuukauden ajan hoidon jälkeen, mikä ei yleensä merkitse hoidon epäonnistumista. Oireita voi lievittää oireenmukaisella lääkityksellä.

Uusien ihomuutosten ilmaantuminen ja kutinan lisääntyminen uudelleen hoidon jälkeen voi viitata hoidon epäonnistumiseen tai uusintainfektioon. Viimeistään tässä vaiheessa lääkärin suorittama tarkastus punkkien tai niiden kaivamien käytävien varalta on aiheellinen.

Torjuntatoimet kotona

Kaikki potilaan edeltävän viikon aikana käyttämät ihoa vasten olleet vaatteet, vuodevaatteet, pyyhkeet ja unilelut vaihdetaan hoidon jälkeen. Patja imuroidaan ja peitot sekä tyynyt joko pestään tai imuroidaan hyvin sekä vaihdetaan puhtaat lakanat. Myös sohvat, matot ja päällystetyt tuolit on hyvä imuroida.

Vaatteiden käsittelyyn on useita vaihtoehtoja:

Pestään vähintään 50 asteen pesuohjelmassa
Suljetaan muovisäkkiin ja säilytetään huoneenlämmössä vähintään seitsemän vuorokauden ajan
Pakastetaan pakastimessa tai ulkona (-18 °C tai kylmempi) yhden vuorokauden ajan

Torjuntatoimet laitosolosuhteissa

Potilas hoidetaan seuraavin tavanomaisin ja kosketusvarotoimin, kunnes syyhyn ensimmäisen hoitokerran loppumisesta on kulunut 24 tuntia; karstasyyhyn tapauksessa, kunnes suunniteltu hoito on toteutettu ja hoitovaste varmistettu jälkitarkastuksessa.

Noudatetaan tavanomaisten varotoimien mukaista käsihygieniaa. Potilaan hoidon jälkeen sekä huoneessa vierailun jälkeen kädet pestään vedellä ja saippualla ennen käsihuuhteen käyttöä.
Kaikki henkilökuntaan kuuluvat käyttävät lähihoidossa suojakäsineitä ja joko pitkähihaista suojatakkia tai hihallista esiliinaa. Suojakäsineet puetaan suojatakin hihojen päälle, ranteiden yli. Karstasyyhypotilaan vieraat suojautuvat samoin. Muiden syyhypotilaiden vieraille riittää, kun he välttävät ihokosketusta ja potilaan sängyllä istumista.
Huone on mieluiten yhden hengen huone, jossa on oma WC ja suihku. Useampi syyhypotilas voidaan sijoittaa samaan huoneeseen. Potilaalle voidaan tarvittaessa antaa ohjeistusta siitä, miten liikutaan yleisissä tiloissa ja miten toimitaan ruokailussa, jotta vältetään tarpeettomia ihokontakteja. Karstasyyhyn ollessa kyseessä voidaan harkinnan mukaan potilasta ohjata välttämään laitoksen yleisiä tiloja.
Potilaan käyttämät vaatteet ja vuodevaatteet suljetaan ennen pesua säilytystä varten muovipusseihin, jonka jälkeen ne pestään vähintään 50 asteen pesuohjelmassa. Tätä pesulämpötilaa kestämättömät vaatteet voidaan pitää muovipusseissa, tuulettaa tai pakastaa.
Mahdolliset hoito- ja tutkimusvälineet ovat potilaskohtaisia ja mieluiten kertakäyttöisiä.
Syyhypotilaiden huone siivotaan laitoksen normaalin käytännön mukaisesti, kuitenkin vuorossa viimeisenä ja kertakäyttöisiä siivouspyyhkeitä käyttäen. Siivousvälineet puhdistetaan käytön jälkeen normaalisti. Syyhyhoidon jälkeen vuodevaatteet vaihdetaan ja sänky puhdistetaan yleispuhdistusaineella.

Toiminta syyhyepidemiassa

Kun syyhy todetaan useammalla kuin yhdellä potilaalla samassa laitoksessa, asuinyksikössä tai varhaiskasvatusryhmässä, hoidon tulee olla riittävän laajaa ja tehokasta, jotta vältetään uudet tartunnat ja epidemian pitkittyminen.

Laitosolosuhteissa jo yhden syyhytapauksen ilmetessä tutkitaan kaikki asukkaat ja henkilökunnan jäsenet, joilla on ihottumaa ja kutinaa. Varmistettujen syyhypotilaiden lisäksi kartoitetaan ja hoidetaan syyhylle altistuneet.

Altistuneiksi katsotaan

Kaikki henkilöt, jotka ovat olleet pitkittyneessä ihokontaktissa sairastuneeseen alkaen ajalta kuukausi ennen sairastuneen oireiden alkua
Henkilöt, jotka ovat mahdollisesti käyttäneet samoja vaatteita tai vuodevaatteita sairastuneen henkilön kanssa tällä ajanjaksolla

Tapauskohtaisesti voidaan harkita kaikkien hoitoyksikön asukkaiden tai esimerkiksi varhaiskasvatusryhmän jäsenten sekä henkilökunnan hoitoa. Jos hoidettavien joukkoa täytyy laajentaa, valitaan pienin yhtenäinen yksikkö, johon kaikki todetut syyhytapaukset sisältyvät.

Suosittelemme, että myös epidemian yhteydessä sekä oireettomien että sairastuneiden hoito toistetaan 7–14 vuorokauden kuluttua. Sairastuneiden kohdalla on tärkeää hoitaa myös heidän kyseisen yksikkönsä ulkopuoliset omat lähikontaktit.

Hoidon valinta ja ajoitus

Epidemiatilanteessa niille henkilöille, joilla on lääkärin varmistama syyhydiagnoosi, voidaan käyttää voide- ja tablettimuotoisen hoidon yhdistelmää. Syyhylle altistuneille valitaan jompikumpi hoitomuoto. Lääkityksen yhteyteen suunnitellaan tarvittavat vuodevaatteiden ja vaatteiden vaihdot ja huollot sekä mahdollinen siivous.

Hoidon käytännön toteutus

Laitos vastaa asukkaidensa hoidosta. Henkilökunnan tutkiminen ja mahdolliset ammattitautilausunnot keskitetään työterveyshuoltoon, ja heidän perheenjäsentensä ja muiden altistuneiden tutkiminen voidaan toteuttaa terveyskeskuksessa.

Käytännössä on kuitenkin helpointa ja epidemian torjunnan kannalta suositeltavinta, että kaikki hoidettavat – niin asukkaat, työntekijät kuin heidän perheenjäsenensäkin – saavat syyhylääkkeet laitoksen puolesta ja kaikki hoidetaan mahdollisimman samanaikaisesti. Syyhyn häätöhoito kannattaa toteuttaa arkena, koska se vaatii paljon työvoimaa. Etukäteen on varmistettava syyhylääkkeiden riittävä saatavuus ja yhteistyö laitospesulan kanssa.

Tiedonkulku

Yksikön kaikkien henkilöiden ja heidän omaistensa on syytä olla tietoisia syyhyn oireista, jotta uudet syyhytartunnat voidaan tunnistaa ajoissa.

Syyhypotilaita ei voida hoitaa heidän tahdostaan riippumatta, joten asiallisen tiedon antaminen on tärkeää myös hoitomyöntyvyyden varmistamiseksi. Sopivan lääkevalmisteen valitseminen ja tarvittaessa hoidon tarjoaminen ilman kustannuksia voivat parantaa hoitoon sitoutumista.

Suosittelemme, että syyhyepidemiasta tiedotetaan hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaavalle yksikölle sekä muihin yksiköihin, joihin syyhypotilaita tai syyhylle altistuneita epidemian aikana mahdollisesti siirtyy.