Kenttätutkimusvaiheet
Kenttätutkimuksen menetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti raporteissa Aromaa ym. 1985, 1989a, Lehtinen ym. 1985, Sievers ym. 1985. Kenttätutkimuksessa oli kolme eri vaihetta: terveyshaastattelu, terveystarkastuksen perustutkimus ja terveystarkastuksen kliininen tutkimus.
Terveyshaastattelu: Tehtävään erikseen koulutettu hoitaja – yleensä paikallinen terveydenhoitaja – kävi tutkittavan kotona 1-6 viikkoa ennen terveystarkastusta. Hän teki vakiomuotoisen haastattelun, joka sisälsi 120 kysymystä seuraavista aiheista: henkilötiedot, terveydentila ja pitkäaikaiset sairaudet, vajaakuntoisuus, mielenterveys, terveyspalvelujen käyttö, lääkkeiden käyttö, hammaslääkärissäkäynnit ja hampaiden kunto, aiemmat terveystarkastukset, tupakointi ja ruoankäyttö (MS124).
Terveystarkastuksen perustutkimus: Kelan Autoklinikka teki terveystarkastuksen perustutkimuksen 1-6 viikkoa terveyshaastattelun jälkeen. Tutkittavat kutsuttiin kirjeitse pari viikkoa ennen ehdotettua tutkimusajankohtaa. Heille lähetettiin kutsun mukana peruskyselylomake (MS011). Siinä oli 107 kysymystä, jotka koskivat mm. terveydentilaa, sairauksia, niiden hoitoa, työtä, työoloja, harrastuksia, liikuntaa, suoriutumista tavallisista toimista ja alkoholin käyttöä. Ellei kaikkiin kysymyksiin oltu vastattu, Autoklinikan hoitaja täydensi kyselyn haastattelemalla. Perustutkimuksen ohjelmaan kuului veri- ja virtsanäytteiden otto, pituuden, painon, ihopoimujen, verenpaineen ja sykkeen mittaukset, rintakehän röntgentutkimus, lepo-EKG, spirometria, niveltoimintatutkimus (MS014) ja hammastutkimus (Vehkalahti ym. 1991). Perustutkimuksen yhteydessä tutkittavat täyttivät ravintokyselyn (MS053), ystävyys- ja perhesuhdekyselyn (MS016) ja psyykkisiä oireita koskevan oirekyselyn (MS019). Kaikille osallistuneille tehtiin sydän- ja hengityselinoirehaastattelu (MS010) ja TULES-oirehaastattelu (MS015). Peruskyselyssä diabeteksen, sydänsairauden, aivohalvauksen, alaraajavaltimosairauden, verenpainetaudin ja/tai digitalis- tai nitraattilääkityksen raportoineille tehtiin sairauskohtaiset lisähaastattelut.
MS010 Sydän- ja hengitysoirehaastattelu
MS016 Ystävyys ja perhesuhdekysely
MS019 Oirekysely; mielenterveys
Terveystarkastuksen kliininen tutkimus: Perustutkimus toimi seulana, jonka perusteella osa tutkituista kutsuttiin muutaman kuukauden (keskimäärin 3,5 kuukauden) kuluttua kliiniseen tutkimukseen. Seulontaehdot laadittiin etukäteen; tavoitteena oli sydän- ja verisuonisairauksien, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja mielenterveyden häiriöiden seulonta mahdollisimman kattavasti; laadunvalvonta osoitti seulan herkkyyden riittäväksi. Myös satunnaisnäyte perustutkimukseen osallistuneista (joka viides) kutsuttiin kliiniseen tutkimukseen. Siinä tehtiin täydentäviä tutkimuksia, joista keskeisin oli vakiomuotoinen lääkärintutkimus diagnooseja, hoidon tarvetta sekä työ- ja toimintakykyä koskevine arvioineen (MS018, MS061, MS060).
MS018 Sydän-, verenkierto- ja hengitystiesairaudet: lääkärintutkimus
MS060 Muut sairaudet, työ- ja toimintakyky, hoidon tarve, henkilötason yhteenveto: lääkärintutkimus
Poisjääneiden selvitykset: Kenttätutkimuksesta pois jääneiden henkilöiden terveyttä koskevia tietoja hankittiin postikyselyllä (MS066) ja laitoshoidossa olleita potilaita koskevalla puhelinhaastattelulla (MS068), jolloin Autoklinikan lääkäri soitti potilaan tuntevalle hoitajalle tai lääkärille. Koko otoksen (myös poisjääneiden) taannehtivat rekisteritiedot on yhdistetty tietokantaan.
MS068 Laitoshoidossa olleiden puhelinhaastattelu
Laadun valvonta ja tarkkailu: Aineiston laadusta huolehdittiin tutkimuksen eri vaiheissa monella eri tavalla:
- Tutkimusolosuhteet vakioitiin.
- Vuorokausivaihtelun ja vuodenaikaisvaihtelun vaikutus tasoitettiin yli tutkimusaineiston.
- Paikkakuntien tutkimusjärjestys suunniteltiin sellaiseksi, että vuodenaikaisvaihtelu ei heikentäisi aluevertailujen luotettavuutta.
- Mittausmenetelmät vakioitiin, mittaajat koulutettiin, laadittiin kirjallisia ohjeita, tarkkailtiin toimintaa ja seurattiin aineiston laatua.
- Mittaajien välisten erojen merkitystä vähennettiin jakamalla tutkittavat satunnaisesti eri mittaajille ja käyttämällä vuorotellen eri mittareita.
Vaihtelun suuruuden arvioimiseksi tehtiin
- biologisen toiston (esim. peruskysely, PSE-haastattelu (present state examination), TULES-, sydän- ja hengitysoirehaastattelut, seerumin lipoproteiini- ja virtsan hivenainemääritykset) ja
- analyyttisen toiston (esim. ammattikoodaus, Ekg-nauhojen luenta, rintakehän röntgenkuvien luenta ja PSE) uusintakoodauksia ja -mittauksia osa-aineistoissa.
Lisäksi tehtiin
- referenssimittauksia (verenpaineen mittaus, spirometria, EKG-nauhojen ja röntgenkuvien luenta, kaksoisstetoskooppimittaus ja PSE-haastattelu) ja
- rinnakkaismittauksia (esim. ammattiluokitus, PSE-haastattelu, hammastutkimus ja kliinisen lääkärintutkimuksen päätelmät).
- kysely- ja haastattelutietojen vertailu kenttälääkärin arvioihin (Heliövaara ym. 1993a).
- kenttähenkilökunnan päivittäinen verenpaine-, spirometria- ja lihasvoimaseuranta koko kenttävaiheen ajan.
Laboratoriossa oli asianmukainen laadunvalvonta sisäisin ja ulkoisin referenssi- ja toistomittauksin.
Seulonnan luotettavuuden arvioimiseksi tehtiin satunnaisnäytteelle tutkituista kliininen tutkimus. Näytteeseen valittiin otoksen joka viides henkilö Äänekosken ositteesta alkaen (Heliövaara ym. 1989 ja 1993a).
Varsinaisen tutkimusotoksen ulkopuolelta valittiin Turussa noin 600 henkilön otos laadunvalvontakokeeseen, jossa heidät tutkittiin kenttätutkimuksen alussa ja lopussa sekä lisäksi kerran sen puolivälissä; tarkoitus oli arvioida sekä mittausmenetelmien että tutkimuksen kohteena olleiden ilmiöiden muutoksia kaksivuotisen kenttätyön aikana. Tarkastelun kohteina olivat erityisesti verenpaine-, spirometria- ja niveltoimintatutkimukset, joista tehtiin myös rinnakkais- ja toistomittaukset jokaisen vaiheen aikana.
Lopuksi valittiin ennalta määriteltyjen ehtojen mukaan syventävään tutkimukseen Kelan Kuntoutustutkimuskeskukseen henkilöitä, joilla oli tiettyjä sairauksia, oireita tai löydöksiä, sekä terveitä vertailuhenkilöitä. Keskeisin tarkoitus oli selvittää kliinisen tutkimuksen ja siinä tehtyjen diagnostisten arvioiden luotettavuutta. Tietokantaan on viety vain noin 300 henkilön syventävän TULES-tutkimuksen tulokset (Heliövaara ym. 1993b).
Laadunvalvonnan ja -tarkkailun tuloksia on esitetty erillisessä dokumentissa.
