Uni

Unen merkitys terveydelle

Unen aikana aivo-selkäydinneste huuhtoo aivoissa soluja kuin vuorovesi rantaviivaa. Unitilan, niin luontaisen unen kuin nukutuksen aikaisen tajunnantilan, aikana aivo-selkäydinneste pääsee huuhtelemaan soluvälitiloja syvemmältä kuin valvetilan aikana ja kuljettaa solujen aineenvaihdunnan kuona-aineet pois. Tämä tapahtuu unitilan aikana kaksi kertaa tehokkaammin kuin valvetilan aikana. Siten voidaan sanoa, että uni puhdistaa aivot.

Unen aikana syvimmissä univaiheissa soluvauriot korjautuvat ja hermosolujen väliset kytkennät vahvistuvat etenkin muistin kannalta tärkeillä aivoalueilla. Näillä aivoalueilla syntyy mahdollisesti myös uusia hermosoluja vielä aikuisiälläkin. Toisaalta hermosolujen välisiä synapsiyhteyksiä karsiutuu paitsi tilan säästämiseksi mahdollisesti myös energiakulutuksen pienentämiseksi.

Mitä pitempi vuorokauden uniaika nisäkäslajilla on, sitä paremmin se on suojassa paitsi loistartunnoilta myös mahdollisesti muilta tartuntataudeilta. Kuten ihminenkin, useimpien eläinlajien poikaset ja nuoret eläimet nukkuvat enemmän kuin täysikasvuiset, mikä viittaa unen merkitykseen myös yksilönkehityksessä kasvun aikana.

Uni on herkkä terveysmittari. Niin psyykkiset kuin fyysiset rasittavat tekijät häiritsevät herkästi unta. Tämän seurauksena yöuni voi lyhentyä tai pidentyä normaalista. Myös uni-valverytmin häiriöt ilmenevät joko unettomuutena tai liikaunisuutena. Ne johtuvat ristiriidasta henkilön sisäisen kellon synnyttämän vuorokausirytmin ja hänen ympäristönsä noudattaman ulkoisen aikataulun välillä.

Sekä lyhentynyt että pidentynyt yöuni on epäterveellistä ja lisää etenkin aikuistyypin eli tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Huonosti nukutun yön jälkeen väsymys voimistuu, keskittymiskyky huononee, tarkkaavuus heikkenee, huomiokyky kaventuu, muistaminen vaikeutuu ja reaktiot hidastuvat sekä ärtyneisyys vahvistuu. Nämä muutokset altistavat riidoille, virheille ja näiden seurauksena tapaturmille.

Unettomuus

Unettomuus tarkoittaa kyvyttömyyttä nukkua. Pääasiallisena vaivana on nukahtamisen vaikeus tai unesta kesken herääminen ja unessa pysymisen vaikeus, vaikka henkilöllä on mahdollisuus nukkua riittävästi. Uneton ei virkisty unestaan vaan kärsii väsymyksestä.

Esimerkiksi 10 maassa 35 327 henkilölle yhdestä yöstä tehty kyselytutkimus osoitti, että 32 % vastaajista kärsi unettomuusoireesta kyseisenä yönä. Vähintään kolmena yönä viikossa ilmenevästä unettomuusoireesta kärsii joka viides aikuinen.

Unettomuusoireesta kärsivistä aikuisista 62 % sairastaa mielenterveyden häiriötä, 25 % on terveitä ja 12 % sairastaa unettomuutena ilmenevää unihäiriötä. Unettomuusoireen yleisimmät taustasyyt ovat masennushäiriöt, päihteiden käyttö ja erilaiset stressitekijät.

Liikaunisuus

Liikaunisuus tarkoittaa poikkeavaa uneliaisuutta. Pääasiallisena vaivana on liiallinen väsymys. Vaikka uni on kestoltaan normaalia pitempi, liikauninen ei virkisty nukkumastaan unesta, vaan kärsii uneliaisuudesta.

Arviolta 3 % aikuisista ja 15 % nuorista kärsii liikaunisuudesta. Liikaunisuudesta kärsivistä 47 % sairastaa mielenterveyshäiriötä, tavallisimmin masennushäiriötä. Kaamosmasentuneista 76 %:lla on oireenaan liikaunisuutta, jolloin heidän yöunensa venähtää tavallista pitemmäksi, muttei tästä huolimatta virkistä.

Univelka

Univelka kertyy liian lyhyistä yöunista. Univelkaa voi kertyä siten, että henkilö ei halua nukkua tarpeeksi. Univelkaa voi kertyä myös siten, että henkilö ei mielestään ehdi kiireiltään nukkumaan ajoissa. Univelkaa kertyy myös silloin, kun henkilö ei velvoitteidensa takia pääse nukkumaan ajoissa tai saa nukkua tarpeeksi, vaikka haluaisi. Myös unettomuus voi johtaa univelkaan, jolloin henkilö ei pysty tai mielestään kykene nukkumaan, vaikka hänellä olisi aikaa ja halua nukkua sekä nukkumiselle otolliset olosuhteet.

Niin unettomuuden kuin liikaunisuuden syy on tunnistettava ja hoidettava asianmukaisesti. Lääkkeettömät hoidot ovat ensisijaisia pitkäaikaista unettomuushäiriötä sairastavien hoidossa. Tehokkaimmaksi hoidoksi on osoittautunut unettomuuden kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT-I).

Niin unettomuudesta kuin liikaunisuudesta kärsivien nukkuminen kohenee paitsi säännöllisen unirytmin avulla myös ottamalla huomioon syömisen ja liikkumisen tottumukset. Ateriarytmistä on etua nukkumiselle: aamiaista tai aamupalaa ei ole syytä jättää syömättä, lounas on hyvä syödä joka päivä, eikä päivällistä kannata syödä myöhään illalla, jos haluaa välttää lihomista ja nukkua yöllä hyvin.

Liikunnan säännöllinen harrastaminen parantaa unenlaatua: kuntoliikunta joko aamulla (kello 7–8) tai iltapäivällä (kello 13–17) aikaistaa vuorokausirytmejä, mikä on eduksi, jos haluaa nukkua yöllä hyvin.

Päivätorkkuja olisi vältettävä, jos haluaa nukkua yöllä hyvin. Jos kuitenkin on nukuttava päivätorkut, niin ajoissa (kello 12–15) nukutut lyhyet (10‒20 minuutin) päivätorkut ovat virkistävimmät. Mitä pitemmät tai myöhempään päivätorkut nukutaan, sitä enemmän ne haittaavat seuraavan yön unta.

Vaihtoehtona päivätorkuille on pitää itsensä virkeänä päivällä esimerkiksi venyttelemällä tai liikkumalla tauon aikana, avaamalla ikkunan tai käväisemällä ulkona sekä keskustelemalla muiden kanssa, jos se on mahdollista.