Kulttuurihyvinvointi ja taidelähtöiset menetelmät

Sosiaalisesti osallistava taidetoiminta on merkittävästi yleistynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana hyvinvointialoilla. Tänä aikana on kertynyt myös runsaasti tutkimuksellista näyttöä siitä, että taiteella on merkitystä kommunikaation, ilmaisun ja jäsentämisen tilana. Kulttuurin ja taiteen hyvinvointiulottuvuus on alettu huomioida enenevissä määrin myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja koulutusta suunniteltaessa. Siitä yhtenä osoituksena on esimerkiksi kulttuurihyvinvoinnin ylempi ammattikorkeakoulututkinto (YAMK-tutkinto), jota voi opiskella jo useissa ammattikorkeakouluissa.

Vähitellen lisääntynyt ja vakiintuva käsitteistö kertoo osaltaan meneillään olevasta  muutoksesta, kuten 

• taidelähtöiset menetelmät (arts-based methods)
• taideperustainen tutkimus (arts-based research, ABR)
• kulttuurihyvinvointi, joka on hyvinvointia, joka syntyy kulttuurisessa yhteydessä (cultural wellbeing)
• sosiaalisesti osallistava taide tai 
• yhteisötaide

Vastavuoroista

Taide- ja kulttuurilähtöiset menetelmät eivät ole ikä- tai sektorisidonnaisia ja niiden sovellusalue on laaja. Taiteen ja kulttuurin tuleminen osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimintoja on käytännössä tarkoittanut toimintakulttuurin uudistamista ja erilaisia yhdessä toimimisen tapoja.

Kun taiteesta puhutaan hyvinvoinnin ulottuvuutena, siirrytään pois taiteen erityisyydestä kohti arkipäivää. Taidetoiminnan puitteissa niin työntekijät kuin asiakkaatkin voivat rohkaistua yhdistämään niin ammatillisia, sosiaalisia kuin henkilökohtaisia kehitystehtäviä.

Keskeistä on saada esiin sitä, mitä kullekin henkilölle tai ihmisryhmälle on merkityksellistä, itsetuntemusta ja itseilmaisua rikastavaa. Parhaimmillaan yhteiset kokemukset ja elämykset toimivat vastavuoroisina oppimisen lähteinä ja auttavat jäsentämään monipuolisesti todellisuutta.

Kyky ilmaista tunteita suojaa lasta

Taidetoiminta on osallisuuden ja yhteisöllisyyden ytimessä ja osallisuuden kokemus on keskeinen hyvinvoinnin tekijä. Taide- ja kulttuurilähtöisten menetelmien avulla rikastetaan arkista kanssakäymistä, pyritään saamaan aistit ja mieli liikkeeseen sekä houkutellaan kokemuksia ja tunteita esiin. Kyky ilmaista tunteita on selkeästi suojaava tekijä lapselle.

Taidetoimintaan osallistuminen tarjoaa symbolisen etäisyyden ja metaforisen suojan ilmaisulle. Taiteellisen ilmaisun, kuten teatterin tanssin, musiikin tai kuvataiteiden avulla voi tulla esiin jotain sellaista, jolle on ollut vaikea löytää sanoja tai muotoa. Taide tarjoaa välineitä myös sosiaaliseen kasvuun ja oppimiseen sekä omien vahvuuksien tunnistamiseen. Taide herkistää uusiin havaintoihin, se taipuu myös välineeksi, mutta ei ole pelkästään sitä.
Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta

Taide tiedon tuottajana

Taideperustaisen tutkimuksen tehtävänä on tuottaa uusia avauksia, syvyyttä ja uudenlaisia näkökulmia jo ennestään tuttuihin asioihin. Kun taide on tiedon tuottajana, tiedon intressi on keskeinen. Kenelle tietoa tuotetaan, miksi ja mitä tietoa halutaan. Tavoitteena on ymmärryksen kerryttäminen.

Kansainvälisessä tutkimuksessa Arts-Based Research (ABR) on vakiintunut omaksi tutkimussuuntaukseksi, jossa tutkittavia asioita ja ilmiöitä lähestytään taiteen keinoin. Kyse on poikkitieteellisen tiedon tuottamisesta, joka yhdistää luovan taiteellisen työskentelyn tutkimukseen. (Leavy 2018.)

Pohjoismaihin on perustettu muutama vuosi sitten on aktiivisesti toimiva tutkijaverkosto Nordic Arts and Health Research Network, jonka puitteissa perustettiin 2019 vertaisarvioitu tiedejulkaisu edistämään alan tutkimusta, kehittämistä ja kansainvälistä tiedonvaihtoa.
Nordic Arts and Health Research Network
Nordic Journal of Arts, Culture and Health

Suomi on politiikkaohjelmien ja rakenteiden tasolla edistänyt viime vuosikymmenten aikana merkittävällä tavalla taiteen ja kulttuurin poikkihallinnollista integroimista osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjä. Tämä työ edellyttää tuekseen myös jatkuvaa tutkimusta ja poikkitieteellistä tutkimustiedon ja menetelmäosaamisen yhdistämistä.

Tutkitun tiedon avulla palveluita voidaan kehittää suunnitelmallisesti siten, että kulttuuri-, sosiaali- ja terveysalojen yhteistyörakenteita ja -mekanismeja pystytään vahvistamaan ja vastaavasti löytämään niitä tekijöitä, jotka ovat yhteistyön kehittymisen esteinä. Uudenlaisten kumppanuuksien solmiminen ja erilaisten toimintakäytäntöjen kohtaaminen haastaa myös toimintakulttuurin muutokseen: kohti sallivuutta, uteliaisuutta ja kokeilunhalua.

Teksti ja kuva: Päivi Känkänen