Vapaa-ajan apuvälineet

Vapaa-ajalla jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä asioita, joita haluaa itse tehdä. Vapaa-aika tarkoittaa sitä aikaa, kun ei olla koulussa, töissä tai päiväkodissa. Eri alojen ammattilaiset voivat tukea sitä, miten jokaisella yksilöllä ja perheellä on mahdollisuus tehdä itseään kiinnostavia asioita.

Kun vamma vaikeuttaa huomattavasti liikkumista, henkilö voi tarvita toisen ihmisen apua ja mahdollisesti toimintavälineen voidakseen liikkua ja osallistua.

On tärkeää, että perheellä on yhteistä aikaa arjen keskellä. Vaikeavammainen lapsi tai nuori hyötyy vuorovaikutuksen hetkistä, jotka tapahtuvat arjessa kaikkein lähimpien ihmisten kanssa. Yhteinen tekeminen voi lisätä myös koko perheen voimavaroja.

Osallistuminen vapaa-ajan viettomahdollisuuksiin kuuluu yhtälailla vaikeavammaisille aikuisille. On huomioitava, että myös asumisyksiköissä asuvilla on oikeus viettää vapaa-aikaansa kotinsa ulkopuolella. Oleellista on, että tästä mahdollisuudesta kerrotaan ja henkilön valintaa tuetaan toiveiden mukaisesti.

Vapaa-ajan toiminnan mahdollistaminen

Kun löytyy mieluinen tapa viettää vapaa-aikaa, on mietittävä, miten se mahdollistuu.

• Tarvitaanko avustaja?
• Edellyttääkö osallistuminen tulkkausta?
• Entä kuljetuspalvelu?
• Tarvitaanko apu- tai toimintavälineitä osallistumisen tueksi?
• Mitä muuta tukea henkilö tarvitsee voidakseen osallistua?
• Saako henkilö itse päättää ja ilmaista tahtonsa?

Apu- ja toimintavälineellä voi olla kuntoutuksellinen, psyykkistä hyvää oloa lisäävä sekä sosiaalista toimintakykyä edistävä vaikutus. Väline mahdollistaa yksilön tasavertaisen osallistumisen, oikeuden virkistykseen ja erilaisiin kokemuksiin. Ratkaisu osallistumiseen voi olla yksinkertainen ja helposti itse tehtävä - sen löytäminen vaatii hieman halua ja luovuutta!

Miten vapaa-ajan apu- tai toimintavälineen voi hankkia?

Monen ihmisen harrastusmahdollisuudet ovat riippuvaisia riittävästä tuesta ja sopivasta apu- tai toimintavälineestä. Niiden hankkiminen aiheuttaa usein päänvaivaa.

Ensisijaisesti tarkastellaan sitä, että onko hakija oikeutettu saamaan apuvälineen lääkinnällisen kuntoutuksen kautta. Oikeus tähän todetaan lääkinnällisin perustein, ja tavoitteena on vähentää puuttuvan toimintakyvyn aiheuttamia esteitä arkielämässä. Kuntoutuksen apuvälineet kuuluvat myös tämän asetuksen piiriin. Vapaa-ajalla harrastaminen ja osallistuminen erilaisiin asioihin tukee myös kuntoutumista.

Jos kriteerit eivät lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineeseen täyty, niin hakijalla on mahdollisuus saada väline vammaispalvelulain kautta. Hakijalla on myös mahdollisuus saada välttämättömät muutostyöt tarvitsemaansa välineeseen.

Hakijalta kannattaa pyytää lisätietoja, jos vapaa-ajan apuvälineet ovat viranomaiselle tuntemattomampia. Hyvinvointialue voi tällöin harkita välineen tarpeellisuutta hakijalle ja korvata hankintahinnasta esimerkiksi puolet. 

Jos apuvälineen käyttö on satunnaista, vuokraaminen voi olla kätevin ratkaisu. Valineet.fi -sivustolta löytyy tahoja, jotka vuokraavat vapaa-ajan apu- ja toimintavälineitä. Vuokran ja mahdolliset rahtikustannukset välineestä voi maksaa hyvinvointialue tai vuokraaja itse. Vuokraaja voi hakea tukea kustannuksiin vammaispalvelulain nojalla.

On olemassa myös muita keinoja saada ratkaisu hakijan apuvälineongelmaan. Jos lainsäädännöstä ei löydy keinoa välineen hankkimiseen, hakija voidaan ohjata kokeilemaan muita tapoja. Välineen voi hankkia yhteisölle, jolloin se palvelee useita käyttäjiä. Ryhmäkoti, yhdistys, toimintakeskus tai koulu voi kerätä rahoituksen erilaisilla varainkeruutapahtumilla tai hakemalla yrityksiltä rahoitusta. Myös yksittäinen henkilö voi hakea rahoitusta välineeseen erilaisilta tahoilta. Ideanikkari voi keksiä ja rakentaa sopivan apu- tai toimintavälineen myös itse.

On tärkeää, että hakijalle kerrotaan erilaisista mahdollisuuksista hankkia vapaa-ajan apuväline. Kun palvelusuunnitelmia tehdään vammaisille henkilölle, välineiden tarve voidaan ennakoida hyvissä ajoin. Tämä toimii myös budjetoinnin tukena. Yhteistyön avulla eri tahojen kesken on mahdollista selvittää, mikä on asiakkaan edun kannalta järkevin ratkaisu.

Kirjoittaja:
Henna Ikävalko, suunnittelija ts.
Kehitysvammaisten Tukiliitto ry / Malike