Työn ja perheen yhteensovittaminen

Tälle sivulle on koottu tilasto- ja tutkimustietoa työelämän ja perheen yhteensovittamisesta. Sivulle on myös kerätty keinoja, joilla työn ja perheen yhteensovittamista voi edistää. Lähteet löytyvät sivun lopusta.

Äidit käyttävät lähes kaikki perhevapaat

Äidit käyttävät Suomessa lähes 90 prosenttia kaikista ansiosidonnaisella päivärahalla korvatuista vanhempainvapaapäivistä. Vaikka isyysvapaan käyttö lapsen syntymän yhteydessä on yleistä kaikissa sosiaaliryhmissä, joka neljäs isä ei pidä lainkaan vanhempainvapaata.

Kotihoidontukea käyttää vanhempainvapaan jälkeen lähes 90 prosenttia perheistä, useimmiten lasta hoitaa kotona äiti. 2000-luvulla äitien pitkät lasten kotihoitojaksot ovat lyhentyneet ja lyhyet jaksot yleistyneet. Työttömyys tai työvoiman ulkopuolella olo ennen lapsen syntymää pidentää kotihoidon kestoa.

Lähes kaikki äidit pitävät äitiysvapaan (elokuusta 2022 lähtien raskausvapaan), joka alkaa raskauden loppuvaiheessa ja jatkuu jonkin aikaa lapsen syntymän jälkeen.
Ennen elokuussa 2022 voimaan tullutta perhevapaauudistusta isistä 70 prosenttia piti isyysvapaata yhtä aikaa äidin äitiys- tai vanhempainvapaan kanssa (lapsi 0-10kk).
Noin puolet isistä on pitänyt omaa kiintiöityä isyysvapaataan siihen mennessä kun lapsi täyttää 2 vuotta.
Vanhempien kesken vapaasti jaettavissa olevaa vanhempainvapaata (lapsi n. 4-10 kk) on pitänyt vain 3 prosenttia isistä.
Perhevapaauudistuksessa vanhempainvapaa jaettiin tasan vanhempien kesken. Molemmilla on noin 6,4 kuukauden vapaakiintiö, josta voi siirtää toiselle vanhemmalle 2,5 kuukautta. Yhtä aikaa vanhemmat voivat olla vapaalla kolme viikkoa. Vanhempainvapaata voi käyttää siihen saakka, kun lapsi täyttää kaksi vuotta, ja sitä voi käyttää osa-aikaisena tai useammassa jaksossa aiempaa joustavammin. Uuden järjestelmän mukaisesta käytöstä ei vielä ole saatavilla tietoa.

Varhaiskasvatuksen osallistumisaste on matalampi kuin muissa Pohjoismaissa

Varhaiskasvatuksen osallistumisaste on suomalaislapsilla OECD-maiden keskitasoa ja muita pohjoismaita selvästi alhaisempi.

Vuonna 2021 suomalaisista yksivuotiaista lapsista varhaiskasvatukseen osallistui 38,2 prosenttia, kaksivuotiaista lapsista 69,7 prosenttia, kolmevuotiaista 83,4 prosenttia, neljävuotiaista 87,3 prosenttia ja viisivuotiaista 88,8 prosenttia.
Varhaiskasvatukseen osallistuminen on viime vuosina yleistynyt erityisesti alle kolmevuotiaiden lasten joukossa.
Vanhempien käsitykset varhaiskasvatuksen sopivasta aloitusiästä ovat muuttuneet: etenkin äidit ovat valmiita laittamaan lapsen kodin ulkopuoliseen hoitoon nuorempana kuin aiemmin.

Lapsiperheiden vanhemmat käyvät yhä useammin töissä

Parin viime vuoden aikana niin naisten kuin miestenkin työllisyysaste on Suomessa noussut. Lapsiperheiden äitien työllisyysaste on noussut jopa enemmän kuin lapsettomilla naisilla, ja erityisesti alle kolmevuotiaiden lasten äideillä.

Vuonna 2022 alle kolmevuotiaiden lasten äitien työllisyysaste 62,8 % ja isien 92,3 %, 3-6 -vuotiaiden lasten äideillä se oli 82,9 % ja isillä 92,5 %; 7-17 -vuotiaiden lasten äideillä 89,7 % ja isillä 94,4 %.
Vuonna 2022 yhden tai kahden lapsen äitien työllisyysaste oli hieman yli 83 %, kolmen tai useamman lapsen äideillä se oli hieman alle 74 %; isien työllisyysaste oli yli 90 % lasten määrästä riippumatta.
Yhä useammassa kahden huoltajan lapsiperheessä molemmat vanhemmat ovat työssä. Vuonna 2018 näitä perheitä oli 73 prosenttia kaikista perheistä.

Lapsiperheiden vanhemmat ovat muuhun vastaavan ikäiseen työvoimaan verrattuna paremmassa työmarkkina-asemassa: he ovat korkeammin koulutettuja ja useammin hyvässä ammattiasemassa.

Korkeasti koulutetut äidit palaavat perhevapaalta muita äitejä aiemmin töihin. Vuonna 2018 kaksi kolmesta 1–2-vuotiaiden lasten korkeakoulutetuista äideistä oli palannut töihin, ilman perusasteen jälkeistä koulutusta olevista osuus oli viidesosa.
1–2-vuotiaiden lasten äideistä joka neljännellä ei ollut vuosina 2019–2021 äitiysvapaan alkaessa voimassa olevaa työsuhdetta tai yritystoimintaa. Vailla työsuhdetta olevat äidit käyttivät tai suunnittelivat käyttävänsä kotihoidon tukea pidempään kuin työsuhteesta vapaalle jääneet äidit.

Verrattain suuri osuus suomalaisten lapsiperheiden vanhemmista tekee ansiotyötä, jonka työajat ovat niin kutsuttua epätyypillisiä eli sijoittuvat muuhun kuin aamun ja iltapäivän välille.

Alle 15-vuotiaiden lasten työssäkäyvistä vanhemmista yli puolet työskenteli vuonna 2018 iltaisin, yöllä tai viikonloppuisin.

Osa-aikatyö mahdollistaa enemmän yhteistä aikaa perheelle, mutta pienempi palkka voi merkitä pulmia toimeentulon kannalta.

Vuonna 2018 alle kolmevuotiaiden lasten äideistä joka neljäs oli osa-aikatyössä ja kouluikäisten lasten äideistä 11 prosenttia. Lapsiperheiden työllisistä isistä osa-aikatyötä tekevien osuus oli alle 4 prosenttia.

Työolot asettavat ehtoja vanhemmuudelle ja perhe-elämälle

Määräaikaiset työsuhteet tuovat epävarmuutta perheen taloudelliseen tilanteeseen. Vuosituhannen vaihteen jälkeen määräaikaisten osuus kaikista palkansaajista on vähitellen laskenut, tosin 2010-luvun loppupuolen talouskasvun myötä määräaikaiset työsuhteet taas lisääntyivät hieman. Koronavuonna 2020 määräaikaisten osuus kaikista työsuhteista pieneni.
Vuoden 2018 työolotutkimus kertoo, että erityisesti naispalkansaajat kokevat yhä enemmän haittaavaa kiirettä. Se voi johtaa työuupumukseen ja mielenterveysongelmiin.
Neljällä viidestä alle 15-vuotiaan lapsen työssäkäyvästä vanhemmasta on mahdollista vaikuttaa työn alku- ja päättymisaikoihin, isillä äitejä useammin.
Kolme neljästä alle 15-vuotiaan lapsen isästä ja kaksi kolmesta äidistä pystyy ottamaan vapaapäivän töistä perhesyiden takia.
Etätyötä teki vuonna 2018 ainakin silloin tällöin 40 prosenttia alle 15-vuotiaan lapsen isistä ja äideistä kolmasosa.
Pitkiä, yli 45 tunnin viikkoja teki vuonna 2018 alle 15-vuotiaiden lasten vanhemmista joka viides isä mutta äideistä alle kymmenesosa.

Pienten lasten vanhemmat toivovat enemmän joustoa työhön

Ansiotyö edistää perheen taloudellista hyvinvointia mutta samalla se asettaa haasteita ajan ja voimien riittävyydelle. Reilu kuudesosa nelivuotiaiden lasten vanhemmista kertoi vuonna 2018 viettäneensä viimeisen vuoden aikana lastensa kanssa usein tai jatkuvasti vähemmän aikaa kuin haluaisi.

Pienten lasten vanhemmat toivovat aiempaa yleisemmin joustavaa työaikaa, mutta korkeasti koulutettujen lapsiperheiden vanhempien työ joustaa enemmän kuin vähemmän koulutettujen. Muuta kuin säännöllistä päivätyötä tekevillä vanhemmilla on usein muita enemmän haasteita pohtia lasten hoitojärjestelyjä ja perheen arjen sujumista.

Yli kolmasosa kokee laiminlyövänsä perheasioita työn vuoksi
Kolmannes isistä ja neljäsosa äideistä joutuu usein venyttämään työpäiväänsä saadakseen työt tehdyksi.
Etätyö on yleisempää korkeasti koulutetuilla lapsiperheiden vanhemmilla sekä niillä, joiden lapset ovat kouluiässä.
Korkeasti koulutetuilla sekä päivätyötä tekevillä on muita työssäkäyviä lapsiperheiden vanhempia useammin mahdollista vaikuttaa päivittäisiin työaikoihinsa.
Verrattuna päivätyössä oleviin epätyypillistä työaikaa tekevissä perheissä turvaudutaan lastenhoitopalveluiden ohella enemmän myös sukulais- ja tuttavaverkostoihin lapsen hoidon järjestämiseksi.

Hoitomuoto ei vaikuta lapsen hyvinvointiin

Lasten tai heidän vanhempiensa hyvinvoinnissa ei ole suuria eroja vanhempien työajan tai lasten hoitomuodon mukaan. Vuorotyö tuo kuitenkin lisähaasteita lapsen hoidon järjestämiseen. Lasten kotihoitoon voi liittyä toimeentuloon liittyviä huolia.

Päivätyössä olevat vanhemmat kokevat vuorotyöläisiä yleisemmin varhaiskasvatuksen henkilöstön ottavan heidän viestinsä ja toiveensa huomioon.
Vuorotyötä tekevillä vanhemmilla on päivätyössä oleviin verrattuna useammin apunaan puoliso ja isovanhemmat.
Kotihoidossa olevien lasten vanhemmat kokevat useammin toimeentulovaikeuksia kuin varhaiskasvatuksessa olevien lasten vanhemmat.
Vanhemmat, jotka kokevat hankaluutta toimeentulossa, ovat muita useammin huolissaan malttinsa menettämisestä lapsen kanssa.
Neuvolan terveydenhoitaja arvioi kotihoidossa olevien lasten vanhemmilla olevan hieman useammin tuen tarvetta psyykkisessä voinnissa, jaksamisessa tai mielenterveydessä kuin varhaiskasvatuksessa olevien lasten vanhemmilla.
Systemaattisia eroja varhaiskasvatuksessa ja kotihoidossa olevien lasten ja heidän vanhempiensa hyvinvoinnissa ei kuitenkaan ole löytynyt.

Miten työn ja perheen yhteensovittamista edistetään?

Työn ja perheen yhteensovittamista voi helpottaa monilla eri tavoilla. Toimia tarvitaan niin kansallisella ja paikallisella tasolla kuin työpaikoilla ja perheissäkin. Kansallisessa perhepolitiikassa keskeisiä ovat perhevapaajärjestelmä ja varhaiskasvatuspalvelut sekä riittävä toimeentuloturva.

Muun muassa seuraavat toimet edistävät työelämän perheystävällisyyttä:

sukupuolten tasa-arvon edistäminen
raskaussyrjinnän torjuminen
työllisyyden edistäminen
työelämän liiallisen kuormittavuuden vähentäminen
vakituisiin työsuhteisiin panostaminen
mahdollisuus joustavaan työaikaan.

Perhe-elämässä työn ja perheen yhteensovittamista helpottaa, jos palkaton hoiva- ja kotityö jaetaan kahden vanhemman perheissä entistä tasaisemmin puolisoiden kesken. Sitä edistää myös perhevapaiden tasaisempi jakaminen vanhempien kesken, sillä pidemmän perhevapaan aikana molemmat vanhemmat voivat kantaa itsenäistä vastuuta lapsen hoidosta.

Hoivavastuun jakamisesta on paljon hyötyä:

Lasta hoitava vanhempi ja lapsi viettävät enemmän aikaa yhdessä. Heidän suhteensa muodostuu läheisemmäksi.
Puolisoiden keskinäinen ymmärrys paranee.
Parisuhdetyytyväisyys kasvaa.
Eroriski pienenee.

On myös tärkeää kiinnittää huomiota heikoimmassa asemassa olevien perheiden asemaan.

Yksinhuoltajien työttömyys on keskimääräistä korkeampaa, ja työn ja perheen yhteensovittaminen on vaikeampaa kuin kahden vanhemman perheissä. Yksinhuoltajien mahdollisuutta koulutukseen ja työhön täytyykin tukea muun muassa lastenhoidon avulla.
Vammaisten lasten vanhemmilla on muita lapsiperheitä enemmän haasteita työn ja perheen yhteensovittamisessa. Vammaisten lasten vanhempien täytyy voida osallistua työelämään ja vammaisilla lapsilla täytyy olla mahdollisuus varhaiskasvatukseen.

Lähteet ja lisätietoa