Iäkkäiden yhteisöllisessä asumisessa jopa puolet asiakkaista on muistisairaita – riittävät palvelut on turvattava
Muistisairaudet, heikentynyt kognitio ja asiakkaiden suuret avuntarpeet ovat yleisiä yhteisöllisessä asumisessa. Palvelun laadussa on myös merkittäviä alueellisia eroja. Vaikeasti muistisairaille on turvattava riittävät palvelut.
Jopa kahdella kolmasosalla yhteisöllisen asumisen asiakkaista on heikentynyt kognitio ja joka toisella dementiadiagnoosi. Joka kolmas asiakas myös tarvitsee paljon apua arjessaan. Asiakaskunta on toimintakyvyltään keskimäärin kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen välimaastossa.
”Varsinkaan kaikki muistisairaat asiakkaat eivät välttämättä saa yhteisöllisessä asumisessa yksilöllisiin tarpeisiinsa nähden riittävästi tukea. Muistisairas iäkäs ei esimerkiksi aina pysty hälyttämään apua tai hakeutumaan mukaan yhteisölliseen toimintaan", toteaa THL:n erikoistutkija Johanna Edgren.
"THL:n rekisteritiedot vahvistavat ainakin osittain mediassa tänäkin syksynä esiin nostetut yhteisöllisen asumisen haasteet. Aluehallintovirastojen selvitysten mukaan ongelmina ovat olleet muun muassa asiakkaan tarpeisiin riittämättömät palvelut, työntekijöiden puute ja lääke-epäselvyydet”, Edgren jatkaa.
Yhteisöllinen asuminen on suunnattu iäkkäille, joiden tarpeisiin kotihoito ei riitä, mutta jotka eivät kuitenkaan tarvitse ympärivuorokautista hoitoa. Palvelun tavoitteena on tukea iäkkään toimintakykyä yhteisöllisyyttä edistävillä asumis- ja palveluratkaisuilla. Vuonna 2024 noin 40 prosenttia yhteisöllisen asumisen asiakkaista asui yhdistelmäyksikössä, joissa tuotetaan myös ympärivuorokautista palveluasumista.
Yhteisöllisen asumisen järjestämisessä käynnistymisvaikeuksia
Yhteisöllisessä asumisessa palvelun laadussa on havaittavissa alueellisia eroja. Palvelutarpeen ja toimintakyvyn RAI-arviointeja on tehty keskimäärin vain alle puolelle asiakkaista. Satakunnassa joka kymmenes ja Kainuussa vielä harvempi asiakas on RAI-arvioitu. Lääkehoidon kokonaisarvioinnit puuttuvat keskimäärin alle viidenneksessä asiakkaista. Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Savossa arviointi puuttuu kuitenkin yli puolelta asiakkaista.
”Erilaiset käynnistymisvaikeudet ja huomattavat alueelliset erot saattavat selittyä sillä, että yhteisöllisen asumisen alkutaipaleella Suomessa tapahtui yhtäaikaisesti monia merkittäviä muutoksia. Vuonna 2023 esimerkiksi uusi sosiaalihuoltolaki tuli voimaan ja sosiaalipalvelujen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille”, pohdiskelee Edgren.
”Lähivuosina on tärkeää seurata, millaiseksi yhteisöllisen asumisen asiakaskunta muotoutuu, kun palvelumuoto ja hyvinvointialueiden toiminta alkavat vakiintua. Lisäksi on huolehdittava, ettei ympärivuorokautisen hoidon paikkoja vähennetä liikaa. Mikään ei viittaa siihen, että iäkkäiden palvelutarpeet tulisivat lähitulevaisuudessa vähenemään – oikeastaan päinvastoin”, Edgren jatkaa.
Asiakkaat pääosin tyytyväisiä saamaansa palveluun
Suurin osa yhteisöllisen asumisen asiakkaista on tyytyväisiä saamaansa palveluun. Heidän tyytyväisyytensä elämään, virkistystoimintaan ja ulkoilumahdollisuuksiin on korkeampi kuin kotiin tuotetussa kotihoidossa tai ympärivuorokautisen palveluasumisessa. Myös yksinäisyyden kokemus on yhteisöllisessä asumisessa vähäisempää.
”Yhteisöllinen asuminen voi parhaimmillaan tarjota ympäristön, joka tukee sosiaalista kanssakäymistä ja aktiivista arkea. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että myös muistisairaiden asiakkaiden ääni tulee kuuluviin, sillä he eivät aina kykene kertomaan kokemuksistaan kyselyissä”, Edgren korostaa.
Tuore julkaisu kokoaa ensimmäistä kertaa yksiin kansiin THL:n lakisääteisten vanhuspalvelujen tiedonkeruiden tuloksia yhteisöllisestä asumisesta vuosilta 2023 ja 2024. Aineistoina olivat toimintakyvyn ja palvelutarpeen RAI-arviointien tiedot sekä Vanhuspalvelujen tila -seurannan ja vanhuspalvelujen asiakastyytyväisyyskyselyn tiedot.
Lisätietoja
Johanna Edgren
erikoistutkija
puh: 029 524 7317
sähköposti: [email protected]
