Mini-Suomi -tutkimus

Mini-Suomi –tutkimus (1977-80) oli Autoklinikkatutkimuksen kolmas päävaihe. Se oli tarkoitettu Suomen kansallisen terveysseurantajärjestelmän perustaksi. Tavoitteena oli tutkia monipuolisesti ja luotettavasti väestön terveyttä, hoidon tarvetta ja toimintakykyä. Tutkimuksen pääkohteina olivat yleiset kansansairaudet: verenkiertoelinten, hengityselinten ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä mielenterveyden häiriöt. Tutkimus toteutettiin 40 alueella ympäri maata. Se kohdistui yli 30-vuotiaita suomalaisia edustaneeseen 8 000 henkilön otokseen (Knekt ym. 2017).  Myöhemmin Terveys 2000- ja 2011-tutkimukset, joissa käytettiin pitkälti samoja menetelmiä, ovat tuottaneet seurantatietoa kansanterveyden ja sitä määräävien tekijöiden kehityksestä.

Tutkimukseen kuului terveydenhoitajan kotikäynti haastatteluineen, terveystarkastus ja tarvittaessa jälkitutkimus. Se oli aikaisempaa monipuolisempi: terveystarkastukseen kuului uusina osina hammastutkimus, spirometria eli keuhkojen toimintakykytutkimus, käsien röntgentutkimus, lihasvoimamittauksia, psykologisia testejä sekä sairauskohtaisia kyselyitä ja haastatteluita. Seulonnoissa saatujen tulosten perusteella noin joka kolmas tutkituista kutsuttiin jälkitutkimukseen, johon liittyi lääkärintutkimus.

Virtsa- ja verinäytteistä tehtiin välittömästi perusmääritykset. Verinäytteistä eroteltuja seerumi- ja plasmanäytteitä on pakastettu noin 7000 tutkitusta ja niitä säilytetään edelleen. Tietoihin on yhdistetty keskeisten terveystietoja sisältävien rekistereiden tietoja tutkimuksen alusta tähän päivään saakka.