Erityiskysymykset

Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma käsittelee seuraavia erityiskysymyksiä:

Vaikka nämä erityiskysymykset koskettavat Suomessa suhteellisen pientä joukkoa lapsia ja nuoria, ne ovat tärkeitä kansallisella tasolla. Sen vuoksi niiden on tärkeää olla osana toimenpidesuunnitelmaa ja siihen asetettavia tavoitteita ja toimenpiteitä.

Lapsiin kohdistuva ihmiskauppa

Ihmiskauppa on ilmiönä moniulotteinen, ja sen vastainen toiminta edellyttää tiivistä viranomaisten välistä yhteistyötä. Jotta yhteistyö vahvistuisi, Marinin hallitus on asettanut valtioneuvoston yhteisen ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattorin oikeusministeriöön keväällä 2020 ja toimintaohjelma julkaistiin toukokuussa 2021.

Ihmiskaupan uhriksi joutuneet lapset ja nuoret voivat olla hyvin traumatisoituneita ja oireilla sekä psyykkisesti että fyysisesti. Ihmiskaupan uhrien pääsy mielenterveyspalveluihin vaihtelee alueellisesti ja kuntakohtaisesti. Myös ihmiskaupan uhrien lapset voivat tarvita erityistä tukea.

Ihmiskaupan tilastointia tulee parantaa, jotta kaikki mahdolliset ihmiskaupan lapsiuhrit saavat apua ja eri toimijat voivat varata työhön tarvittavat resurssit. Eri alojen ammattilaisten on tärkeää saada lisätietoa ilmiön erityispiirteistä ja myös lapsen edun ja tarpeiden arvioinnista.

Tyttöjen sukuelinten silpominen

Arvion mukaan Suomessa voi olla tällä hetkellä noin 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista. Suomessa on tällä hetkellä arviolta noin 650–3 080 tyttöä, jotka voivat olla vaarassa joutua silvotuksi.

Tyttöjen sukuelinten silpomisen estämiseksi on laadittu oma kansallinen toimintaohjelma. Siitä löytyvät ohjeet siihen, kuinka silpomiseen täytyy puuttua esimerkiksi terveydenhuollossa, sosiaalihuollossa, varhaiskasvatuksessa, opetuksessa, koulutuksessa, nuorisotyössä, vastaanotto- ja kotoutustyössä, poliisissa, mediassa ja järjestöissä.

Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus

Suomessa tehdään vuosittain arviolta noin 400 poikalasten ympärileikkausta, joille ei ole lääketieteellistä perustetta. Toimenpide voi aiheuttaa välittömiä tai myöhäisiä komplikaatioita, minkä lisäksi ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen terveyshyödyt on osoitettu olemattomiksi tai vähäisiksi.

Lääkäriliitto ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on suositellut kannanotossaan, että lasta ei leikattaisi ennen kuin hän pystyy itse päättämään asiasta (Suomen Lääkäriliitto 2013).

Lapset, nuoret ja väkivaltainen ekstremismi 

Erityisesti koulun henkilöstö, nuorisotyöntekijät ja poliisi saattavat kohdata työssään nuoria, jotka ovat kiinnostuneita väkivaltaisista ääriliikkeistä ja niiden toiminnasta.

Väkivaltaiselle radikalisoitumiselle ja ekstremismille ei ole yhtä, kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää. Kansallisesti sovitussa määritelmässä (SM 2020) väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan väkivallan käyttöä, sillä uhkaamista, sen oikeuttamista tai siihen kannustamista aatemaailmalla perustellen.

Väkivaltainen radikalisoituminen on prosessi, jossa yksilöt päätyvät

  • käyttämään väkivaltaa tai uhkaamaan sillä
  • kannustamaan väkivaltaan
  • oikeuttamaan väkivallan aatemaailmalla tai ideologialla perustellen.

Nuoria kohtaavat ammattilaiset ja vapaaehtoistyöntekijät tarvitsevat lisää osaamista siihen, että he voivat keskusteluissa nuorten kanssa kyseenalaistaa asiaperustein väkivaltaisten ääriliikkeiden aatemaailmaa ja ideologiaa.

Lasten ja nuorten väkivaltaisesta radikalisoitumisesta irrottautumisen tuki ja hoito ovat hyvin haastavia ja vaativat erityisosaamista. Yhteistyöalueet voivat jakaa asiantuntija-apua sivistystoimelle ja sote-ammattilaisille perus- ja erityistasolla yhdenvertaisesti koko alueella.

Tieteellinen tutkimus on merkittävässä asemassa, kun ammattilaiset kehittävät toimintaa ja työkaluja radikalisoitumista vastaan. Se on tärkeää myös alan lainsäädännössä, tiedonvaihdossa ja moniammatillisessa yhteistyössä.

Kunniaan liittyvä väkivalta

Kunniaan liittyvä väkivalta rikkoo lapsen fyysistä tai henkistä koskemattomuutta tai itsemääräämisoikeutta. Kyseessä voi olla esimerkiksi

  • lapseen kohdistuva henkinen tai ruumiillinen väkivalta, kuten sosiaalisen kanssakäymisen tai vaatetuksen ankara rajoittaminen ja kontrollointi
  • pahoinpitely
  • avioliittoon pakottaminen.

Ihmisoikeusliiton selvityksen (2016) mukaan ammattilaiset kaipaavat toimintaohjeita siihen, kun he kohtaavat työssään kunniaan liittyvän väkivallan uhreja.

Viranomaiset ja ammattilaiset tarvitsevat tietoa ja koulutusta aiheesta, ja yhtenäinen koulutusmateriaali edesauttaa sekä koulutusten järjestämistä että itseopiskelua. Ilmiön käsittely ammattilehdissä motivoisi hakeutumista lisä- ja täydennyskoulutuksiin.

Lapsiin kohdistuva väkivalta uskonyhteisöissä

Uskonnollisessa yhteisössä elämisellä voi olla suuri vaikutus yksilön ja perheen elämään. Siksi yhteisön väkivallalle antamat merkitykset voivat vaikuttaa siihen, miten sen jäsenet puhuvat väkivaltakokemuksesta.

Uskonyhteisöillä ei ole riittävää asiantuntemusta ennaltaehkäistä vakavaa väkivaltarikollisuutta eikä toimivaltaa hoitaa sitä. Yhteisöjen palveluksessa ja luottamustehtävissä olevilla on kuitenkin lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa poliisille ja lastensuojeluun, jos he epäilevät esimerkiksi lapsiin kohdistunutta seksuaaliväkivaltaa.

Yhteisöt tarvitsevat tilanteeseen yhteiset toimintamallit, sillä vaikeisiin asioihin on helpompi puuttua selkeiden ohjeiden tukemana. Väkivaltaepäilytilanteissa tulee lapsen edun vuoksi tukeutua ulkopuoliseen, objektiiviseen viranomaisnäkemykseen. Uskonyhteisöissä on myös tärkeää lisätä tietoisuutta lapsen oikeuksista.

Esimerkkejä teemakokonaisuuteen kootuista toimenpiteistä

  • Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, kuten lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden, kouluterveydenhoitajien ja -kuraattorien, poliisin ja syyttäjien, tulisi saada lisää tietoa lapsiin kohdistuvasta ihmiskaupasta ja siihen liittyvästä hyväksikäytöstä.
  • Eri hallinnonalat huomioivat päätöksenteossa Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estämisen toimintaohjelman (STM ja THL) tavoitteet ja toimenpiteet.
  • Aloitetaan keskustelu poikien ympärileikkauksen ikärajan siirtämiseksi niin, että poika voi itse osallistua päätöksentekoon.
  • Lisätään lasten ja nuorten kanssa toimivien viranomaisten, ammattilaisten ja vapaaehtoistyöntekijöiden kykyä ennaltaehkäistä väkivaltaista radikalisoitumista koulutuksen avulla.
  • Varhaiskasvatuksen opettajille, luokanopettajille, poliiseille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, mukaan lukien koulukuraattoreille laaditaan selkeät toimintaohjeet lapsia uhkaavasta kunniaan liittyvästä väkivallasta. THL lisää Luo luottamusta ‒ puutu väkivaltaan 
  • -koulutukseen osion kunniaan liittyvästä väkivallasta.
  • Uskonyhteisöjen tai kirkkojen paikallis- ja keskusorganisaatioiden diakoniatyö tai johtokunta laatii selkeän toimintamallin siitä, kuinka yhteisö toimii lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvissä tilanteissa. Toimintamalli kattaa esimerkiksi yhteistyön lastensuojelun, poliisin ja terveydenhuollon kanssa.

Lisätietoja

Bildjuschkin K, Helander M. & Vilponen T. 2019. Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus. Teoksessa Korpilahti ym. 2019, luku 14.4, s. 489–495.

Grans L, Lillsunde P. & Latvala J. 2019. Kunniaan liittyvä väkivalta. Teoksessa Korpilahti ym. 2019, luku 14.6, s. 509–516.

Hansen S, Sams A, Jäppinen M. & Latvala J. 2016. Kunniakäsitykset ja väkivalta – selvitys kunniaan liittyvästä väkivallasta ja siihen puuttumisesta Suomessa. Ihmisoikeusliitto.

Kervinen E, Jokinen A. & Mäkelä V. 2019. Lapsiin kohdistuva ihmiskauppa ja siihen liittyvä hyväksikäyttö. Teoksessa Korpilahti ym. 2019, luku 14.2, s. 463-477.

Kilpeläinen K, Ylinen E, Ristolainen S. & Kortesalmi R. 2019. Lapsiin kohdistuva väkivalta uskonyhteisöissä – kokemusasiantuntijanäkökulma. Teoksessa Korpilahti ym. 2019, luku 14.7, s. 517–528.

Väkivallaton lapsuus 2020‒2025 – toimeenpano ja viestintä (Korpilahti, STM 2021)

Koukkula M, Helander M. & Klemetti R. 2019. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen. Teoksessa Korpilahti ym. 2019, luku 14.3, s. 478–488.

Lääkäriliitto ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. 2013. Kulttuurierot ohjaavat poikien ympärileikkausta.

Nyström A, Mikkola M, Lillsunde P, Mankkinen T. & Honkala S. 2019. Lapset, nuoret ja väkivaltainen extremismi. Teoksessa Korpilahti ym. 2019, luku 14.5, s. 496–511. 

Päivitetty: