Parasomniat ja unenaikaiset liikehäiriöt

Unen aikana ilmeneviä poikkeavia käytösmalleja kutsutaan parasomnioiksi, unenaikaisiksi erityisilmiöiksi.

Parasomniat jaotellaan sen mukaan, missä unen vaiheessa ne ilmenevät. Tavallisimmat parasomniat ovat alkuyöstä syvän unen keventyessä kevyeksi uneksi esiintyviä havahtumisparasomnioita (kauhukohtaus, unissakävely, unihumala) tai loppuyöstä vilkeunessa esiintyviä (painajaiset). Joitakin parasomnioita, kuten yökastelua ja unissapuhumista, ilmenee pitkin yötä univaiheesta riippumatta.

Liikehäiriöiksi kuvataan ilmiöitä, joissa motorinen toiminta on keskeinen piirre. Liikehäiriöitä ilmenee univaiheesta riippumatta. Tässä kuvatut parasomniat ja liikehäiriöt ovat yleisiä ja useimmiten vaarattomia, eivätkä ne yleensä vaikuta lapsen unen laatuun tai päiväaikaiseen vointiin.

Tässä kuvatut parasomniat ovat yleisiä ja useimmiten vaarattomia, eivätkä ne yleensä vaikuta lapsen unen laatuun tai päiväaikaiseen vointiin.

Tällä sivulla:

Kauhukohtaus, unissakävely ja unissapuhuminen

Yöllisessä kauhukohtauksessa lapsi nousee usein seisomaan tai istumaan ja huutaa tai itkee kovaäänisesti.  Pelokkaan lapsen sydän lyö voimakkaasti, hengitys on tiheää, pupillit laajentuneet ja hän voi olla hikinen. Kohtaus kestää yleensä muutaman minuutin, joskus jopa 15 minuuttia. Oireet ovat tyypillisimmillään 2-12 vuoden iässä.

Unissakävelijä lähtee liikkeelle sängystään kesken unen. Hänellä voi olla toiminnalleen jonkinlainen päämäärä tai tarkoitus, vaikka liikkuminen on kömpelöä eikä kovin tavoitteellista. Unissakävely alkaa usein 4-8-vuotiaana.

Unissapuhuminen on yleinen ja harmiton, uneen normaalisti kuuluva ilmiö.

Kauhukohtauksen, unissakävelyn ja unissapuhumisen aikana lapseen on vaikea saada kontaktia, vaikka hän voi tuntua olevan hereillä. Lasta ei kannata yrittää herättää oireiden aikana, mutta hänen turvallisuudestaan on tärkeä huolehtia jos hän lähtee liikkeelle. Lapsi ei yleensä muista yöllisiä tapahtumia herätessään.

Oireet ilmenevät usein alkuyöstä kun ensimmäisen unijakso on päättymässä, ja ne ovat tyypillisiä syvän eli ei-vilkeunen parasomnioita. Joskus oireet uusiutuvat saman yön aikana. Niitä ilmenee usein kuumeen, unen puutteen tai stressin yhteydessä. Myös epäsäännöllinen tai levoton päivärytmi voi aiheuttaa oireilua.

Oireita voikin pyrkiä ennaltaehkäisemään huolehtimalla, että lapsi saa tarpeeksi unta, hänen päivärytminsä on säännöllinen ja lapsella on rauhallinen ja säännöllinen iltarutiini. Liian jännittäviä televisio-ohjelmia ja pelejä kannattaa välttää. Sairaan lapsen kohdalla kuumetta alentava lääke voi rauhoittaa unta. Vanhempien kannattaa myös miettiä, onko lapsen elämässä huolia tai stressiä, joka voisi aiheuttaa oireita.

Mikäli yöllisille kauhukohtauksille ei löydy selkeää syytä ja oireilua on paljon, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa.

Painajaiset

Painajaiset eli epämiellyttävät tai pahat unet ajoittuvat tavallisesti aamuyön tunteihin, jolloin lapsi herää unestaan itkien tai huutaen peloissaan. Yleensä lapsi osaa kertoa nähneensä pahaa unta, minkä avulla painajaisen voi erottaa kauhukohtauksesta. Painajaisten taustalla voi joskus olla pelkoja tai stressaavia kokemuksia.

Peloissaan heräävä lapsi tarvitsee vanhemman tukea ja rahoittelua. Lapsen on tärkeä tietää, että kaikki on hyvin ja eikä hänellä ole hätää. Painajaisten sisällöstä ei kannata keskustella yöaikaan, mutta päivällä asian voi ottaa puheeksi. Myös piirtäminen voi auttaa lasta käsittelemään asiaa.

Painajaisia voi pyrkiä vähentämään huolehtimalla, että lapsi saa tarpeeksi unta. Liian jännittäviä tv-ohjelmia ja tietokonepelejä kannattaa välttää. Lapsen kanssa on myös tärkeä keskustella päivän tapahtumista ja mahdollisista mieltä painavista asioita. Pelokas nukkuja voi saada turvaa makuuhuoneen himmeästä valaistuksesta tai tutusta unilelusta.

Jos painajaiset toistuvat usein ja vaikuttavat lapsen päiväaikaiseen vointiin tai niihin liittyy traumaattinen tapahtuma, on painajaisten hoitoon syytä hakea ammattilaisen apua.

Yökastelu

Yökastelu on yleinen ja perinnöllinen vaiva, jota voi ilmetä missä univaiheessa tahansa. 10 prosentilla kuusivuotiaista ja kolmella prosentilla 12-vuotiaista ilmenee yökastelua.

Yökastelun tarkkaa syytä ei tunneta, mutta sen ajatelleen johtuvan rakon toiminnan kypsymättömyydestä. Lapset oppivat kuivaksi hyvin yksilöllisessä tahdissa, ja prosessi vaatii sekä hermoston kypsymistä että lapsen henkistä valmiutta. Vain harvoin vaivan taustalla on sairaus.

Joskus yökastelua voi ilmetä jo kuivaksi oppineella lapsella. Tällöin kyse on usein tilapäisestä vaiheesta. Vanhemman on kuitenkin hyvä miettiä, onko lapsen elämäntilanteessa tapahtunut isoja muutoksia, jotka voisivat selittää tilanteen.

Vanhemman on tärkeä suhtautua yökasteluun ymmärtäväisesti, sillä kyseessä on unen aikainen tapahtuma, josta lapsi ei ole tietoinen. Lapsi ei voi tapahtuneelle mitään, ja tilanne saattaa harmittaa myös häntä itseään. Kuivaksi opettelussa vanhemman kannustava asenne on tärkeä: jos yö sujuu hyvin, tulee lasta kehua onnistumisesta.

Yökastelua voi yrittää hillitä välttämällä runsasta juomista illalla. Vessassa kannattaa käydä juuri ennen nukkumaanmenoa. Sänkyyn laitettava muovitettu kosteussuoja voi vähentää pyykin määrää ja helpottaa lakananvaihtoa yöllä.

Jos yökastelu on 5–6-vuotiaalla lapsella säännöllistä tai se aiheuttaa lapselle itselleen harmia, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa. Kastelua hoidetaan yleensä lääkityksen ja/tai alusvaatteisiin asetettavan kasteluhälyttimen avulla.

Heijaus ja pään hakkaaminen

Vartalon heijaaminen edestakaisin ja pään hakkaaminen esimerkiksi seinää vasten ovat yleisiä liikehäiriöitä. Oireet liittyvät usein nukahtamisvaiheeseen tai uuden univaiheen alkamiseen, ja niitä voi ilmetä mihin aikaan tahansa yöstä.

Heijaamisen ja pään hakkaamisen arvellaan johtuvan tasapainoelimen kypsymättömyydestä, ja useista parasomnioista poiketen, näitä oireita voi ilmetä jo pienellä vauvalla. Oireilu lakkaa usein viiteen ikävuoteen mennessä. On myös esitetty, että kyse olisi eräänlaisesta itserauhoittelusta.

Yleensä lapsi ei satuta itseään toiminnallaan, mutta erityisesti pää hakkaaminen voi vanhemmasta tuntua pahalta. Pehmustettu vauvakypärä on toimiva keino suojata lapsen päätä.

Hampaiden narskutus

Hampaiden narskutus eli bruksaus on unenaikainen liikehäiriö, joka aiheuttaa voimakkaan äänen. Se syntyy kun nukkuja puree hampaita tiukasti yhteen tai liikuttaa niitä. Oireiden voimakkuus voi vaihdella. Narskutus häiritsee usein ennen kaikkea muita samassa huoneessa nukkujia.

Narskutus voi olla perinnöllinen vaiva, joka voi alkaa heti kun hampaat puhkeavat, mutta myös myöhemmin lapsuus- ja nuoruusiän aikana. Oireilu voi jatkua myös murrosiän jälkeen. Hampaiden ja purennan virheasennot, stressi ja ahdistus altistavat narskutukselle. Vaikea narskutus voi aiheuttaa leuka- ja kasvokipuja sekä kulumia hampaisiin.

Oireita voidaan hoitaa yöllä käytettävän purentakiskon avulla, joten jatkuvan ja voimakkaan narskutuksen kohdalla kannattaa ottaa yhteyttä hammaslääkäriin.

Päivitetty: