Yöheräily

Yöheräily on pienten lasten yleisin uniongelma. Osa heräilijöistä nukkuu alkuyön hyvin, mutta alkaa herätellä vanhempiaan aamun lähestyessä. Hankalammissa tilanteissa heräily alkaa jo pian nukahtamisen jälkeen, ja vauva havahtuu hereille jokaisen unijakson päätteeksi. Tällöin yöheräilyyn liittyy usein myös päiväaikaisia oireita kuten levottomuutta ja ärtyneisyyttä.

Yöheräilyn yleisyys

Kaikki meistä, myös lapset, heräävät muutamia kertoja yössä, sillä lyhyet havahtumiset kuuluvat uneen. Vauvojen runsasta yöheräilyä selittää myös unen erityinen rakenne ja kehittymätön vuorokausirytmi.

Yleensä lasten yöheräily vähenee ja uni muuttuu vakaammaksi yhden ikävuoden jälkeen. Lapsen unitaidot kehittyvät yksilöllisessä tahdissa, joten muutama yöllinen herääminen on tavallista tämän jälkeenkin. Puolet 2-vuotiaista lapsista herää yhä 1-2 kertaa yössä.

Uniassosiaatio yöheräilyn taustalla

Alle puolivuotias vauva nukkuu, heräilee ja syö omassa rytmissään vuorokaudenajasta riippumatta. Vastasyntynyt tarvitsee usein vanhemman apua nukahtamisessa, eikä näin pienelle vauvalle voi vielä opettaa uudenlaisia nukkumistapoja. Lapsen kasvaessa on kuitenkin tärkeä alkaa vähitellen antaa vauvalle mahdollisuus oppia nukahtamaan ilman vanhemman apua.
Pikkulapsen uni 6-24 kuukauden iässä: Tue lasta nukahtamaan itse

Itsekseen nukahtamisen taito on tärkeä, sillä isomman lapsen kohdalla yöheräily yhdistyy usein tapaan, jonka avulla lapsi on nukahtanut illalla. Jos hän on tottunut nukahtamaan illalla vanhemman avustuksella, hän tarvitsee todennäköisesti samaa apukeinoa myös yöllä herätessään. Nukahtamisapua kutsutaan myös uniassosiaatioksi ja sellaisena voi toimia esimerkiksi syli, imetys tai maitopullo, leikki-ikäisellä sängyn vieressä istuva vanhempi.

Huomio kohdistuu iltaan

Koska heräilyongelman ydin on usein nukahtamisessa, ei heräämisessä, on uudenlaisten nukahtamistapojen opetteleminen usein tehokas keino yöunien parantamisessa. Kun lapsi oppii nukahtamaan iltaisin itsekseen, osaa hän todennäköisemmin toimia samalla tavalla myös yöllä herätessään.
Pikkulapsen uni 6-24 kuukauden iässä: Tue lasta nukahtamaan itse

Nukahtaminen helpottuu jos perhe noudattaa säännöllisiä, yhteisiä iltarutiineja. Nukkumaanmenoaika kannattaa myös ajoittaa niin, ettei lapsi on sopivan väsynyt: yliväsyneenä tai liian pirteänä nukahtaminen on vaikeaa.
Leikki-ikäisen uni 2-6 vuoden iässä: Iltarutiini valmistaa lasta unille

Muita syitä yöheräilyyn

Katkonaisiin uniin ja levottomiin öihin voi uniassosiaation lisäksi olla myös muita syitä. Esimerkiksi liika päiväuni tai epäsäännöllinen vuorokausirytmi voivat näkyä yöheräilynä. Jos lapsi nukkuu ikäänsä ja/tai unentarpeeseensa nähden liian pitkiä päiväunia tai nukkumaanmenoaika on liian aikainen, ei unta riitä koko yöksi, ja lapsi alkaa herätellä vanhempiaan unen keventyessä.

Jos lapsi puolestaan osaa nukahtaa itsekseen iltaisin, mutta tarvitsee öisin rintaa nukahtaakseen uudelleen, voi ongelma liittyä yöimettämiseen. Yli puolivuotiaan lapsen kohdalla yösyöttöjen vähentäminen esimerkiksi tassu-menetelmän avulla auttaa vähentämään heräämisiä.
Kotiunikoulut (Mannerheimin Lastensuojeluliitto)

Pikkulapsen uni 6–24 kuukauden iässä

Milloin ammattilaisen apu on tarpeen?

Yleensä yöheräilyä voidaan vähentää kiinnittämällä huomiota edellä esitettyihin nukkumiseen liittyviin tapoihin. Jos yöllinen levottomuus ei niiden avulla vähene, ja heräily on lapsen ikätasoon nähden runsasta, kannattaa vanhemman ottaa asia puheeksi neuvolassa.

Myös seuraavissa tilanteissa ammattilaisen arvio tilanteesta voi olla tarpeen:

  • Jos lapsella on allergiaan viittaavia hengitystie-, suoli- tai iho-oireita. Yleensä näihin liittyy levottomuutta ja päiväaikaisia oireita.
  • Lapsi on levoton ja pulauttelee runsaasti.
  • Lapsi kuorsaa runsaasti tai hengitys on toisinaan työlästä tai epätasaista.
  • Aikaisemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa heräillä usein tai on kivuliaan oloinen.
  • Heräily alkaa vanhemmasta tuntua uuvuttavalta ja oma jaksaminen on koetuksella.

Uudet unitaidot kehittyvät vähitellen

Uusien unitaitojen opettelu voi vaatia aikaa. Usein yöunet alkavat kuitenkin kehittyä parempaan suuntaan jo muutamassa viikossa. Pidemmät, yhtenäiset unijaksot parantavat usein myös rikkonaisia päiväunia.

Joskus yöheräilyn hoitamiseksi tarvitaan käyttäytymisterapeuttista hoitoa. Tällöin on tärkeä miettiä mikä on sopiva ajankohta aloittaa uuden opettelu. Myös unirytmin ja iltarutiinien tulisi olla edeltävästi kunnossa.

Unihäiriöt

Lapsilla esiintyy erilaisia unihäiriöitä. Vuorokausirytmin häiriöitä voi esiintyä puolen vuoden iästä alkaen. Niillä tarkoitetaan erilaisia poikkeamia unirytmistä, jotka haittaavat arjen sujumista ja unen saantia. Viivästynyt ja epäsäännöllinen unirytmi ovat tavallisimmat unihäiriöt.

Unettomuus tarkoittaa vaikeutta saada tai pysyä unessa. Isommilla lapsilla myös virkistämätön yöuni voi olla unettomuuden oire. Unettomuus alkaa yleistyä kouluiässä. Se liittyy usein erilaisiin arjen stressitekijöihin, jotka huolestuttavat lasta. Yhdessä tilannetta tarkastelemalla on usein mahdollista tunnistaa uneen vaikuttavia tekijöitä ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. 

Alle 2-vuotiailla lapsilla unettomuus ilmenee tavallisesti uniassosiaatiohäiriönä. Siinä lapsella on vaikeutta saada unen päästä kiinni ilman tiettyä tapaa tai tottumusta (esimerkiksi silittäminen, imettäminen). Tällöin lapsi heräilee yöllä toistuvasti eikä osaa nukahtaa itse. Useimmat lapset tarvitsevat alle puolen vuoden iässä vanhemman apua nukahtamiseen, mutta iän myötä itsekseen nukahtaminen helpottuu.

Leikki-ikäisillä lapsilla unettomuus näyttäytyy yleensä nukkumaan menemisen vaikeuksina, jolloin unirytmikin usein viivästyy. Tällöin on tärkeä etsiä sopiva nukkumaanmenoaika, huolehtia unirytmin säännöllisyydestä sekä suunnitella selkeät iltarutiinit.

Unen aikaiset hengityshäiriöt ilmenevät hengitykseen liittyvinä pulmina, jolloin lapsi kuorsaa ja hengitys voi olla äänekästä, katkonaista tai tukkoista. Jatkuva kuorsaus on aina aihe lääkärin arvioon, varsikin jos se ei liity infektioon.

Varsinaisten unihäiriöitä hoidettaessa laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma, jossa huomioidaan kunkin lapsen yksilölliset piirteet ja perheen tilanne. Unen huolto on tärkeää tällöinkin.
Lapsen unen huolto

Lisätietoja

Päivitetty: