Yhdeksän keinoa: Saavutettavat ja syrjimättömät palvelut purkavat mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusongelmiin liittyvää stigmaa

Stigma tarkoittaa ihmiseen tämän taustan, olemuksen, toiminnan tai sairauden vuoksi liitettyä kielteistä mielikuvaa. Stigmat ilmenevät ennakkoluuloina, syyllistämisenä ja syrjivänä kohteluna. Niitä voidaan tunnistaa yhteiskunnan rakenteissa kuten erilaisissa toimintakäytännöissä, yhteisöjen sisällä vallitsevina odotuksina ja yksilön arjessa ilmenevinä kokemuksina ja havaintoina. 

Ihmiset, joilla on mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusongelmia voivat kohdata syrjintää esimerkiksi työn haussa tai asuntomarkkinoilla. Päihteitä käyttävien ihmisten voi myös olla vaikeaa päästä mielenterveyspalvelujen piiriin, ja päihteiden käyttöön liittyvä historia voi tulla esiin vielä vuosienkin jälkeen. Nämä ennakkoluulot vaikeuttavat merkittävästi ihmisten mahdollisuuksia toipua ja tulla toimeen mielenterveyden haasteiden kanssa.

Yksi keino purkaa stigmoja ja stigmatisoinnista ihmisille koituvia haittoja on varmistaa, että jokainen saa tarvitsemansa palvelut saavutettavasti ilman syrjintää tai pelkoa syrjinnästä. Tavoitteena on tarjota syrjimättömiä palveluita ja tukea palvelujen avulla stigmatisoitujen ihmisten osallisuutta arjessa ja yhteiskunnassa.

Ihmiset, joilla on mielenterveys-, päihde- tai riippuvuusongelmia, voivat kuitenkin kohdata erilaisia esteitä tai haasteita sosiaali- ja terveyspalveluissa, työllisyyspalveluissa tai etsiessään kunnan tai järjestön tarjoamaa hyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa.

Saavutettavuuden haasteet voivat olla 

• palvelujärjestelmään liittyviä, kuten epäselviä toimintamalleja
• informatiivisia, kuten vaikeuksia tarvittavan tiedon saamisessa
• fyysisiä, kuten esteettömien kulkureittien puute
• taloudellisia, kuten palveluiden liian korkea hinta
• kokemuksellisia, kuten pelko, häpeä tai aikaisemmat huonot kokemukset.

Keinoja stigman purkuun saavutettavien palvelujen avulla

Toiminnan järjestäminen. Varmistakaa, ettei palvelun käytölle tai toimintaan osallistumiselle ole rakenteellisia esteitä. Tiukat vaatimukset arjen hallinnan taidoista, vaatimus digitaidoista tai -välineistä tai tarpeeton edellytys rekisteröitymisestä tai tunnistautumisesta voivat olla este palvelun käyttämiselle tai toimintaan osallistumiselle. Myös vaatimus päihteettömyydestä voi olla este palveluihin pääsyssä.

Ammattilaisten osaaminen. Huolehtikaa, että ammattilaisilla on riittävästi mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusosaamista. Sen ytimen muodostavat tiedot mielenterveys- ja päihdeongelmista, psyykkisistä sairauksista ja riippuvuuksista, palveluista, voimavaroista ja suojaavista tekijöistä sekä stigman eri muodoista. 

Viestintä. Varmistakaa, että viestintänne on kaikkia väestöryhmiä kunnioittavaa eli ymmärrätte ja otatte huomioon sidosryhmienne moninaisuuden ja erilaiset tarpeet eikä käyttämänne kieli kuten sanat, sävyt ja viestinnän tavat syrji ketään. Syrjimätön kieli muodostuu esimerkiksi neutraaleista ja kunnioittavista termeistä ja ilmaisuista. Tarjotkaa tietoa palveluista ja toiminnasta eri viestintäkanavissa, usealla kielellä ja selkeässä sekä ymmärrettävässä muodossa. Halu ja taito kuunnella ovat myös osa viestintää.

Vuorovaikutus. Vahvistakaa koko henkilökunnan vuorovaikutustaitoja erilaisten koulutusten (kuten THL:n verkkokoulut) avulla. Tarvittaessa hyödyntäkää asiakastyössä apuvälineitä kuten kuvia ja tulkkausta. Monet viestintä-kohdan huomiot toimivat hyvinä ohjeina myös vuorovaikutustilanteisiin.

Asiakasosallisuus. Varmistakaa, että palvelunne tai toimintanne kunnioittaa asiakkaan osallisuutta ja ottakaa asiakkaat mukaan niiden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Huolehtikaa myös asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumisesta, se tukee asiakkaan kokemusta oikeudenmukaisesta kohtelusta. Asiakasosallisuuden lisäksi palvelu voi eri tavoin tukea ihmisen osallisuutta tämän omassa elämässä ja laajemmin yhteiskunnassa.

Turvallisuus. Kiinnittäkää huomiota sosiaaliseen turvallisuuteen. Kaikki ihmiset eivät luota viranomaisiin ja palveluihin esimerkiksi viranomaisten kielteisten asenteiden tai syrjinnän pelon vuoksi. Omat tai läheisten aiemmat kokemukset voivat estää esimerkiksi avun tai tuen hakemisen.

Esteettömyys. Kartoittakaa tilojen esteettömyys ja tehkää tarvittaessa parannuksia. Pyrkikää huomioimaan myös käyttäjien yksilölliset, esimerkiksi kulttuuriin ja eri elämäntilanteisiin liittyvät tarpeet. Mahdollisuuksien mukaan, kiinnittäkää huomiota myös tilojen viihtyvyyteen. Viihtyisä tila kertoo käyttäjälle, että häntä arvostetaan.

Hinta. Tarjoamalla edullisia tai maksuttomia palveluja varmistatte, että hinta ei ole este palvelujen käytölle.

Sijainti. Varmistakaa, että tarjoamanne palvelun tai toiminnan sijainti tai aukioloajat eivät ole este osallistumiselle. Tiloihin voi myös liittyä pelkoa tai häpeää nähdyksi tulemisesta. 

Tämä katsaus on Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaation Katsauksia osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen -verkkojulkaisusarjan julkaisu. Katsaus on tehty yhteistyössä Kansallisen mielenterveysstrategian kanssa.

Viittausohje: Yhdeksän keinoa: Saavutettavat ja syrjimättömät palvelut purkavat mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusongelmiin liittyvää stigmaa. Katsauksia osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen 2/2024. Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio, THL

Lue lisää mielenterveyteen ja päihdeongelmiin liittyvästä stigmasta ja syrjinnästä:
Stigma ja syrjintä

Yhteystiedot

Maiju Mikkonen
kehittämispäällikkö
Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio, THL
puh. 029 524 7301
[email protected]

Teija Strand 
kehittämispäällikkö 
THL
[email protected]