Toimenpideohje ihmisen rabiestartuntojen torjumiseksi

Tämä ohje käsittelee tilanteita, joissa epäillään mahdollista rabiesaltistusta ihmisellä tai eläimellä. Ohje antaa myös tietoa torjuntatoimista, joiden tarkoituksena on ehkäistä rabiestartuntoja ihmisillä. 

Ohje on tarkoitettu ensisijaisesti terveyskeskusten ja sairaaloiden lääkärien ja hoitajien, eläinlääkärien, aluehallintovirastojen sekä kliinisen mikrobiologian laboratorioiden käyttöön. 

Ohje on julkaistu sekä verkkosivuina että PDF-muodossa. Mahdolliset muutokset tehdään verkkoversioon. PDF-versio päivitetään tämän jälkeen. 

Toimenpideohjeen sisällys:

Rabiesvirus ja sen tarttuminen

Rabies, josta ihmisellä käytetään nimitystä vesikauhu ja eläimellä raivotauti, on aivotulehdus. Sitä aiheuttavat hermohakuiset lyssavirukset. 

Lyssaviruslajeja tunnetaan tällä hetkellä 16, ja niistä seitsemän tiedetään aiheuttaneen ihmisille rabiesta.

Rabiekseen voivat periaatteessa sairastua kaikki nisäkkäät ja ne voivat tartuttaa toisia eläimiä ja ihmisiä. Tartunnan pääasiallisia levittäjiä ovat luonnonvaraiset petoeläimet kuten kettu ja supikoira sekä kotieläimistä koira ja kissa. 

Ihmisille tavallisimmin tautia aiheuttavan rabiesviruksen isäntinä toimivat useat lihansyöjänisäkkäät , erityisesti koirat,  ja lepakot. Lepakkorabiesta esiintyy sellaisissakin maissa, jotka luokitellaan rabiesvapaiksi. 

Pienet nisäkkäät, kuten jyrsijöistä rotat, hiiret, oravat, marsut, hamsterit ja gerbiilit sekä jänikset voivat joskus harvoin saada taudin, mutta niiden puremasta tartunta ihmiselle on äärimmäisen epätodennäköinen
Ihmisen rabiesaltistusepäilyn kriteerit

Ihminen saa rabiestartunnan yleensä sairaan eläimen, useimmiten koiran, puremasta. Myös eläimen syljen joutuminen rikkinäiselle iholle tai limakalvoille nuolaisun välityksellä voi aiheuttaa tartunnan. 

Rabieksen tarttumista syljen välityksellä ihmisestä toiseen ei ole raportoitu. 

Taudinkuva ihmisellä eli vesikauhu

Itämisaika tartunnasta ensioireisiin on yleensä 20–90 vrk, mutta se voi vaihdella viidestä vuorokaudesta jopa vuosiin. 

Tartunnan jälkeen virus kulkeutuu hermoja pitkin selkäytimeen ja aivoihin. Keskushermoston saavutettuaan virus jakautuu ja leviää nopeasti useisiin eri elimiin ja rauhasiin, muun muassa sylkirauhasiin.  

Itämisajan pituuteen vaikuttavat muun muassa viruksen määrä, altistuneen alueen hermotuksen aste sekä altistuneen alueen etäisyys keskushermostosta. 

Rabiestartuntaa ei voida todeta ennen oireiden alkamista. 

Alkuvaiheen oireita ovat 

  • kuume
  • levottomuus 
  • huonovointisuus
  • joskus myös puremakohdan kutina tai tuntomuutokset. 

Yleisemmän niin sanotun klassisen eli raivoisan tautimuodon edetessä potilas on kiihtynyt, harhainen ja kouristelee. Syljeneritys on runsasta, ja nielun seudun lihaskrampit johtavat nielemisvaikeuksiin.

Vaikeammin tunnistettavalle paralyyttiselle tautimuodolle tyypillisiä oireita ovat puremakohdasta alkava lihasheikkous, joka etenee asteittain halvaukseksi. Erityisesti lepakosta tarttunut rabies voi poiketa taudinkuvaltaan.  

Oireiseksi kehittynyt rabies johtaa hengityslihashalvauksen vuoksi lähes aina kuolemaan muutaman päivän kuluessa oireiden alkamisesta. 

Vuosittain rabiekseen kuolee noin 100 000 ihmistä, joista suurin osa Afrikassa ja Aasiassa. Suomessa vuonna 1985 sveitsiläinen lepakkotutkija kuoli mahdollisesti Suomessa tapahtuneen rabiesaltistuksen seurauksena, ja vuonna 2007 filippiiniläinen mies omasta kotimaastaan saatuun tartuntaan.  

Taudinkuva eläimellä eli raivotauti

Kissat, koirat ja fretit ovat tartuttavia 1–14 vuorokautta ennen oireiden alkua ja sen jälkeen koko sairauden ajan. Muiden nisäkkäiden tartuttavuusajoista ei ole riittävästi tutkimusnäyttöä.

Eläimellä tärkeimmät oireet ovat 

  • käytöksen muutos joko aikaisempaa hyökkäävämmäksi tai rauhallisemmaksi
  • runsas syljen eritys
  • halvaukset. 

Sairastuneet kissat ja koirat kuolevat 10 vuorokauden kuluessa oireiden alkamisesta. Lepakoilla tartunta ei aina johda oireiden kehittymiseen ja kuolemaan, mutta tapaukset ovat harvinaisia. 

Lisätietoa rabieksesta eläimillä löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta. 
Rabies eli eläimen raivotauti (Ruokavirasto)

Rabieksen esiintyminen eläimillä eri maanosissa ja Suomessa

Rabiesta esiintyy eläimillä maailmanlaajuisesti. 

Teollistuneissa maissa tärkein tartunnanlähde ihmiselle on luonnonvaraiset eläimet, mutta suuren tartuntariskin alueilla Aasiassa, Afrikassa, Etelä- ja Väli-Amerikassa rokottamattomat koirat.

Euroopassa rabiesta esiintyy eläimillä eniten Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä. Viro on ollut rabiesvapaa vuodesta 2013 ja Latvia vuodesta 2014. 

Euroopassa tärkeimpiä rabiesviruksen primaarikantajia ovat luonnonvaraiset petoeläimet, kuten ketut ja supikoirat, sekä lepakot. Koti- ja hyötyeläimistä tavallisimmin sekundaari-infektioita saavat kissat, koirat ja nautakarja. 

Esiintyminen eläimillä Suomessa

Rabies kuuluu Suomen eläintautilainsäädännön mukaan lakisääteisesti vastustettaviin, vaarallisiin eläintauteihin. 

Rabiesta on torjuttu Suomessa vuosikymmenien ajan muun muassa levittämällä maan kaakkoisrajalle pienpedoille tarkoitettuja rabiessyöttirokotteita sekä rokottamalla kotieläimiä. 

Suomessa kotoperäistä rabiesta on todettu viimeksi vuonna 1989, ja Suomi on luokiteltu virallisesti rabiesvapaaksi maaksi vuodesta 1991 alkaen. 

Lemmikkieläinten laittomaan maahantuontiin liittyy rabiesriski. Vuonna 2003 rabies todettiin Suomeen säädösten mukaisesti Virosta tuodulla hevosella, ja vuonna 2007 Suomeen laittomasti Intiasta tuodulla koiranpennulla. 

Lisäksi lepakkorabiesta on Suomessa todettu vuosina 2009, 2016 ja 2017. Rabiesta esiintyy lepakoissa myös maissa, jotka ovat muista rabiesmuodoista vapaita. Lisätietoa lepakkorabieksesta löytyy Eviran verkkosivulta. 
Usein kysyttyä lepakkoraivotaudista (Ruokavirasto)

Mistä saa tietoa eri maiden rabiestilanteesta eläimillä?

Eri maiden rabiestilanteesta eläimillä saattaa löytyä tietoa kyseisen alueen viranomaisilta. 

Luotettavaa tietoa eri alueiden rabiesriskistä ei kuitenkaan ole hyvin saatavilla, koska useissa rabiesmaissa eläinten ja ihmisten tapausten seuranta ja tilastointi on puutteellista. 

Iso-Britannian terveysviranomaiset ylläpitävät keskimäärin kahden vuoden välein päivitettävää, suuntaa antavaa listaa maista, joissa maaeläimillä esiintyy rabiesta. Euroopan alueen rabiestilanteesta saa tietoa Maailman terveysjärjestön (WHO) verkkosivuilta ja koko maailman tilanteesta Maailman eläintautijärjestön OIE:n sivuilta. 

Ennaltaehkäisevät rokotukset ihmiselle

Ennaltaehkäisevää rabiesrokotussarjaa suositellaan Suomessa kaikille työssään tai opintoihin liittyvissä työharjoitteluissa mahdollisesti rabiesvirukselle altistuville henkilöille. 

Lisäksi rokotusta voidaan tapauskohtaisesti harkita matkailijoille sekä harrastuksensa tai ulkomailla työnsä puolesta rabiekselle altistuville. 
Rabies- eli vesikauhurokote 

Matkailijoiden ennaltaehkäisevistä rabiesrokotuksista kerrotaan tarkemmin Matkailijan terveysoppaassa.
Rabies eli vesikauhu (Matkailijan terveysopas)

Annostus ja aikataulu

Ennaltaehkäisevään rokotesarjaan kuuluu kaksi pistosta päivinä 0 ja 7. On tärkeää, että rokotettava saa molemmat ennaltaehkäisevään rokotussarjaan kuuluvat annokset. 

Rokotettavaa on muistutettava siitä, että saaduista rokotteista huolimatta mahdollisen altistuksen jälkeen haava tulee puhdistaa perusteellisesti, ja että henkilön tulee saada mahdollisimman pian tehosterokotukset.
Ihmisen mahdollisen rabiesaltistuksen jälkeiset toimenpiteet ja hoito

Jos henkilö on saanut ennaltaehkäisevän rokotussarjan, tehosterokotukset päivinä 0 ja 3 riittävät eikä immunoglobuliinia tarvita. Syvästi immuunipuutteiselle tulee kuitenkin antaa mahdollisen altistuksen jälkeen immunoglobuliini sekä täysi viiden annoksen rokotesarja.
Taulukko 2 (pdf 86 kt)

Työntekijöiden ennaltaehkäisevät rabiesrokotukset

Ennaltaehkäisevää rokotussarjaa suositellaan henkilöille, jotka altistuvat työssään rabiesvirukselle jatkuvasti, toistuvasti tai ajoittain. 

Taulukko: Työntekijöiden ennaltaehkäisevät rabiesrokotukset.

PDF aukeaa kuvan alapuolella olevasta linkistä.

Klikkaa suuremmaksi (pdf 78,3 kt) 

Vasta-ainemääritysten sekä tehosterokotusten tarve riippuu altistuksen toistumistiheydestä (ks. yllä oleva taulukko). Kaikille ennaltaehkäisevän rokotesarjan saaneille, myös perussarjan jälkeen tehosteannoksia saaneille henkilöille, on annettava altistustilanteessa rokotukset päivinä 0 ja 3.

Lisätietoja rabiesrokotteesta löytyy THL:n Rabiesrokote -verkkosivulta.

Ihmisen rabiesaltistusepäilyn kriteerit

Arviota varten tarvitaan seuraavat tiedot: 

1. Missä, milloin ja miten altistus tapahtui?

  • Maa, paikkakunta
  • Päivämäärä, kellonaika
  • Eläin
  • Onko kyseessä purema tai nuolaisu, missä kehon osassa ja minkälainen mahdollinen haava tai ihorikko tuli, tuliko näykkäisyn aiheuttamasta haavasta verta 
  • Onko kyseessä rikkinäisen ihon tai limakalvon altistuminen rabiessyöttirokotteelle

2. Puhdistettiinko altistunut alue asianmukaisesti heti altistuksen jälkeen? 
 Ihmisen mahdollisen rabiesaltistuksen jälkeiset toimenpiteet ja hoito

3. Onko mahdollisuus eläimen voinnin seuraamiseen tai eläimen tutkimiseen eläinlääkärin toimesta?

4. Onko rabiestartunta eläinlääkärin mukaan eläimellä mahdollinen? 

Rabiesaltistuksen epäily Suomessa 

Rabiesaltistus on mahdollinen seuraavissa tilanteissa:

  • Matkailija palaa Suomeen altistuttuaan rabiekselle ulkomailla taudin esiintymisalueella (ks. alla).
  • Luonnonvarainen eläin itärajalla, erityisesti kaakkoisrajalla, puree, näykkäisee, tai nuolaisee rikkinäistä limakalvoa tai ihoa.
  • Lepakko puree, näykkäisee tai raapaisee ihmistä.
  • Rabiessyöttirokotetta joutuu limakalvolle tai rikkinäiselle iholle. 
  • Eläin, jolla eläinlääkäri epäilee rabiesta riippumatta eläimen aiemmasta rokotushistoriasta, puree, näykkäisee tai nuolaisee limakalvoa tai rikkinäistä ihoa. Eläin on tuotu Suomeen rabieksen esiintymisalueelta alle 6 kuukauden kuluessa ennen altistumishetkeä.
    • Eläinlääkärin tulee ottaa aina yhteys läänineläinlääkäriin, joka vahvistaa rabiesepäilyn ja toimenpiteet eläimen osalta. 
    • Altistuneiden rabiesestohoidon osalta toimitaan seuraavasti:  eläimelle tehdään aivojen FAT-värjäys eli Fluorescent Antibody Test tai RT-PCR eli Pan-Lyssavirus Real Time PCR. Jos lopetettu eläin saadaan tutkittavaksi Ruokavirastoon viimeistään seuraavana päivänä, altistuksen jälkeistä hoitoa ei aloiteta, ennen kuin FAT-värjäys tai RT-PCR on todettu positiiviseksi. Negatiivinen FAT-värjäystulos sulkee pois eläimen rabieksen 98–100 % varmuudella ja RT-PCR lähes 100 % varmuudella.
    • Jos tulos on epäselvä, tai FAT-värjäystulosta ei saada noin vuorokauden kuluessa eläimen lopetuksesta, infektiolääkäri päättää aloitettavasta rabiesestohoidosta tarvittaessa läänineläinlääkäriä konsultoiden. Lopullinen viljelyvastaus valmistuu 1(–2) viikon kuluessa.
    •  Altistunutta henkilöä hoitavan lääkärin tulee ottaa aina yhteys läänineläinlääkäriin, jos henkilö on ollut ensin yhteydessä vain terveydenhuoltoon. 
      Tiedonkulku
  • Henkilölle, joka tutkii eläintä tai ihmistä, jolla epäillään tai on todettu rabiestartunta, sattuu neulanpisto- tai viiltotapaturma.
  • Rabiekseen sairastuneen henkilön sylkeä joutuu hoitotyössä työntekijän limakalvolle, rikkoutuneelle iholle tai ihottuma-alueelle.

Rabiesaltistuksen epäily ulkomailla rabieksen esiintymisalueella

Rabiesaltistus on mahdollinen ja sitä tulee epäillä seuraavissa tilanteissa: 

  • Oireeton tai rabiesoireiseksi epäilty nisäkäs puree tai näykkäisee ihmistä.
  • Oireeton tai rabiesoireiseksi epäilty nisäkäs nuolaisee ihmisen limakalvoa tai rikkinäistä ihoa.
  • Lepakko puree, näykkäisee tai raapaisee ihmistä.

Rabiesaltistusta ei epäillä

Rabiesaltistusta ei epäillä seuraavissa tilanteissa:

  • Satunnainen tuntematon lemmikki- tai kotieläin, jonka alkuperää ei pystytä selvittämään, puree Suomessa tai eläinlääkäri ei epäile Suomeen maahantuodulla eläimellä rabiesta.
  • Rabieksen esiintymisalueelta maahantuotu, oireeton eläin on ollut todistettavasti Suomessa yli 6 kuukautta.
  • Muu luonnonvarainen eläin kuin lepakko puree jossakin muualla kuin Suomen itärajalla.
  • Eläin on nuolaissut vain ehjää ihoa.
  • Kontakti tai kosketus on ollut vain eläimen turkkiin, jätöksiin tai vereen.
  • Kyseessä on pieni jyrsijä kuten rotta, hiiri, orava, marsu, hamsteri, gerbiili tai jänis.
  • Kyseessä on muu eläin kuin nisäkäs.
  • Lepakon kanssa on oleskeltu samassa tilassa ilman kosketusta lepakkoon.

Ihmisen mahdollisen rabiesaltistuksen jälkeiset toimenpiteet ja hoito

Haavan puhdistus

Rabiesaltistuksen jälkeen haava tulee puhdistaa välittömästi, sillä puhdistaminen vähentää tartuntavaaraa merkittävästi. 

Haava puhdistetaan:

  • Ensin vedellä ja saippualla 15 minuutin ajan.
  • Sen jälkeen 70 % alkoholilla, esimerkiksi käsihuuhteella.

Limakalvoaltistuksessa likaantuneet alueet huuhdellaan välittömästi runsaalla vedellä 15 minuutin ajan.

Kuva 1. Toiminta ihmisen rabiesaltistusepäilyssä –  Suomessa tapahtunut altistus

PDF aukeaa kuvan alapuolella olevasta linkistä.

Klikkaa kuva suuremmaksi (pdf 165 kt)

Rokotus- ja immunoglobuliinihoito

Taulukko 2. Rokotus- ja immunoglobuliinihoidon tarve eri altistustilanteissa.

PDF aukeaa kuvan alapuolella olevasta linkistä.

Klikkaa kuva suuremmaksi (pdf 86 kt)

Rokotus- ja immunoglobuliinihoito aloitetaan mahdollisimman pian, mielellään 24 tunnin kuluessa altistuksesta.
Toiminta ihmisen rabiesaltistusepäilyssä - Suomessa tapahtunut altistus
Rokotus- ja immunoglobuliinihoidon tarve eri altistustilanteissa

Rokotussarja ja immunoglobuliinihoito aloitetaan, vaikka altistuksesta olisi kulunut useita kuukausia. Rokotussarjaa ei kuitenkaan aloiteta, jos altistuneelle on jo kehittynyt aivotulehduksen oireita. Myös jäykkäkouristussuoja ja antibioottihoidon tarve tulee tarkistaa. 

Mikäli kyseessä on apinan purema, tulee viiden vuorikauden sisällä puremasta aloittaa valasikloviiri 1 g x 3 tai asikloviiri 800 mg x 5 14 vuorokauden ajaksi Herpesvirus simiae -infektion varalta.

Ennen rokotus- ja immunoglobuliinihoidon aloittamista tulee konsultoida

  • Virka-aikana ensisijaisesti sairaanhoitopiirin infektiolääkäriä, tarvittaessa THL:n tartuntatautilääkäriä puh. 029 524 8557.
  • Päivystysaikana oman sairaanhoitopiirin tai HUS:n infektiopäivystäjää puh. 09 4711.

Tiedonkulku rabiesaltistusepäilyssä on kuvattu tarkemmin kohdassa tiedonkulku.
Tiedonkulku

Päivystävien yksiköiden on hyvä sopia paikallisesti ja alueellisesti etukäteen, mistä rokotteita ja immunoglobuliinia saa myös viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Immunoglobuliinin anto tulisi keskittää sairaaloihin.

Rokotteet

Suomessa käytössä olevat rabiesrokotteet vastaavat immunologisesti toisiaan. 

Suomessa ei tule koskaan käyttää rokotteita, joita matkalla altistunut henkilö on mahdollisesti saanut mukaansa ulkomailta.

Rokotteet eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia. Vaikuttavina aineina on tapettuja kokonaisia rabiesviruksia.

Rokotteen anto-ohje:

  • Rokote annetaan olkavarren hartialihakseen. Rokotetta ei koskaan anneta pakaraan, sillä se voi heikentää suojatehoa. Alle 1-vuotiailla rokote annetaan ulomman reisilihaksen etuyläosaan.
  • Ensimmäinen rokoteannos annetaan eri raajaan kuin mahdollinen immunoglobuliini, seuraavat rokotteet kummalle puolelle tahansa.
  • Lapsille ja aikuisille annetaan iästä riippumatta sama annos. Raskaus tai imetys ei ole vasta-aihe rokottamiselle.
  • Altistumisen jälkeiseen rokotussarjaan kuuluu aikaisemmin rokottamattomalle tai puutteellisesti rokotetulle yhteensä neljä annosta päivinä 0, 3, 7 ja 14. 
  • Viides annos päivänä 28 annetaan, jos
    • altistunut ei ole saanut suosituksen mukaista immunoglobuliinia alkuvaiheessa tai
    • haava on jäänyt puhdistamatta asianmukaisesti (ks. kohta Haavan puhdistus) tai
    • altistunut on syvästi immuunipuutteinen, kuten elinsiirtopotilas tai AIDS-vaiheessa oleva.
  • Ylimääräisestä rokoteannoksesta ei ole haittaa

Jos henkilö on saanut ulkomailla rokotteita suomalaisesta rokotusaikataulusta poiketen
tai rokotussarja keskeytyy ja rokotusväli pitenee: 

  • Jatketaan rokotuksia siten, että seuraavan annoksen väli edelliseen on aikataulun mukainen. 
    Esim. 3. ja 4. annoksen väli on 7 vuorokautta, ja 4. ja mahdollisen 5. annoksen väli on 14 vuorokautta.
  • WHO:n aikataululla 2+1+1 aloitettuja rokotuksia voidaan jatkaa WHO:n aikataulun mukaisesti. Päivänä 0 annetaan 2 rokotetta ja seuraavat rokotteet annetaan päivinä 7 ja 21.

Rokotussarja lopetetaan tai harkitaan lopettamista, jos 

  • altistanut eläin on koira tai kissa tai fretti ja se on oireeton 10 vuorokautta altistuksen jälkeen tai
  • eläimen aivojen laboratoriotutkimuksessa varmistuu, ettei eläimellä ollut rabiesta. 

Immunoglobuliini

  • Immunoglobuliini annetaan sairaalassa polikliinisesti.
  • Immunoglobuliinia annetaan yksi annos (20 KY/kg) ensimmäisen rokotuskerran yhteydessä. Ohjeenmukaista annosta ei saa ylittää, sillä liian iso annos heikentää rokotusvastetta.
  • Poikkeustapauksissa immunoglobuliinin voi antaa myöhemminkin, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä päivänä ensimmäisestä rokotuksesta. Vasta-aineet nousevat rokotussarjan aloituksesta viikon sisällä, jonka jälkeen immunoglobuliinista ei ole hyötyä.
  • Mahdollisimman suuri osa immunoglobuliinista infiltroidaan suoraan haavaan tai haavoihin ja haavojen ympäristöön, loput tarvittaessa lihaksensisäisesti puremaraajaan proksimaalisesti esim. reisi- tai olkavarsilihakseen. Jos immunoglobuliinin tilavuus ei riitä infiltroitavaksi kaikkiin haavoihin, laimennetaan se injektionesteisiin tarkoitetulla keittosuolaliuoksella (NaCl 9 mg/ml) 2–3-kertaiseksi.
  • Potilasta seurataan 30 minuutin ajan lääkkeen antamisesta.

Tiedonkulku

Kuva 2. Tiedonkulku ihmisen rabiesaltistusepäilyssä ja eläimen rabiesepäilyssä.

Tiedonkulku ihmisen rabiesaltistusepäilyssä ja eläimen rabiesepäilyssä.

Klikkaa kuva suuremmaksi (pdf 223 kt) 

Jos epäillään rabiesaltistusta ihmisellä

Virka-aikana ihmisen rabiesaltistusepäilyssä otetaan yhteys: 

  • Ensisijaisesti sairaanhoitopiirin infektiolääkäriin sekä altistuneen henkilön kotikunnan tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin.
  • Tarvittaessa THL:n tartuntatautilääkäriin, puh. 029 524 8557.

Päivystysaikana ihmisen rabiesaltistusepäilyssä otetaan yhteys otetaan yhteys: 

  • oman sairaanhoitopiirin infektiopäivystäjään tai 
  • HUS:n infektiopäivystäjään puh. 09 4711, joka ottaa tarvittaessa yhteyden THL:n päivystäjään.

Lapsitapauksissa:

  • Virka-aikana konsultoidaan oman sairaanhoitopiirin lastenlääkäriä tai lasten infektiolääkäriä
  • Päivystysaikana oman sairaanhoitopiirin tai HUS:n infektiopäivystäjää.

Sairaalan päivystyspoliklinikalla aloitetusta altistuksen jälkeisestä hoidosta tulee välittää tieto altistuneen henkilön kotikunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille tai henkilön omaan terveyskeskukseen, joka huolehtii rokotussarjan loppuunsaattamisesta.

Jos kyse on Suomessa tapahtuneesta eläimeen liittyvästä altistuksesta tai epäillään eläimen laitonta maahantuontia, tulee välittömästi ottaa yhteys oman alueen läänineläinlääkäriin sen selvittämiseksi, onko kyseessä todellinen rabiesepäily. 

Päivystysaikana otetaan yhteys päivystävään läänineläinlääkäriin, puh. 029 520 4658.

Rabiesepäilyt ja -tapaukset ilmoitettava eläinlääkintäviranomaiselle 

Tartuntatautilain (1227/2016) mukaan kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin on ilmoitettava kunnan eläinlääkintäviranomaiselle epäilemästään, toteamastaan tai tietoonsa tulleesta rabiestapauksesta, jotta voidaan torjua ihmisten tai eläinten tartuntavaaraa. 

Läänin- ja kunnaneläinlääkäreiden yhteystiedot ovat saatavilla Ruokaviraston verkkosivuilla.
Eläinlääkäripalvelut (Ruokavirasto)

THL:n toimet 

THL käynnistää tarvittaessa selvitys- ja torjuntatoimet valtakunnallisella tasolla. THL voi auttaa usean eri sairaanhoitopiirin alueilla asuvien altistuneiden jäljittämisessä sekä valtakunnallisessa tiedottamisessa. 

Lisäksi tartuntatautilain mukaan THL:n on ilmoitettava Ruokavirastoon epäillystä tai todetusta ihmisen rabiestapauksesta.

Tartuntatauti-ilmoitus 

Tartuntatautilain ja ‐asetuksen (146/2017) mukaan lääkärin tulee tehdä tartuntatauti-ilmoitus kaikista varmistetuista ihmisen rabiestapauksista sekä rabiesaltistusepäilyksistä, jotka ovat johtaneet altistuksen jälkeiseen hoitoon. 

Tartuntatauti-ilmoitus tehdään rokotussarjan aloittaneessa toimipisteessä. Ilmoitus tulee tehdä myös tapauksissa, joissa altistuminen ja hoidon aloittaminen ovat tapahtuneet ulkomailla. 

Jos epäillään rabiesta eläimellä 

Ruokavirasto tutkii kaikki eläinten rabiesepäilyt Suomessa. Eläinten rabies voidaan todeta vain tutkimalla kuolleen eläimen aivonäyte laboratoriossa. 

Jos epäillään lemmikki-, koti- tai luonnonvaraisen eläimen rabiesta, tulee epäilystä välittömästi ilmoittaa oman alueen kunnaneläinlääkärille (yksityisen eläinlääkäriaseman tulee myös ilmoittaa). 

Jos kunnaneläinlääkäriä ei tavoiteta, otetaan yhteys oman alueen läänineläinlääkäriin ja päivystysaikana päivystävään läänineläinlääkäriin, puh. 029 520 4658. 

Kunnaneläinlääkärille ilmoitusvelvollisia ovat: 

  • eläinten omistajat ja haltijat
  • muut eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa puolesta aikaa viettävät henkilöt
  • kaikki eläinlääkärit. 

Kunnaneläinlääkäri ilmoittaa epäilystä mahdollisimman pian edelleen läänineläinlääkärille, joka vuorostaan toimittaa ilmoituksen välittömästi Ruokavirastoon. Ruokaviraston puolestaan on tartuntatautilain mukaan ilmoitettava epäillystä tai todetusta eläimen rabiestapauksesta THL:lle.

  • Tiedonkulun reitti:

Eläimen omistaja -> kunnaneläinlääkäri -> läänineläinlääkäri -> Ruokavirasto -> THL

Jos lemmikki- tai kotieläimellä epäillään rabiesta, läänineläinlääkäri voi määrätä eläimen eristettäväksi tai lopetettavaksi. Eristyksen aikana menehtyneet ja lopetetut eläimet tutkitaan Ruokaviraston Helsingin toimipisteessä. Poikkeuksellisesti käyttäytyvät luonnonvaraiset eläimet on pyrittävä lopettamaan ja toimittamaan Ruokavirastoon tutkittavaksi. 

Elävää tai kuollutta eläintä, jolla epäillään rabiesta, on käsiteltävä suurta varovaisuutta noudattaen. Suojakäsineitä tulee aina käyttää. Henkilön, jolla on käsissään haavoja, ei tule koskea eläimiin, joilla epäillään rabiesta.

Kunnan- tai läänineläinlääkäri ilmoittaa tietoonsa tulleista rabiesepäilyistä lemmikki- tai kotieläimen omistajan kotikunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille ja paikallisesti sovitun käytännön mukaisesti sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalle lääkärille tai vastaavaan yksikköön. 

Ilmoitus tehdään myös kunnan- tai läänineläinlääkärin tietoon tulleista rabiesepäilyistä luonnonvaraisilla eläimillä. Ilmoitus tehdään virka-aikana.

Rabiesepäily ihmisellä: laboratoriodiagnostiikka ja hoito

Rabiesepäilyn ihmisellä aiheuttaa akuutti enkefalomyeliitti henkilöllä, joka on mahdollisesti altistunut rabiekselle. Vuosienkin itämisaika on mahdollinen. 

Laboratoriodiagnostiikka ihmisen rabiesepäilyssä

Rabiesdiagnoosi perustuu 

  • kliiniseen rabiesepäilyyn, 
  • altistukseen ja 
  • altistuksen aiheuttaneen eläimen mahdolliseen rabiesdiagnoosiin. 

Laboratoriodiagnoosi voidaan tehdä vasta oireiden ilmaannuttua. 

Rabieksen laboratoriodiagnoosi voidaan tehdä herkimmin osoittamalla rabiesviruksen nukleiinihappoa sylkinäytteestä RT-PCR-tutkimuksella (-ZoonNhO). Viruksen RNA:ta voi olla osoitettavissa myös aivo-selkäydinnesteestä, pumpulitikulla sarveiskalvolta otetusta sivelynäytteestä sekä niskan hiusrajan ihon tai aivojen biopsiasta. Sylki-, aivo- ja aivo-selkäydinnesteen näytteistä virus voidaan myös eristää viljelemällä (-ZoonVi). 

Kaikki rabiesepäilyn vuoksi ihmisistä otetut näytteet tutkitaan HUSLAB:ssa. Ennen näytteenottoa on aina otettava yhteys virologian yksikköön: 

  • Virka-aikana virusviljelylaboratorioon puh. 050 427 2128 ja
  • Päivystysaikana virologian yksikköön puh. 040 837 4010. 

Ensisijainen tutkimus rabiesepäilyssä on sylkinäytteen nukleiinihappo-osoitus (-ZoonNhO, KL 20857):

  • Noudata näytteenotossa eristyskäytäntöä.
  • Kerää sylkinäyte/näytteet steriiliin putkeen, tavoitteena noin 1 ml. Tähän voi käyttää esimerkiksi ruiskua.
  • Viruksen eritys sylkeen ei ole tasaista, minkä vuoksi on suotavaa kerätä sylkeä 2–3 kertaa esimerkiksi 3–5 tunnin välein. Katso HUSLAB:n sisäiset ja ulkopuolelta maantie- ja lentorahtikuljetuksella tulevien näytteiden pakkaamis- ja lähettämisohjeet. 
  • Lähetä näytteet osoitteella: 

HUSLAB-talo
Näytteiden vastaanotto
Topeliuksenkatu 32
Tunnus 5000493
Info MNVO
00006 VASTAUSLÄHETYS.

  • Negatiivinen tulos ei välttämättä poissulje rabiesta. Tutkimuksen herkkyys on noin 80–90 %. Uusintanäyte otetaan tarvittaessa.

Voidaan harkita myös sylki-, aivo- tai aivo-selkäydinnesteen näytteestä tehtävää viljelyä (-ZoonVi, KL 20858). 

Neutraloivien vasta-aineiden määritys seerumista (S-RabiAb, KL 3467) on tarkoitettu rokotusvasteen osoittamiseen, ei rabiesdiagnoosin varmistamiseen. 

Sairastuneen hoito

Kaikki sairastuneet otetaan sairaalaan. Keskushermosto-oireiden ilmaannuttua virusta ei enää pystytä neutraloimaan rokotushoidolla tai immunoglobuliinilla. 
Rabiespotilaan hoito on supportiivista eli tukea antavaa, ja hoidosta huolimatta tauti johtaa lähes poikkeuksetta kuolemaan. 

Tehohoidosta saattaa hyötyä potilas, jolla on oletettavasti rabiesimmuniteettia oireiden alkaessa eli on saanut ennen oireiden alkua aiemmin yhden tai useamman rokoteannoksen. 

Sairastuneen eristäminen 

Potilas hoidetaan ensisijaisesti yliopistosairaalan infektio-osastolla. Potilas sijoitetaan yhden hengen huoneeseen pisaraeristykseen. 

Hoitohenkilökunnan ja muiden lähikontaktien suojaus

Potilaalle asetetaan sairaankuljetuksen ajaksi kirurginen suu-nenäsuojus. Potilaan sylki on tartuttavaa, mutta sen välityksellä tapahtuneita tartuntoja ei ole koskaan raportoitu. 

Potilaan hoidossa noudatetaan tavanomaisia varotoimia ja pisaraeristystä koko hoidon ajan. Sairastuneen hoidon yhteydessä käytettyjä välineitä, syntyneitä jätteitä sekä likapyykkiä käsitellään tavanomaiseen tapaan.

Mikäli rabiespotilaan sylkeä joutuu hoitotyössä työntekijän limakalvolle, rikkoutuneelle iholle tai ihottuma-alueelle, annetaan altistuksen jälkeinen rokotus- ja immunoglobuliinihoito.

Henkilökunnan altistuksen jälkeinen estohoito toteutetaan päivystysaikana hoitavassa yksikössä infektiolääkäriä konsultoiden ja virka-aikana henkilökunnan työterveyshuollossa.

Vastaanottotilanteita, kuljetuksia ja tutkimustoimenpiteitä varten on hyvä olla suunnitelma tartuntavaarallisen potilaan ohjaamisesta ja eristämisestä toimipisteen sisällä. 

Myös muille sairastuneen henkilön lähikontakteille annetaan altistuksen jälkeinen rokotus- ja immunoglobuliinihoito, mikäli henkilön sylkeä on joutunut rikkoutuneelle iholle, ihottuma-alueelle tai limakalvolle 14 vrk sisällä ennen oireiden alkamista.

Kirjallisuutta ja linkkejä

Lisätietoja rabieksesta ja sen esiintyvyydestä 

Lisätietoa rabiesrokotteista

Rabiekseen liittyvä lainsäädäntö

Kansainvälisiä suosituksia ja ohjeita

Työryhmä

Elina Seppälä, THL
Eeva Ruotsalainen, HUS
Satu Murtopuro, THL
Katariina Kainulainen, HUS
Tiia Tuupanen, Evira
Eeva Pekkanen, THL
Markku Kuusi, THL
Ruska Rimhanen-Finne, THL

Ohjeeseen on saatu kommentit seuraavilta henkilöiltä:

Pertti Arvola, Reetta Huttunen, Sirpa Räsänen, Jaana Syrjänen ja Hanna Viskari, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
Annemarjut Jääskeläinen, HUSLAB
Irja Kolehmainen ja muu SiunSoten Infektioiden torjuntayksikön henkilökunta
Helene Laurent, Espoon kaupunki
Risto Pietikäinen, Kymenlaakson sairaanhoitopiiri
Kirsi Valtonen, Vantaan kaupunki
Sakari Vuorinen, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä
Sari Haikka, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Kaisa Honkapirtti, Itä-Suomen aluehallintovirasto
Anne Lintilä, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Anitta Massinen, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Matti Nyberg, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Pirkko Pirinen, Lapin aluehallintovirasto

Yhteydenotot

tartuntatautilaakari(at)thl.fi, p. 029 524 8557

Päivitetty: