Erotilanteet ja huoltajuus
Vanhempien eron yhteydessä keskeiseksi nousevat kysymykset lapsen huollosta, asumisesta ja toisen vanhemman tapaamisesta. Vanhempien tulee myös päättää, valitaanko yhteis- vai yksinhuolto. Vanhemmilla on ollut oikeus lastensa yhteishuoltajuuteen 1970-luvulta lähtien.
Valtaosa vanhemmista sopii erotilanteessa keskenään lapsen asumiseen, huoltoon ja tapaamiseen liittyvistä asioista.
Perheoikeudellisten sopimusten määrä on puolittunut vuodesta 2018 vuoteen 2022. Lapsen huollosta tehtyjen sopimusten määrä on vähentynyt viidennekseen. Vuoden 2019 lakimuutoksen seurauksena yhteishuolto on erityisen yleistä, jos vanhemmuus on tunnustettu jo raskausaikana. Muutoksen myötä vanhemmuuden ennen lapsen syntymää tunnustaneesta vanhemmasta tulee automaattisesti myös lapsen huoltaja sen jälkeen, kun Digi- ja väestötietovirasto on vahvistanut vanhemmuuden. Aiemmin näissä tilanteissa tuli tehdä erillinen sopimusta yhteishuollosta.
Erotilanteiden ja huoltajuuden tunnuslukuja
THL:n tilaston mukaan vuonna 2022 lapsen huollosta vahvistettiin kuntien sosiaalitoimessa 6 375 sopimusta. Huoltosopimuksista 76 prosentissa sovittiin yhteishuollosta ja 24 prosentissa yksinhuollosta. Vuoden 2022 tilastoinnissa yksinhuollosta tai asumisesta ei kerätty sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa.
Yhden tai kahden huoltajavanhemman lisäksi 450 lapsella on oheishuoltaja.
Vuoroasumisen yleistymisestä huolimatta lapsella voi lain mukaan olla vain yksi virallinen asuinpaikka. Isät ovat äitejä harvemmin lasten lähivanhempia. Tilastokeskuksen vuoden 2022 perhetilaston mukaan:
- 151 500 perhettä muodostuu äidistä ja lapsista
- 35 139 muodostuu isästä ja lapsista.
Kelan perhe-etuustilaston mukaan elatustuen saajia oli vuoden 2022 lopussa yhteensä 65 410, joista naisia oli 85 prosenttia.
Riitatilanteissa yleisimmät ratkaisut ovat yhteishuoltajuus ja lapsen asuminen äidin luona
Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan
- valtaosassa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona
- alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona.
Loppuosassa tapauksia oli päätetty lapsen asumisesta vuoroviikoin kummankin vanhemman luona tai lasten asuminen oli jaettu siten, että osa lapsista asui äidin luona ja osa isän luona. Huoltomuodosta päätettäessä yleisin muoto oli yhteishuoltajuus.
Lähteet
Hautanen, Teija (2010) Väkivalta ja huoltoriidat. Tampere: Tampere University Press.
Kela: Kelan lapsiperhe-etuustilasto 2022
Lammi-Taskula, Johanna & Salmi, Minna (2013) Perhevapaat ja sukupuolten tasa-arvo. Teoksessa Marjut Pietiläinen (toim.) Työ, talous ja tasa-arvo. Helsinki: Tilastokeskus, 187–194.
Miettinen, Anneli & Hakovirta, Mia & Saarikallio-Torp, Miia & Haapanen, Mari & Kurki, Paula & Kalliomaa-Puha, Laura & Sihvonen, Ella & Heinonen, Hanna-Mari & Kivistö, Netta (2022) Lasten vuoroasuminen ja sosiaaliturva: Vuoroasumisen nykytila ja merkitys etuus- ja palvelujärjestelmän kannalta Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:51
Mykkänen, Johanna & Aalto, Ilana (2010) Isyyden ihanteet, arki ja kokemukset - Raportti isyyden tutkimuksesta Suomessa. Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 34, 2010.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheoikeudelliset palvelut 2022 : Perheoikeudellisten sopimusten määrä pienentynyt – syynä lakimuutokset ja lasten määrän väheneminen. Tilastoraportti 17/2023. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet. Helsinki: Tilastokeskus.
Valkama, Elisa & Litmala, Marjukka (2006) Lasten huoltoriidat käräjäoikeuksissa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 224. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
