Motivoituminen ja motivointi

Motivoituminen sosiaaliseen kuntoutukseen ja sen tuomaan muutokseen voi alkaa pienestä virikkeestä, ajatuksesta, tunteesta tai kohtaamisesta.  Usein ratkaisevaa on se, että virike sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseen jollain tavalla osuu kohdalleen henkilön sen hetkisen tilanteen ja tunteiden kanssa.

Kuntoutumista ei tapahdu pakotettuna. Asiakkaiden aktiivista toimijuutta omien elämäntilanteidensa ratkaisemisessa lisää se, ettei sosiaaliseen kuntoutukseen liity pakkoja eikä sanktioita. Intensiivisen, luottamuksellisen työskentelysuhteen myötä asiakkaalle itselleen muodostuu käsitys siitä, miten hän hyötyy yhteisestä työskentelystä, mikä vähentää esimerkiksi toiminnasta poissaoloja.

Keskeytyksien ja poisjääntien yhteydessä asiakkaalle tarjotaan aktiivisesti uusia mahdollisuuksia palveluun osallistumiseen. Asiakkaalle selvitetään, että aina on mahdollista yrittää uudestaan. Toivon ja muutoksen perspektiivit ovat keskeisiä niiden saadessa ihmiset ponnistelemaan paremman tulevaisuuden hyväksi, jota toivottomuus puolestaan estää. Pientäkin motivaation siementä ylläpidetään, ja etenemisaskeleita puretaan tarvittaessa pienempiin osiin, jos alkuperäiset tavoitteet tuntuvat liian suurilta.

Jotta sosiaalinen kuntoutus on aidosti kuntouttavaa, ja asiakkaalla on motivaatiota kuntoutukseen osallistumiseen, on toiminnan vastattava kuntoutujan omia tavoitteita ja tarpeita. Autonomiaa tukeva sosiaalinen ilmapiiri edistää yksilön motivoitumista, hyvinvointia ja suorituksia. Asiakkaalle kerrotaan sosiaalisen kuntoutuksen tarjoamista mahdollisuuksista, minkä perusteella hän voi arvioida ja tehdä päätöksen, haluaako hän olla toiminnassa mukana vai ei. Sisäisen motivaation syntymiseksi asiakkaan on koettava, että hänellä on liikkumavaraa ja tilaa tehdä omia ratkaisuja. Hänen tulee myös voida olla varma siitä, että tarjolla on riittävästi tukea tavoitteissa etenemiseksi.

Motivointi on ennen kaikkea kumppanuutta ja yhteistyötä asiakkaan kanssa. Se on taitoa rakentaa ja ylläpitää yhteyttä asiakkaaseen, ja saada asiakas puhumaan. Tämä tarkoittaa kykyä kysyä avoimesti, kuulla asiakkaan tuottamaa muutospuhetta, vahvistaa ja heijastaa osa kuulemastaan takaisin, sekä tehdä käydyistä keskusteluista yhteenveto. Motivointi on taitoa hahmottaa asiakkaan kokonaistilanne, ja malttia odottaa asiakkaan omaa tilanteenhahmotusta, kunnes tavoite muodostuu. Motivointi on taitoa tehdä asiakkaan kanssa suunnitelma, johon asiakas sitoutuu.

Lähteet

Ikonen, P.-E. (2018) Oikeastaan ei ole kyse sosiaalisesta kuntoutuksesta - on kyse nuorista. Teoksessa Kostilainen, H. & Nieminen, A. (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. Diak työelämä 13. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu, 261-280.

Oksanen, J. (2014) Motivointi työvälineenä. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Raivio, H. (toim.) (2018) Enemmän sosiaalista toimintakykyä, lisää osallisuutta - Yhteiskehittäen vaikuttavampaa sosiaalista kuntoutusta. - SOSKU-hankkeen 2015-2018 loppuraportti. Työpaperi 7/2018. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.