Kemialliset mittaukset

Verimääritykset: Paaston pituus ennen verinäytteen ottamista oli vähintään 11 tuntia (Menetelmäkuvaus 3.23). Verta otettiin seerumi-, hepariiniplasma- ja EDTA -näytteitä varten 4 ml:n putkiin.

EDTA-verinäytteestä määritettiin kenttälaboratoriossa hematokriitti (B-Hkr). Mikrokapillaariputket sentrifugoitiin 5 minuutin ajan nopeudella 12 500 kierrosta/min (Adams Autocrit Centrifuge, ser. no. AD 1601). 

Seerumi ja plasmanäytteet pakastettiin (-20^oC) ja lähetettiin Kelan keskuslaboratorioon Turkuun. Kaikkien tutkittujen näytteistä tehtiin seuraavat määritykset:

• S-Latex ja S-Waaler-Rose: Reumafaktorimääritys tehtiin Kansanterveyslaboratorion keskuslaboratoriossa (Aho ym. 1988 ja 1989, Heliövaara ym. 1995) (Menetelmäkuvaus 3.38).
• fS-T4: Tyroksiini määritettiin radioimmunologisesti käyttäen Lääke Oy:n kaupallista valmispakkausta.
• fS-Kol, fS-HLD-Kol: Seerumin kokonaiskolesterolin määrityksessä käytettiin Liebermann-Burchard-menetelmän suoraa muunnosta ilman ”serum-blank-vähennystä” (Carr ja Drekter 1956). HDL-kolesterolimäärityksessä LDL ja VLDL saostettiin magnesiumdekstraanisulfaatilla, ja supernatantista määritettiin HDL-kolesteroli kuten kokonaiskolesterolimenetelmässä (Kostner 1976, Finley ym. 1978).
• fS-Trigly: Seerumin triglyseridimääritys tehtiin täysin entsymaattisella menetelmällä (Wahlefeld 1974), (Boehringer, Mannheim)
• fS-GT: Seerumin gammaglutamyltransferaasi määritettiin kineettisesti mittaamalla gamma-glutamyl-p-nitroanilidistä vapautuva p-nitroaniliini glysylglysiinipuskurissa, pH 8,2 (Szasz 1969, Rosalki ja Tarlow 1974).
• fS-Asat, fS-Afos, fS-Afosis1, fS-Afosis3: Maksaentsyymimäärityksissä käytettiin pohjoismaisen entsyymikomitean suosittelemia menetelmiä (The Committee on Enzymes of the Scandinavian Society for Clinical Chemistry and Clinical Physiology 1974, Hörder ym. 1981).
• fP-Gluk: Plasman glukoosimäärityksessä käytettiin kaupallista (Boehringer, Mannheim) glokoosioksidaasimenetelmää (Werner ym. 1970).
• fP-Krea: Plasman kreatiniini määritettiin pikriinihappomenetelmän kineettisellä modifikaatiolla (Bartels ym. 1972).

Perustutkituista 20%:n satunnaisotoksesta tai tietyistä muista osajoukoista tehtiin seuraavia määrityksiä:

• fS-Uraat: Seerumin virtsahappo määritettiin urikaasi/katalaasimenetelmällä (Kageyama 1971, Thefeld ym. 1973). Reagenssit olivat kaupallisia valmispakkauksia (Boehringer, Mannheim R).
• fP-K, fP-Na: Plasman kalium ja natrium määritettiin liekkifotometrisesti (Corning Flame Photometer 430). Laite tekee automaattisesti näytteen laimennuksen 1:200. Sisäisenä standardina oli litium.
• fS-Lipoprot: Lipoproteiinimääritys tehtiin Meilahden sairaalan III sisätautien klinikan tieteellisessä laboratoriossa preparatiivisella ultrasentrifuugianalyysillä (Aromaa ym.1985). Fraktiointi (VLDL, LDL, HDL) ultrasentrifuugilla (Havel ym. 1955) tehtiin Beckmann – Spinco L-50 laitteella. Kustakin erotetusta fraktiosta ja lisäksi seeruminäytteestä ennen sentrifugointia määritettiin kolesteroli entsymaattista menetelmää käyttäen (Röschlau ym. 1974) ja triglyseridit käyttäen Technicon Autoanalyzeriin sovellettua Kesslerin ja Ledererin (1966) menetelmää.  
• Apoproteiini A1- ja A2- määritykset tehtiin Meilahden sairaalan III sisätautien klinikan tieteellisessä laboratoriossa immunodiffuusiomenetelmään perustuen (Cheung ja Albers 1977).
• fS-T3, fS-TSH, fS-T3U: Kilpirauhashormonimäärityksissä käytettiin radioimmunologisia menetelmiä valmispakkauksina, T3 (Lääke Oy), TSH (Corning), T3U (Amersham).
• fS-TIBC, fS-Fe, fS-UIBC: Raudan ja raudansitomiskyvyn määrittämisessä käytettiin ferrotsiinimenetelmää.
• Seerumin digitalispitoisuudet eli S-Digoksiini ja S-Digitoksiini määritettiin digitaliksen käyttäjiltä radioimmunologista menetelmää käyttäen (Smith ym. 1969, Aromaa ym. 1985, Impivaara 1986).

Kaikkien perustutkimukseen osallistuneiden pakastetuista seeruminäytteistä on vuosia myöhemmin määritetty

• D-vitamiini (s-25-OH-D): Seerumin 25-hydroxyvitamiinin D pitoisuus määritettiin käyttäen radioimmunoassayta (RIA, DiaSorin, Stillwater, Minnesota) (Mattila ym. 2007, Knekt ym. 2010)
• Herkkä CRP (S-C-reaktiivinen proteiini): Walkon CRP-UL, Latex turbidimetricimmunoassay, detection limit 0.06 mg/L.
• Kotiniini ja tiosyanaatti: Seerumi kotiniinipitoisuus määritettiin Nicotine Metabilite radioimmunoassay kitillä (Diagnostic Products Corporation, Los Angeles, CA, USA) ja seerumin tiosynaattipitoisuus määritettiin kolorimetrisesti (Korpilähde ym. 2004, Vasankari ym. 2011).
• Seerumin insuliini mitattiin Herbertin immunoassay menetelmän modifikaatiolla. Microparticle enzyme immunoassay (MEIA), Insulin kit (REAGENT): Abbott Laboratories, Dainabot, Tokyo, Japan Laite (ANALYZER): ABBOT, IMX 20238.
• Keliakiaan viittaavat kudostransglutaminaasivasta-aineet määritettiin kaikista seeruminäytteistä kaupallisella kitillä, jolloin positiivisuuden rajaksi asetettiin 7,0 yksikköä/ml (EU-tTG, umana IGA, Eurospital S.p.A., Trieste, Italy). Jos tulos oli positiivinen, näytteestä määritettiin kudostransglutaminaasivasta-aineet toisella kitillä (Celikey tTG, Celikey, Phada, Freiburg, Germany; positiivisuuden raja 5,0 yksikköä) ja myös endomysiinivasta-aineet (EMA) epäsuoralla immunofluoresenssimenetelmällä (Sulkanen ym. 1998, Lohi ym. 2007).
• Virtsamääritykset: Kaikkien perustutkimukseen osallistuneiden virtsasta tehtiin seuraavat määritykset: U-Prot-kvl, U-Gluk-kvl, U-Hb-kvl. Naisilta ja 50-vuotiailta tai sitä vanhemmilta miehiltä määritettiin bakteerikasvu Uricult-levyllä ja tehtiin edelleen bakteeriviljely herkkyysmäärityksineen, jos tulos oli positiivinen (Uricult > 10⁴). 30-59 vuotiailta miehiltä kerättiin yövirtsa ja siitä määritettiin nU-Krea, nU-Na, nU-K ja nU-Suht.tih. Menetelmät olivat samat kuin vastaavissa seerumimäärityksissä. Tutkittavia oli kehotettu olemaan virtsaamatta ainakin 6 tuntia ennen tutkimukseen tuloa.