Itsesääntelystä sääntelyyn
Suomessa pelitoimijat luokittelevat itsensä maailman vastuullisimpien pelitoimijoiden joukkoon. Artikkeli tarkastelee kuinka suhde rahapelitoimijoiden vapaaehtoisesti käyttöön ottamien vastuullisuustoimien ja valtion sääntelyn suhde on muuttunut Suomessa arpajaislain osittaisuudistuksen (2007-2011) jälkeen.
Artikkelissa "From self-regulation to regulation – An analysis of gambling policy reform in Finland" vastataan kysymykseen siitä, onko uudistuksen eräänä tavoitteena ollut siirtymä pelitoimijoiden itsesäätelystä tiukempaan valtion sääntelyyn toteutunut. Tiukemman sääntelyn tavoitteena oli rahapelihaittojen vähentäminen ja ehkäisyn tehostaminen. ”Sääntely on lakien toimeenpanoa, se on pyrkimystä ihmisten käyttäytymisen ohjailuun tiettyyn suuntaan”, kertoo erikoistutkija Jani Selin.
Artikkelin aineisto koostuu rahapelioperaattoreiden vuosikertomuksista (Veikkaus, RAY, Fintoto) vuosina 2003–2014, Sisäministeriön asiakirjoista koskien uusien pelituotteiden hyväksyntää ja niiden haitallisuuden arviointia (2010–2014) sekä poliisihallituksen asiakirjoista koskien pelituotteiden markkinoinnin valvontaa. Analyysi keskittyi viranomaisten ja pelioperaattoreiden vuorovaikutuksen tarkasteluun, kohdentuen itsesäätelyn rooliin siinä. Tarkoituksena oli selvittää onko sääntely kiristynyt ja millainen rooli itsesäätelyllä on ollut sääntelyn toimeenpanossa.
Vastuullisuuspuhe ja –toiminta poliittisena vaikuttamisena
Pelitoimijoiden vuosiraportteja tarkastellessa kävi ilmi Veikkauksen käyttäneen eniten, ja Fintoton vähiten, vastuulliseen pelaamiseen liittyviä ilmauksia. Kaikkien pelitoimijoiden kohdalla vastuullisuuspuheen määrä saavutti huippunsa vuonna 2008. Vuoden 2008 nousuun liittyi kolme tapahtumaa: julkaistiin Arpajaislain väliraportti ja kaksi hallituksen esitystä, jotka sisälsivät ensimmäistä kertaa laillisten toimijoiden palaamisen markkinointiin kohdistuvia rajoituksia. Esitykset sisälsivät myös pelituotteiden jaon korkean sekä matalan riskin peleihin. Korkean riskin pelien markkinointi rajoitettiin sisältämään pelkästään pelejä koskeva informaatio. Vastuullisuuspuhe väheni selvästi vuosina 2009 ja 2010, jolloin hallituksen esitykset olivat jo valmiit. Vastuullisuuspuheen voimakas kasvu oli artikkelissa esitetyn tulkinnan mukaan pyrkimystä vaikuttaa arpajaislain uudistukseen, osoittamalla, että lisää sääntelyä ei tarvita, koska pelitoimijat ovat jo valmiiksi niin vastuullisia. Tämän vuoksi artikkelissa lähdetään siitä, että on perusteltua tarkastella pelitoimijoiden vastuullisuustoimia poliittisen vaikuttamisen näkökulmasta.
Peliä pelisäännöillä ja kiristyvää markkinointia
Vaikka pelituotteisiin liittyvä haittojen arviointi, on ollut paljon puhuttu aihe suomalaisessa pelipolitiikassa, Suomen viranomaisilla ei ole vielä toimivia ja testattuja menetelmiä pelituotteiden haitallisuuden arviointiin. Veikkaus ja RAY ovat kuitenkin kehittäneet rahapelien vastuullisuustyökalun (RaVa), jonka avulla arvioidaan pelituotteiden peliriippuvuutta aiheuttavia tekijöitä. Pelitoimijat luovuttivat RaVa-tulokset sisäministeriölle, mutta pelien haitallisuutta arvioineet asiantuntijat eivät tuloksia aina saaneet tai he pitivät niitä puutteellisina. Pelitoimijat lähtivät siitä, että RaVa-tulokset osoittivat esitettyjen pelisääntömuutosten olevan haittavaikutuksiltaan pieniä. Pelitoimijat eivät olleet kiinnostuneita siitä, saivatko asiantuntijat RaVa-tulokset käyttöönsä tai mitä he lausuivat sääntömuutoksista. Eräässä yhteydessä pelitoimija jopa vaati pitämään RaVa-tulokset asiantuntijoiden ulottumattomissa. Tämä osoitti, kuinka pelitoimijat käyttivät vastuullisuustoimiaan pikemmin rahapelihaittojen ehkäisyä häiritsevästi kuin sitä edistävästi.
Markkinointia käsittelevien poliisihallituksen asiakirjojen tarkastelu paljasti, että pelitoimijat vetosivat harvoin omiin markkinoinnin eettisiin ohjeisiinsa vastatessaan markkinointia koskeviin selvityspyyntöihin. Analyysi osoitti, että poliisihallitus oli markkinoinnin sääntelyn tapauksessa niin vahvassa asemassa, ettei pelitoimijoiden omilla itsesäätelytoimilla ollut vaikutusta mainonnan sääntelyyn. Pelitoimijoilla ei ollut mahdollisuutta kiistää poliisihallituksen esittämiä laintulkintoja omien itsesäätelytoimiensa tuella. Poliisihallitus määritti muun muassa tarkasti, mitä oli pelituotteiden liian aggressiivisen markkinointi tai kielletty elämyksellisen markkinointi.
Kaiken kaikkiaan tulokset osoittivat, että pelitoimijoiden omien vastuullisuustoimien merkitys on pienentynyt pelituotteiden markkinoinnin kohdalla, kun taas uusien pelituotteiden hyväksymisen kohdalla niillä on suurempi rooli. Arpajaislain osittaisuudistuksen tavoitteena ollut siirtymä pelitoimijoiden itsesäätelystä tiukempaan sääntelyyn ei ole siis täysin toteutunut. Tulokset osoittivat myös, että pelitoimijoilla, etenkin Veikkauksella ja RAY:llä, ei ole vastuullisen pelaamisen ohjelmia pelkästään rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen vähentämisen takia, vaan yhtenä vastuullisen pelaamisen ohjelmien tarkoituksena on ollut vaikuttaminen rahapelipolitiikan muotoiluun ja toimeenpanoon.
”Seuraavaksi on keskusteltava laajemmin siitä, että pelitoimijat eivät halua edistää vastuullista pelaamista puhtaasta hyväntahtoisuudesta, vaan koska se on liiketaloudellisesti kannattavaa”, Jani Selin toteaa. ”Vastuullista pelaamisen ohjelmia ja puhetapoja käytetään myös yhteiskunnalliseen ja poliittiseen vaikuttamiseen. Ne vaikuttavat yleisiin mielipiteisiin kiinnittämällä päähuomion pelihaitoista kärsivään yksilöön, ja siihen mitä yksilöt voivat tehdä ehkäistäkseen mahdollisia tulevia pelihaittojaan. Tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua myös siitä, kuuluuko vastuu suomalaisen pelijärjestelmän aiheuttamista haitoista todellakin vain pelejä pelaavalle yksilölle?”
Lähde: Jani Selin: From self-regulation to regulation – An analysis of gambling policy reform in Finland, Addiction Research & Theory, DOI: 10.3109/16066359.2015.1102894
