Saamelaiset

Suomessa on noin 10 000 saamelaista. Noin kolmannes heistä asuu saamelaisten kotiseutualueella, joka kattaa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosan. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea.

Saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet alkuperäiskansana sekä kulttuuri-itsehallinto turvataan Suomen perustuslaissa, saamelaiskäräjälaissa, saamen kielilaissa, yhdenvertaisuuslaissa ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kautta.

Perinteisten elinkeinojen harjoittajilla on heikko sosiaaliturva

Perinteiset elinkeinot kuten poronhoito, kalastus, pyynti ja käsityöt ovat saamelaisten hyvinvoinnin perusta saamelaisten kotiseutualueella.

Poronhoidon ja muiden perinteisten elinkeinojen harjoittajat ovat eriarvoisessa asemassa sosiaaliturvalainsäädännössä. Elinkeinojen työllistävyyden ja tulojen määrittely koetaan usein hankalaksi.

Kausiluonteisen työllistymisen, alueen huonon työllistävyyden sekä pienten tulojen vuoksi perinteisten elinkeinojen harjoittajilla jää eläke-, työttömyys- sekä sairausajan turva usein pieneksi. Erityisesti naisten asema ja työpanos perinteisten elinkeinojen harjoittajana jää nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä usein huomiotta.

Elinkeinojen sääntelyssä tulisi ottaa huomioon saamelaisten perinteisten elinkeinojen erityispiirteet sekä niiden erityinen kulttuurinen merkitys ja tukea saamelaisten mahdollisuutta saada niistä toimeentulonsa.

Nopea muutos uhkaa terveyttä ja henkistä hyvinvointia

Perinteisen elämäntavan, ravinnon, liikunnan ja vahvan kulttuurisen identiteetin on todettu suojaavan saamelaisia monilta kansantaudeilta kuten syövältä sekä sydän- ja verisuonisairauksilta. Nopea siirtymä moderneihin elintapoin näkyy kuitenkin negatiivisina muutoksina saamelaisten terveydentilassa.

Tutkimustietoa on vähän, mutta mm. vakavat ja kuolemaan johtavat onnettomuudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, astma sekä mielenterveysongelmat vaikuttavat lisääntyneen saamelaisten keskuudessa. Naisilla psykososiaaliset riskitekijät kuten puutteellinen sosiaalinen tuki, vähäinen kannustus ja ansiotyön sekä perinteisen elinkeinotoiminnan yhteensovittaminen aiheuttavat korkeaa henkistä kuormitusta.

Erityisen huomion kohteena on perinteisten elinkeinojen harjoittajien työkyky ja henkinen jaksaminen. Pitkään jatkuneet, sovittamattomat maankäyttöristiriidat vaikuttavat merkittävällä tavalla tämän ilmiön taustalla.

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan nuorten porosaamelaismiesten korkeammat itsemurhaluvut selittyvät yhtäältä sillä, että saamelaisten keskuudessa ei ole tapana hakea helposti apua ammattiauttajilta. Toisaalta saamenkielisiä psykososiaalisia palveluita ei myöskään ole tarjolla.

Hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan useita toimia

Hyvinvointivaltion institutionaaliset käytännöt, jotka perustuvat muodolliseen tasa-arvoon, tuottavat rakenteellista syrjintää. Tämä aiheuttaa hyvinvoinnin epätasa-arvoista jakautumisesta. Lisäksi ongelmana on, että valtakulttuurissa ei edelleenkään nähdä tai tunnusteta riittävässä määrin saamenkielisiä ja kulttuurisia erityistarpeita palvelutuotannon suhteen.

Saamelaisten yhdenvertaisuuden toteutumiseksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia, tutkimusta ja saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen erityispiirteiden suunnitelmallista huomioon ottamista sekä resursointia hyvinvointipalvelutuotannossa.

Tarvitaan yhteistyötä ja hyvien kokemusten sekä tiedon vaihtoa Norjan ja Ruotsin sekä muiden arktisten alkuperäiskansojen kanssa. Rajaseuduilla myös palvelutarjonnan järjestämisessä tulisi entistä enemmän hyödyntää lähialueiden palvelutarjontaa.