Nukkumaanmenon vaikeudet

Nukkumaanmenoon liittyvät vaikeudet ovat yleinen ongelma perheissä, joissa on leikki-ikäisiä lapsia. Iltatoimet venyvät, eikä lapsi tahdo rauhoittua vuoteeseensa, minkä johdosta nukkumaanmeno viivästyy. Lapsella voi olla pissahätä, jano tai hän toivoo vanhempaa luokseen, jotkut lähtevät karkuteille sängystään. Osalla lapsista nukkumaanmenovaikeuksiin liittyy pelkoja.

Hankalissa tilanteissa nukkumaanmenosta voi muodostua tuntien mittainen nukutustaistelu, jonka seurauksena lapsen unirytmi voi siirtyä tai uniaika lyhentyä. Tämä voi puolestaan johtaa unen puutteeseen. Myös vanhemman oma jaksaminen joutuu helposti koetukselle, jos illat venyvät toistuvasti pitkiksi.

Tällä sivulla:

Lapsen nukkumaanmenovaikeuksille voi olla useita syitä

Leikki-ikäinen lapsi osaa ennakoida lähestyvän nukkumaanmenon, minkä vuoksi nukkumaanmenon liittyvät hankaluudet alkavat usein tässä iässä. Ongelmat voivat ilmetä uhmaiän myötä, lapsen siirtyessä nukkumaan pinnasängystä lastensänkyyn tai vanhempien huoneesta lastenhuoneeseen. Toisilla lapsilla vilkas mielikuvitus synnyttää pelkoja, jotka tulevat mieleen nukkumaanmenon hetkellä.

Nukkumaanmenon vaikeudet voivat liittyä myös päiväunien poisjättämiseen tai liian pitkiin tai useisiin päiväuniin. Unille rauhoittuminen ja nukahtaminen voi olla vaikeaa, jos lapsi on yliväsynyt tai liian virkeä.

Koska nukkumaanmeno-ongelmien taustalla voi olla useita syitä, on vanhemman aluksi hyvä miettiä, mikä aiheuttaa ongelmia oman lapsen kohdalla: onko lapsi pelokas nukahtaja vai voisiko syy olla liian pitkissä päiväunissa.

Kohti rauhallisempaa iltaa

Hyvä yleisohje kaikille lapsen nukahtamis- ja nukkumaanmeno-ongelmista kärsiville perheille on iltarutiinien eli säännöllisten iltatoimien käyttöönottaminen.
Pikkulapsen uni 6-24 kuukauden iässä: Iltarutiini valmistaa lasta unille

Lisäksi nukkumaanmenoa voi viivästyttää väliaikaisesti niin paljon, että lapsi on sänkyyn mennessä väsynyt ja nukahtaa helposti. Kun nukahtaminen alkaa sujua noin vartissa, aletaan nukkumaanmenoaikaa siirtää takaisin kohti tavoiteaikaa esimerkiksi 15 minuuttia illassa.

Jos nukkumaanmenovaikeuksien taustalla on uhmaikä, voi tilanne vaatia selkeiden sääntöjen asettamista. Myös uhmakkaan lapsen kohdalla vanhemman kannustava asenne on tärkeä.
Leikki-ikäisen lapsen uni 2-6 vuoden iässä: Apua nukutustaisteluun

Jos lapsi on pelokas nukkuja

Nukahtaminen on vaikeaa, jos lapsi on pelokas. Silloin lapsi tarvitsee vanhempaa tuomaan turvaa ja lisäämään turvallisuuden tunnetta. Hiljalleen lasta kannattaa kuitenkin alkaa totuttaa nukahtamaan itsekseen samassa paikassa, jossa hän herää.
Pikkulapsen uni 6-24 kuukauden iässä: Tue lasta nukahtamaan itse

Osa pelkäävistä lapsista kömpii vanhempiensa viereen yöllä herätessään. Voimakkaasti pelkäävä lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä rauhoittuakseen. Lapselle on tärkeä kertoa, että kaikki on hyvin, eikä hänellä ole pelättävää. Rauhoittuneen lapsen voi ohjailla takaisin omaan sänkyynsä.

On myös tärkeää, että lapsi kokee makuuhuoneensa turvalliseksi. Himmeä valaistus tai tuttu unilelu voivat tuoda turvaa pelokkaalle nukahtajalle. Nukkumiseen liittyvistä peloista on myös tärkeä keskustella lapsen kanssa päivällä.

Lapsen vuorokausirytmiin liittyvät ongelmat

Leikki-ikäisillä lapsilla myös päiväunien poisjättäminen voi näkyä ongelmina nukkumaanmenossa, sillä yliväsyneen rauhoittuminen ja nukahtaminen on vaikeaa. Pieni alkuiltaan sijoittuva rauhoittumishetki voi helpottaa tilannetta, yleensä muutamassa kuukaudessa.

Jos ongelmien taustalla ovat sen sijaan liian pitkät ja/tai useat päiväunet, kannattaa uniaikaa rajata. Päiväunien ja illan nukahtamisvaikeuksien välille voi myös syntyä hankala kehä. Pitkäksi venyneestä illasta johtuen yöuni lyhenee ja lapsi kärsii unenpuutteesta päivällä. Tämä voi johtaa pitkiin tai tarpeettomiin päiväuniin ja tehdä iltaunille käymisestä entistä vaikeampaa.

Toisinaan myös myöhäinen vuorokausirytmi voi vaikeuttaa nukahtamista illalla: lapsi nukkuu hyvin ja riittävästi, mutta uni ajoittuu perheen kannalta hankalaan aikaan. Tällöin hoitokeinona on rytmin siirtäminen. Aluksi lapsi herätetään aamulla hieman tavallista aiemmin, ja muutaman päivän jälkeen voidaan myös nukahtamisajankohtaa siirtää aiemmaksi.

Rytmin siirtämisessä on tärkeä pitää kertamuutokset tarpeeksi pieninä, noin 10–15 minuutissa ja huolehtia, ettei lapsen kokonaisuniaika lyhene. Säännöllinen unirituaali tukee lasta uuden rytmin löytämisessä.

Kehut kannustavat lasta

Vaikka pitkäksi venyvä ilta voi koetella vanhemman jaksamista, kannattaa nukkumaanmenotilanteessa pyrkiä olemaan johdonmukainen ja kärsivällinen. Lasta on myös tärkeä kehua ja palkita, kun ilta sujuu hyvin.

Koululaisten nukahtamisvaikeuksien taustalla kuormitustekijöitä tai vuorokausirytmin häiriötä 

Myös kouluikäisillä lapsilla voi olla nukahtamisvaikeuksia. Ne liittyvät usein vuorokausirytmin ongelmiin. Epäsäännöllinen unirytmi aiheuttaa vaihtelevan asteisia nukahtamisvaikeuksia. Viivästyneessä unijaksossa nukahtaminen onnistuu yleensä suurin piirtein samaan aikaan, mutta niin myöhään, että yöunet jäävät lyhyiksi. Tällöin lapsi on aamuisin väsynyt ja nukkuu viikonloppuisin mielellään pitkään.

Koululaisen univaikeudet voivat liittyä myös stressiin ja huoliin, jotka pitävät hereillä iltaisin. Tällöin on tärkeä varata riittävästi aikaa rauhoittumiselle iltaisin ja käsitellä huolenaiheita aiemmin päivän aikana. Iltarutiinit ovat tärkeitä vielä kouluiässäkin ja aikuista tarvitaan usein iltarytmin tueksi.

Lisätietoja

Päivitetty: