Lasten kasvuympäristöissä väestöryhmäeroja

Perhe on lasten ja nuorten keskeisimpiä elinympäristöjä. Lasten ja nuorten terveysseurannan kehittäminen -hankkeessa (LATE) ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseen tähtäävässä hankkeessa TEROKA kerättiin vuosina 2007–2009 tiedot 6 509 lapselta ja nuorelta sekä heidän vanhemmiltaan. Tiedot kerättiin lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa sekä kyselylomakkeilla lasten vanhemmilta että nuorilta itseltään.

Noin neljännes vanhemmista ilmoitti kokevansa perheen menojen kattamisen käytettävissä olevilla tuloilla vähintään melko hankalaksi. Neuvolaikäisten lasten vanhemmat kokivat hieman yleisemmin tulonsa riittämättömiksi menoihin nähden verrattuna kouluikäisten lasten vanhempiin. Vähemmän opiskelleiden äitien perheissä jopa joka kolmas koki menojen kattamisen käytettävissä olevilla tuloilla hankalaksi. Vastaavasti pidemmälle koulutetuista näin koki noin viidennes. Neuvolaikäisten lasten perheissä koulutusryhmien väliset erot olivat suurempia kuin kouluikäisten lasten perheissä.

Lapsiperheiden perherakenteissa oli tapahtunut muutoksia vanhempien eron vuoksi sitä yleisemmin mitä vanhempien lasten ikäryhmää tarkasteltiin. Myös asuinympäristön ja kaveripiirin muutoksia oli tapahtunut useammin sen mukaan, mitä vanhemmasta ikäryhmästä oli kyse. Neuvolaikäisten lasten vanhemmista muutama prosentti oli eronnut, mutta kouluikäisten vanhemmista jo yli neljännes. Vähemmän koulutetuilla äideillä erot olivat hieman yleisempiä kuin korkeammin koulutetuilla äideillä. Eronneista äideistä yli neljännes ja eronneista isistä 40 prosenttia oli uudessa avio- tai avoliitossa. Isän kanssa asuvista lapsista 2–5 prosenttia ei tavannut äitiään kuukausittain. Äidin kanssa asuvista lapsista vastaavasti lähes joka neljäs ei tavannut isää edes kuukausittain. Ensimmäisellä luokalla olevista lapsista 70 prosenttia oli kokenut vähintään yhden muuton elämänsä aikana ja viides- ja kahdeksasluokkalaisista hieman yli 10 prosenttia oli muuttanut useammin kuin kerran koulunkäynnin aloittamisen jälkeen.

Kuusi kymmenestä lasten ja nuorten vanhemmista koki, että perheellä ei ole riittävästi yhteistä aikaa. Suurin osa perheistä koki saavansa tarvitessaan apua perheen ulkopuolelta, mutta kuitenkin useammassa kuin joka kolmannessa (noin 40 %) perheessä koettiin, että apua ei saada riittävästi isovanhemmilta, muilta sukulaisilta, ystäviltä ja naapureilta.

Avioerot, tulojen riittämättömyys menoihin nähden ja kiusatuksi tulemisen kokemukset olivat yleisempiä perheissä, joissa lasten äidit olivat suorittaneet enintään ammatillisen koulutuksen verrattuna vähintään opistotasoisen koulutuksen suorittaneisiin. Taloudellisen tilanteensa kireäksi arvioineet lapsiperheet olivat yleisemmin neuvolaikäisten lasten perheitä kuin kouluikäisten lasten perheitä. Taloudellisilla ongelmilla on todettu yhteys parisuhdeongelmiin ja ongelmiin vanhemmuudessa. Monilla lapsilla ja vanhemmilla on suojaavia tekijöitä, esimerkiksi läheiset suhteet perheessä, mikä näkyy perheen yhdessä tekemisenä. Perheen yhteisen ajan puute, tuensaannin riittämättömyys ja muuttojen määrät puolestaan olivat yleisempiä perheissä, joissa äiti oli korkeammin koulutettu. Perheen ja työn yhteensovittamisen pulmat lienevät yhteydessä ajanpuutteeseen ja muutot tuensaannin riittämättömyyteen. Perheiden yhteistä aikaa tulisi tukea työnantajien ja koko yhteiskunnan myönteisellä suhtautumisella lapsiperheiden elämäntilanteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen (338/2011) mukaiset laajat terveystarkastukset mahdollistavat koko perheen hyvinvoinnin arvioinnin sekä tuen tarpeiden tunnistamisen ja varhaisen auttamisen äitiysneuvolasta alkaen sekä lastenneuvolassa että kouluterveydenhuollossa. Terveystarkastuksissa vanhempien kanssa keskustellaan muun muassa perheen yhteisen ajan ja parisuhteen hoidon tärkeydestä sekä molempien vanhempien osallisuuden merkityksestä lapsen elämään. Tukea tarvitseville lapsille ja vanhemmille tarjotaan lisäkäyntejä neuvolaan ja kouluterveydenhuoltoon sekä ohjataan lapsi ja vanhemmat tarvittaessa jatkohoitoon.

Lapsiperhepalveluissa on tuettava lapsen oikeutta molempiin vanhempiin ja annettava erotilanteissa vanhemmille tietoa molempien vanhempien merkityksestä lapsen kehitykselle ja kasvatukselle. Neuvolan vanhempainryhmien ja koulun vanhempainiltojen yhteydessä on mahdollista kanavoida vertaistukea perheille. Kiusaamiseen on ehdottomasti puututtava jokaisessa lapsen ikävaiheessa ja ennakoitava mahdollisia kiusaamistilanteita.

Tulonsiirroissa tuki on kohdennettava neuvolaikäisten lasten perheisiin ja alhaisen koulutustason perheisiin, joissa köyhyysriski on muita lapsiperheitä suurempi. Perheen sosioekonominen asema määrittää toimeentuloon liittyviä ongelmia ja taloudelliset ongelmat vaikuttavat vanhempien voimavaroihin ja sitä kautta lapsen terveyteen ja hyvinvointiin. Perheen hyvinvoinnilla on kauaskantoiset seuraukset lasten elämään. Oikein kohdennetuilla tulonsiirroilla voidaan mahdollisesti kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja. On tärkeää, että yhteiskunnallisin toimin taataan yhtäläiset valinnan mahdollisuudet kaikille muun muassa tarjoamalla yleiset palvelut sekä kohdentamalla erityistä tukea sitä tarvitseville lapsille, nuorille ja lapsiperheille.

Lähde

Risto Kaikkonen, Päivi Mäki, Tuovi Hakulinen-Viitanen, Jaana Markkula, Katja Wikström, Marja-Leena Ovaskainen, Suvi Virtanen & Tiina Laatikainen (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Raportti 16/2012. Helsinki 2012.
Verkkojulkaisu

Lisätietoja

Tuovi Hakulinen-Viitanen
tutkimuspäällikkö
THL
puh. 020 610 7109
gsm. 050-5679260
tuovi.hakulinen-viitanen(at)thl.fi

Risto Kaikkonen
kehittämispäällikkö
THL
puh. 020 610 8176
gsm. 040-7594520
risto.kaikkonen(at)thl.fi