Mittariarvioinnin käsitteet

Mittarin pätevyys

Pätevyys eli validiteetti (validity) vastaa kysymykseen: mittaako mittari juuri sitä tutkittavan ilmiön ominaisuutta, mitä sen on tarkoituskin mitata. 

Mittarin pätevyyttä on aina tutkittava suunnitellussa käyttötarkoituksessa ja sellaisella kohderyhmällä, jolla sitä on tarkoitus käyttää. Pätevyyden mahdollisimman hyvään selvittämiseen tarvitaan tilastollisia testejä.

Pätevyys jakaantuu useaan eri osa-alueeseen, joita ovat muun muassa 

• sisältövaliditeetti
• kriteerivaliditeetti 
• rakennevaliditeetti. 

Näistä osa-alueista arvioidaan ne, jotka ovat keskeisiä kyseisen mittarin käyttötarkoituksen kannalta.

Mittarin toistettavuus 

Toistettavuus eli reliabiliteetti (reliability) kertoo sen, kuinka johdonmukaisesti mittari toimii ja kuinka vähän mittausvirhettä mittarin tulokseen sisältyy. Toistettavuus ei ole yksi yksittäinen ominaisuus, vaan se täytyy tutkia erikseen kussakin käyttötarkoituksessa, esimerkiksi eri diagnoosien yhteydessä. 

Erityisen tärkeä toistettavuus on toistomittauksissa (seurannassa). Toistettavuutta tutkitaan muun muassa saman mittaajan sisäisenä ja eri mittaajien välisenä toistettavuutena.  

Muutosherkkyys 

Muutosherkkyys (sensitivity to change; responsiveness) tarkoittaa mittarin kykyä havaita tarkasteltavassa ominaisuudessa ajassa tapahtuvia muutoksia. Muutosherkkyyden tutkiminen edellyttää tutkimukselta pitkittäisasetelmaa, jossa on toteutettu vähintään kaksi mittauskertaa. Muutosherkkyyteen vaikuttaa vahvasti se, missä kohderyhmässä se on mitattu. Tämän vuoksi on aina tarkkaan harkittava, miten laajasti eri artikkeleiden tulokset ovat yleistettävissä muihin kohderyhmiin tai tilanteisiin.

Käyttökelpoisuus 

Käyttökelpoisuus (feasibility) ja kliininen käytettävyys (clinical usefulness) mittaamisen yhteydessä käytettyinä kuvaavat sitä, onko mittari käyttökelpoinen rutiinikäyttöön (esim. hinta, käyttörajoitukset, tarvittava välineistö, aikatarve), hyväksyttävä ja merkityksellinen kyseisessä käyttötarkoituksessa. 

Tiedot käyttökelpoisuudesta voivat perustua sekä kirjallisuuteen että asiantuntijoiden ja mittaria käyttävien henkilöiden kokemuksiin ja arvioihin. 

Lähteet 

De Vet HCW, Terwee CB, Mokkink LB, Knol DB. Measurement in medicine. Practical guides to biostatistics and epidemiology. Cambridge: Cambridge University Press, 2011. 

Finch E, Brooks D, Stratford PW, Mayo NE. Physical rehabilitation outcome measures. A guide to enhanced clinical decision making. 2. painos. Canadian Physiotherapy Association. Ontario: BC Decker Inc., 2002. 

Fitzpatrick R, Davey C, Buxton MJ, Jones DR. Evaluating patient-based outcome measures for use in clinical trials. Health Technol Assess 1998;2:1-74.

Metsämuuronen J. Mittarin rakentamisen ja testiteorian perusteet. Metodologia –sarja 6. Jaabes, Viro: International Methelp Ky, 2000.  

Slade M, Thornicroft G, Glover G. The feasibility of routine outcome measures in mental health. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 1999;34:243-249.