Liikenne ja uimataito

Lasten terveysseuranta -tutkimuksessa havaittiin, että äidin koulutustaustalla ja osin myös alueella on yhteys lasten uimataitoon ja turvalaitteiden käyttöön.

Turvalaitteiden käyttö autossa on lapsilla varsin yleistä, mutta puutteita on alle 3-vuotiaiden turvaistuinten käytössä ja murrosikäisillä turvavyön käytössä. Vuoden ikäisistä lapsista noin joka kuudes matkusti ainakin joskus kasvot menosuuntaan, vaikka turvallisinta olisi matkustaa ainakin 3-vuotiaaksi asti selkä menosuuntaan. 8.-luokkalaisista joka viides ilmoitti, ettei aina autossa matkustaessaan käytä turvavyötä. Heijastimen käyttö pimeällä oli alle kouluikäisillä aktiivista – neljä vanhempaa viidestä ilmoitti lapsensa käyttävän aina heijastinta. Kouluiässä käyttöaste kuitenkin pieneni ja heijastinta käytti aina vajaa puolet koululaisista. Pyöräilykypärän käyttö oli aktiivista alle kouluikäisillä, mutta kouluiässä osuus pieneni: 1. luokan oppilaista lähes 80 prosenttia, 5. luokan oppilaista reilu puolet ja 8. luokan oppilaista enää joka kymmenes ilmoitti aina pyöräillessään käyttävänsä pyöräilykypärää. Luokka-asteelle riittäväksi katsotun uimataidon saavutti joka toinen 1. luokan oppilas, kaksi kolmasosaa 5. luokan oppilaista ja 86 prosenttia 8. luokan oppilaista.

Korkeasti koulutettujen äitien lapsilla Iän mukaisen turvalaitteen käyttö autossa oli yleisempää kuin vähemmän koulutetuilla. Pyöräilykypärää aina pyöräillessään käyttävien osuus oli suurempi kouluikäisillä, joiden äidin koulutustausta oli korkeampi. Molempia turvalaitteita käytettiin hieman aktiivisemmin Turussa kuin Kainuussa, etenkin kouluiässä. Heijastimen käytössä ei ollut nähtävissä eroa sen paremmin äidin koulutustaustan kuin Turun ja Kainuun välillä. Oletus on, että heijastimien muuttuminen lasten vaatteiden ”vakiovarusteiksi”, helppo saatavuus ja halpa hinta ovat omiaan tukemaan niiden käyttöä yli väestöryhmien.

Korkeammin koulutettujen äitien lapset jaksoivat yleisemmin uida riittäväksi katsotun matkan. 1. luokalla turkulaisoppilaat hallitsivat riittävän uimataidon kainuulaisia yleisimmin, mutta 8. luokalla eroa ei ollut turkulaisnuorten ja kainuulaisnuorten välillä.

Uimataidon eroihin voivat vaikuttaa erilaiset mahdollisuudet saada uimaopetusta esimerkiksi kouluissa ja vapaa-ajalla. Korkeamman koulutuksen saaneiden äitien lapsilla voi olla taloudellisesti paremmat edellytykset hankkia turvalaitteita tai järjestää lapsilleen koulun ulkopuolista uimaopetusta. Yhteiskunnan tulisikin eri tavoin tukea perheitä turvalaitteiden hankkimisessa ja käytössä. Yksi keino on vanhempien ja lasten tietoisuuden parantaminen esimerkiksi ottamalla asia esille neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon tarkastuksissa – toteaa tutkija Jaana Markkula.

Korkeammin koulutetut vanhemmat ilmoittivat hieman yleisemmin kouluikäisen lapsensa joutuneen terveydenhuollon kontaktia vaatineeseen tapaturmaan viimeisen 12 kuukauden aikana (20 % vs. 15 %). Alle kouluikäisistä joka kymmenes joutui tapaturmaan, mutta eroa vanhemman koulutuksen mukaan ei ollut. Syitä tässä tutkimuksessa havaittuun ennalta odotetusta poikkeavaan eroon voi vain pohtia, sillä tämän tutkimuksen aineistolla ei ollut mahdollista saada asiaan selvyyttä. Taustalla voi olla eroja vanhempien tapaturmien raportoinnissa. Vastaavasti eri taustoista tulevilla lapsilla voi olla erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit ja mahdollisuudet harrastaa. Esimerkiksi liikuntatapaturmien on aiemmassa kansainvälisessä tutkimuksessa todettu olevan yleisempiä korkeamman sosioekonomisen taustan lapsilla.

Sosioekonomisiin tekijöihin tapaturmien taustalla ja keinoihin vaikuttaa niihin, paneudutaan 13.9.2012 järjestettävässä II Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn foorumissa. Säätytalossa Helsingissä järjestettävän foorumin ohjelma julkaistaan toukokuun alussa.

Lähde

Risto Kaikkonen, Päivi Mäki, Tuovi Hakulinen-Viitanen, Jaana Markkula, Katja Wikström, Marja-Leena Ovaskainen, Suvi Virtanen & Tiina Laatikainen (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Raportti 16/2012. Helsinki 2012.
Verkkojulkaisu

Lisätietoja

Jaana Markkula
tutkija
THL, Tapaturmien ehkäisyn yksikkö
puh. 020 610 8802
jaana.markkula(at)thl.fi