Stigma ja syrjintä
Stigma tarkoittaa ihmiseen tämän taustan, olemuksen, toiminnan tai sairauden vuoksi liitettyä kielteistä mielikuvaa. Se voi ilmetä muun muassa ennakkoluuloina, syyllistämisenä tai epäoikeudenmukaisena ja syrjivänä kohteluna.
Stigmat vaikuttavat monin tavoin niiden kohteeksi joutuvien ihmisten ja heidän läheistensä elämään.
Mielenterveyteen ja päihdeongelmiin liittyvä stigma ja syrjintä
Yhdenvertaisuus ei edelleenkään toteudu kaikkien ihmisten ja väestöryhmien kohdalla. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta ja vakaumuksesta, mielipiteestä, vammasta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.
Ihmiset, joilla on psyykkisiä ongelmia tai päihderiippuvuus, kohtaavat yhä ennakkoluuloja ja syrjintää. Tätä voi tapahtua muun muassa sosiaalisessa kanssakäymisessä, työssä, opinnoissa, asumisessa ja erilaisissa palveluissa. Tilannetta, jossa ihminen tulee syrjityksi useamman stigmaa kantavan ominaisuuden tai syyn vuoksi, kutsutaan moniperustaiseksi syrjinnäksi.
Intersektionaalinen lähestymistapa stigman ja syrjinnän tunnistamisessa
Intersektionaalisuuden eli risteävyyden käsitteen avulla kuvataan sitä, miten ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat erilaiset sosiaaliset ja rakenteelliset tekijät samanaikaisesti. Intersektionaalinen stigma puolestaan kuvaa sitä, miten mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön liittyvien tekijöiden ohella ihmisen kokemusmaailmaan ja hänen kohtaamiinsa haasteisiin voivat vaikuttaa myös sukupuoli, alkuperä, luokka, seksuaalinen suuntautuminen, vammaisuus tai esimerkiksi uskonto.
Jokaisella meistä on oikeus tarpeenmukaisiin ja saavutettaviin palveluihin, mutta esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluissa on erilaisia kynnyksiä. Palvelut eivät ole aina saavutettavia esimerkiksi silloin, kun ihmisen arjen toimintakyky on juuri sairauden tai arjen hallinnan vuoksi alentunut. Tuen ja hoidon saaminen voi viivästyä myös siitä syystä, että ihminen pelkää syrjivää kohtelua joko omien aikaisempien tai toisten kokemusten perusteella.
Mielenterveyshäiriöihin liittyvä stigma on viime vuosikymmenen aikana vähentynyt. Tästä huolimatta suurin osa mielenterveysongelmia itse kokeneista ihmisistä on sitä mieltä, että mielenterveysongelmat leimaavat edelleen. Mielenterveysbarometrin mukaan
- noin joka kymmenes suomalainen kokee epämukavuutta tai pelkoa kohdatessaan ihmisen, jolla on psyykkinen sairaus
- joka viides ei halua naapurikseen psyykkisestä sairaudesta toipuvaa henkilöä
- neljä viidestä suomalaisesta välttelisi huumeita käyttäviä naapureita.
Mielenterveysbarometri (Mielenterveyden keskusliitto)
Sisäistetty stigma on erityisen haitallinen
Stigma, jonka ihminen itse kokee tai havaitse, voi muuttua sisäistetyksi käsitykseksi omasta itsestä sekä omista mahdollisuuksista ja oikeuksista. Sisäistettyyn stigmaan voi liittyä myös häpeän ja osattomuuden tunteita. Ihminen voi esimerkiksi vetäytyä sosiaalisista kontakteista, jättää sairautensa edellyttämän hoidon kesken tai luovuttaa aikaisemmin tärkeinä pitämiensä tavoitteiden eteen työskentelyn. Tällainen sisäistetty stigma on yksi leimaamisen haitallisimpia seurauksia.
Mielenterveysoikeudet ja kansallinen kehittämistyö
Mielenterveysoikeuksilla tarkoitetaan perus- ja ihmisoikeuksia, joiden yhtenä tehtävä on edistää yksilöiden mielenterveyttä ja suojata heitä mielenterveyden häiriöiden riskitekijöiltä.
Mielenterveysstrategiassa linjatut mielenterveysoikeudet ovat:
- hyväksytyksi tuleminen ja syrjimättömyys
- ihmisarvon ja perus- ja ihmisoikeuksien kunnioitus
- yhdenvertainen oikeus asumiseen, opintoihin, työhön, toimeentuloon ja sosiaaliseen osallisuuteen
- oikeus määritellä itse ne asiat, jotka auttavat selviytymään arjessa ja saada siihen tarvittava tuki
- oikeus vaikuttaa kansalaisena, päätöksenteon osapuolena, vertaistoimijana ja kokemusasiantuntijana
- oikeus hyvään ja vaikuttavaan hoitoon silloin, kun se on tarpeen
- oikeus ja mahdollisuus käyttää kansalliskieliä ja muita Suomessa puhuttuja kieliä sekä saada riittävä tulkkaus- ja käännösapu mielenterveys- ja päihdepalveluissa.
Mielenterveysoikeuksien perustan muodostavat yleismaailmalliset ihmisoikeudet sekä perustuslain mukaiset perusoikeudet, kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus, kielelliset oikeudet, oikeus tehdä työtä ja saada opetusta, oikeus riittävään elintasoon asumisen, toimeentulon, terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi sekä oikeus sosiaaliturvaan ja riittäviin terveyspalveluihin.
Jotta mielenterveysoikeudet toteutuvat, tarvitaan työtä ennakkoluulojen, virheellisten käsitysten ja vastakkainasettelun voittamiseksi. Mielenterveysstrategiassa ja päihde- ja riippuvuusstrategiassa linjataan keinoja, joilla turvataan ihmisten mielenterveysoikeuksien toteutuminen.
Kansallinen mielenterveysstrategia (Tutkimus ja kehittäminen)
Päihde- ja riippuvuusstrategia. Yhteiset suuntaviivat vuoteen 2030 (Valto)
Käynnissä oleva konkreettinen työ
Lisätietoja
Mielenterveyteen ja päihdeongelmiin liittyvän stigman ja syrjinnän vastainen työ
Teija Strand
kehittämispäällikkö
[email protected]
