Fysikaaliset ja psykometriset mittaukset
Antropometriset mittaukset: Pituus mitattiin 1 cm:n tarkkuudella tutkittavan seistessä ilman kenkiä ojentuneena selkä mittaustelinettä vasten. Punnituksessa käytettiin siirtopainovaakaa (Seca, Vogel & Halke, Hamburg), joka kalibroitiin vakiopunnuksin jokaisella paikkakunnalla kenttätutkimuksen alkaessa. Punnittaessa tutkittavat olivat sukkasillaan kevyessä vaatetuksessa. Mittaaja arvioi vaatteiden painon, kesällä keskimäärin 1 kg:ksi ja talvella 2 kg:ksi, vähensi sen vaa’an osoittamasta lukemasta ja kirjasi tuloksen 1 kg:n tarkkuudella. Painoindeksi (kg/m2) laskettiin. Olkavarsi-ihopoimu mitattiin oikean olkavarren takaosan keskeltä pystysuorana poimuna yläraajan riippuessa vapaasti, lavanalusihopoimu vaakasuorana poimuna lapaluun alakulman alapuolelta (Tanner 1959). Kahta kalibroitua mittaria (British Indicators Ltd, John Bull, Harpenden Skinfold Caliper) käytettiin vuoropäivin.
Verenpaine ja syke: Systolinen ja diastolinen paine sekä syke mitattiin oikeasta olkivarresta 5 minuutin levon jälkeen 1,5 minuutin välein kahdesti peräkkäin. Käytettiin elohopeamanometria (Erkameter Original), joihin liitettiin tarrakiinnityksellä varustetut pitkät mansetit. Mansettien kumipussien mitat olivat 12,5 x 45 cm. Stetoskoopit olivat suppilollisia, ja mittauksissa käytettiin suppilopäätä. Verenpaine luettiin ja merkittiin muistiin 2 mmHg:n tarkkuudella pudottamalla mansetin painetta 2 – 3 mmHg sekunnissa eli yhtä sykäystä kohden. Heti äänten tultua kuuluville luettiin systolinen paine ja heti tasaisesti toisiaan seuraavien äänten hävittyä diastolinen paine.
Ylä- ja alaraajaverenpaineen mittaus: Klaudikaatio-oireen takia kliiniseen tutkimukseen kutsutuille tehtiin ylä- ja alaraajaverenpaineen mittaus doppler-tekniikalla. Heidän lisäkseen tutkittiin iän ja sukupuolen suhteen kaltaistettu verrokkijoukko, jolla ei ollut seulontaehtojen mukaista klaudikaatio-oiretta (Menetelmäkuvaus 3.24).
Spirometria: Maksimaalinen hengityskapasiteetti (VC), tehostettu maksimaalinen hengityskapasiteetti (FVC) ja uloshengityksen sekuntikapasiteetti (FEV1) mitattiin vakiolaitteella (Vitalograph Ltd) ATPS-arvoina, jotka korjattiin BTPS-arvoiksi. Uloshengityksen huippuvirtaus (PEF) mitattiin Wrightin huippuvirtausmittarilla (Airmed Ltd). Mittauksissa pyrittiin kolmeen teknisesti onnistuneeseen suoritukseen, joista valittiin paras tulos (MS024, Thurlbeck 1976, Vasankari ym. 2010) (Menetelmäkuvaus 3.21).
Lepo-EKG: Tavanomainen 12-kytkentäinen lepo-EKG rekisteröitiin Ollituote Oy:n (KONE Oy:n) Olli 308-laitteella. Rekisteröintinopeus oli 50 mm/s. Rekisteröinnit suoritti neljä kokenutta tutkimusavustajaa, jotka vuorottelivat tehtävässä pareittain viikon kerrallaan. Elektrodien paikkojen tarkkaan määrittelyyn, huolelliseen ihon käsittelyyn ja elektrodien kunnolliseen kiinnitykseen keskityttiin huolella. Laitteen kalibraatio tarkastettiin vuosihuoltojen yhteydessä ja tutkimuksen päätyttyä. Se oli suositeltavan tarkka (1 mV). Myös paperin nopeus pysyi oikeana.
- Rekisteröinnin yhteydessä tiedot siirrettiin myös magneettinauhaan (nauhakasetti DC 300A), joka lähetettiin analysoitavaksi Kuopion korkeakoulun laskentakeskukseen. Tulkinta perustui ns. Pipbergerin probabilistiseen ohjelmaan, mikä käytti analysoinnissa ortogonaalisten (XYZ) kytkentöjen avulla rekisteröityä EKG-signaalia (Ahokas ym. 1977, Cornfield ym. 1973, Pipberger ym. 1975). Data-EKG-tulkinnat ovat tutkimustiedostossa, mutta tulkintaohjelmaa tai magneettinauhoja ei enää ole.
- Kentällä tallennetut EKG-nauhat (3-kanavainen Siemens - Elema - mustesuihkupiirturi) luokiteltiin Autoklinikan toimistossa uusitun Minnesota-koodin mukaan (Rose ja Blackburn 1968). Luokittelijat työskentelivät pareittain toisistaan riippumatta. Kooditusten poiketessa toisistaan EKG koodattiin uudelleen. Jos tulkinnassa oli edelleen ristiriitaa, sitä valvova kardiologi ratkaisi tuloksen (Menetelmäkuvaus 3.16-3.20).
Rintakehän röntgentutkimus tehtiin kaikille paitsi raskaana oleville naisille. Otettiin isot rintakehän röntgenkuvat (PA ja sivukuva). Sivukuva otettiin vasen kylki filmiin päin tutkittavan nieltyä bariumpastaa (Microdrast). Kuvat otettiin klinikka-autossa valotusautomaatilla varustetulla laitteella. Fokusetäisyys oli 135 cm ja kuvausjännite 120 kV. Laitteessa oli suuntaamaton 45 x 45 cm Lysholm N30 hila ja Kodak X-Omatic Regular vahvistuslevyt. Filmi oli Kodak RP, kuvat kehitettiin Kodakin automaattisella M 6 kehityskoneella ja kehitysaika oli 1,5 minuuttia. Kaksi radiologia luki kuvat, mittasi sydämen perusmitat sen tilavuuden laskemiseksi ja kirjasi sydämen, keuhkojen ja rintarangan löydöskoodit toisistaan riippumatta (Aromaa ym. 1978 ja 1985). Sisätautilääkäri luokitteli rangan hyperostoosi- ja spondyloosimuutokset (Julkunen et al. 1981) (Menetelmäkuvaus 3.32).
Käsien röntgentutkimus tehtiin kliinisessä tutkimuksissa TULES-seulapositiivisille ja joka viidennestä tutkitusta koostuvalle satunnaisotokselle, kaikkiaan 3595 henkilölle. PA -projektiossa otettiin kuva molemmista käsistä. Kuvauslaite oli Monodor -laite. Kuvausarvot olivat 85 kV, 45 mAs, FFD 70 cm, ja fokuskoko 1,4x1,4 mm ja aika 3 sekuntia. Radiologi luki kuvat, arvioi kummankin käden jokaisen nivelen nivelreuma- ja nivelrikkomuutokset sekä mittasi oikean käden toisen välikämmenluun kuorikerroksen ja ytimen paksuuden luukatoa osoittavan metakarpaali-indeksin laskemiseksi (Kärkkäinen 1985, Aho ym. 1989, Haara ym. 2003 ja 2006).
Niveltoimintatutkimus (MS014, Heliövaara ym. 1993a) tehtiin kaikille perustutkimukseen osallistuneille. Laboratoriohoitaja testasi seuraavat liikesuoritukset kolmeluokkaisella asteikolla: kävely tasaisella, varpailla käynti, kahden vakioportaan (20 cm) nousu, kyykistys, olkavarsien nosto sivukautta, kyynärnivelten ojennus, kyynärnivelten koukistus, kämmenselät vastakkain (ranteiden volaarifleksio), sormien nyrkistys, peukaloiden nyrkistys (opponens-liike).
Lihasvoimamittaukset: Kaikilta mitattiin käden puristusvoima kummastakin kädestä. Niskatesti ja alaraajan ojennustesti tehtiin 65-vuotiaille ja sitä nuoremmille. Selän staattinen kestävyys mitattiin 65-vuotiailta ja sitä nuoremmilta, joilla ei ollut selkäkipua, sydänsairautta eikä muuta estettä (Mälkiä 1983).
Hammastutkimus: Erikoishammashoitaja määritti perustutkimuksessa hampaiden lukumäärän ja sijainnin, karioituneet ja paikatut hampaat pinnoittain, jäännösjuuret, ientaskujen tila, suun limakalvojen tila ja hoidon tarve (Vehkalahti ym. 1991). Kliinisessä tutkimuksessa hammaslääkäri tutki joka kuudennen suun terveyden (Menetelmäkuvaus 3.12).
Psyykkinen suorituskyky mitattiin alle 75 vuotiaille tekemällä keskittymiskyvyn, muistin ja oppimiskyvyn sekä päättelykyvyn tutkimukset:
- Keskittymiskyvyn tutkimus koostui A4-kokoiselle arkille 32 riviin sijoitetuista isoista kirjaimista. Tutkittavaa kehotettiin yliviivaamaan 5 määrättyä kirjainta tarkastaessaan arkkia rivi riviltä (Lahtela ym. 1979).
- Muistin ja oppimiskyvyn tutkimus tehtiin sanamuistikokeen avulla ryhmätutkimuksena. Ärsykemateriaalissa oli 10 sanaa: lieska, vamma, koti, nähdä, pallo, joskus, reuna, tulo, kaartaa ja hepo. Ohjeet ja sanat oli nauhoitettu ja esitettiin tutkittaville nauhurilta. Tutkittavat kuuntelivat sanasarjan kolme kertaa ja jokaisen jälkeen heidän tuli kirjoittaa muistamansa sanat uudelle testilomakkeen sivulle. Samaa menetelmää ei oltu käytetty aikaisemmin muissa tutkimuksissa.
- Päättelykyvyn tutkimus tehtiin G-faktoritestin 2. version osatestien ’series’ ja ’classifications’ avulla tavoitteena mitata päättelyn analyyttista ja synteettistä osatekijää. Ensimmäisessä osatestissä mitataan kykyä kuvioissa olevan muutoksen oivaltamiseen, toisessa erilaisuuksia ja samankaltaisuuksia havaitsemalla kykyä yhteisen ominaisuuden päättelemiseen (Cattell 1960).
Reaktionopeuden tutkimus mittaa, millä nopeudella yksilön keskushermosto ja motorinen säätelyjärjestelmä toimivat ja miten tasaisesti pystyvät käsittelemään ärsykkeitä vastaten läheisesti käsitteitä huomiokyky, tarkkaavaisuus, vireys ja keskittyminen. Reaktionopeus mitattiin visuaalisen ärsykkeen ja vastausliikkeen välisenä aikana. Kutakin ärsykettä vastaavat reaktioajat sekä oikeiden ja väärien reaktioiden lukumäärät rekisteröitiin. Laitteen toiminnassa ja sen tuottamien reikänauhojen myöhemmässä tulkinnassa ilmeni kuitenkin erittäin pahoja ongelmia, eikä mittaustuloksia voida käyttää sellaisenaan.
