Puheen ongelmat

Pojilla oli jo leikki-iässä enemmän puheeseen liittyviä vaikeuksia kuin tytöillä. Heidän puheensa oli kolmevuotiaana epäselvempää ja sujumattomampaa kuin tyttöjen. Poikien puhe oli viisivuotiaana edelleen epäselvempää kuin tyttöjen. Vielä kouluiässäkin (1., 5. ja 8. luokalla) poikien puheen epäselvyys oli vanhempien arvion mukaan yleisempää kuin tyttöjen. Äidin lyhyemmällä koulutuksella (enintään ammatillinen koulutus) oli yhteys lähinnä lapsen puheen sujuvuuden ongelmiin, ei niinkään puheen selkeyteen. Äännevirheitä esiintyi vielä 8 prosentilla viidesluokkalaisista ja noin 4 prosentilla kahdeksasluokkalaisista. Äännevirheet olivat pojilla yleisempiä kuin tytöillä. Pojilla esiintyi myös enemmän änkytystä 1. ja 8. luokalla kuin tytöillä. Lapsen äännevirheiden tai änkytysoireilun yleisyydessä ei havaittu merkittäviä alueellisia eroja tai eroja äidin koulutuksen mukaan.

Puheterapeutilla käyntejä oli selvästi eniten lapsen ollessa viisivuotias (8 %) ja aloittaessa koulun (17 %). Puheterapeutilla käynnit vähenivät selkeästi viidennelle ja kahdeksannelle luokalle tultaessa. Kahdeksannella luokalla puheterapeutilla kävi vain muutama poika. Kainuussa puheterapeutilla käyntejä oli jonkin verran enemmän kuin Turussa viisivuotiailla ja ensimmäisen luokan oppilailla. Puheterapeutilla käynneissä ei enää viidennellä ja kahdeksannella luokalla ollut alue-eroja.

Aiempien tutkimusten mukaan erilaisista puheen kehitysongelmista jopa 40–60 prosenttia jää hoitamatta, vaikka olisi erittäin tärkeää seuloa ne jo varhaisessa vaiheessa, jotta päästäisiin kuntoutustoimiin ja vältyttäisiin muilta ongelmilta, kuten esimerkiksi oppimis- tai käytösongelmilta. Puheenkehityksen seulonnan on havaittu olevan hyvä menetelmä löytää lapset, joilla saattaa olla laajempiakin kehitysongelmia.

Kouluiässä puheen ongelmien hoito oli vähäistä, vaikka lapsilla ja nuorilla, erityisesti pojilla, oli havaittavissa puheeseen liittyviä ongelmia, kuten esimerkiksi puheen sujumattomuutta vielä kahdeksannella luokalla. Puheenkehityksen hoitamattomat ongelmat saattavat lisätä mahdollisuutta valikoitua koulutusurille ja työpaikkavalintoihin, joissa puheen sujuvuudella tai muilla puheenkehityksen ongelmilla ei ole merkitystä. Olisi hyvä pohtia, tarvittaisiinko puheterapeutin palveluita myös perusopetuksen puolella. Kouluissa olisi hyvä olla moniammatillinen tiimi, johon myös puheterapeutin palvelut kuuluvat. Näin voitaisiin ennaltaehkäistä puheen ja kielen ongelmien mahdolliset kielteiset vaikutukset oppimiseen ja käyttäytymiseen.

Tulokset perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamaan Lasten terveysseurantatutkimukseen. Tutkimuksen toteutti Lasten ja nuorten terveysseurannan kehittäminen -hanke (LATE) ja sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseen tähtäävä TEROKA-hanke vuosina 2007–2009. Aineisto sisältää yhteensä 6 509 lasta. Tiedot kerättiin lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa sekä kyselylomakkeilla lasten vanhemmilta ja nuorilta itseltään. Samalla selvitettiin palvelujärjestelmän mahdollisuuksia kerätä tärkeimpiä tietoja väestötasoisten tietojen tuottamiseksi.

Lähde

Risto Kaikkonen, Päivi Mäki, Tuovi Hakulinen-Viitanen, Jaana Markkula, Katja Wikström, Marja-Leena Ovaskainen, Suvi Virtanen & Tiina Laatikainen (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Raportti 16/2012. Helsinki 2012.
Verkkojulkaisu

Lisätietoja

Anneli Yliherva
dosentti (logopedia), yliopistonlehtori
Oulun yliopisto
puh. 040 5924975
anneli.yliherva(at)oulu.fi

Päivi Mäki
asiantuntija
THL
puh. 020 610 8612
paivi.maki(at)thl.fi