Tuloksia ja linjauksia

Tälle verkkosivulle on koottu Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman väliraportin keskeisiä johtopäätöksiä ja tulevien vuosien linjauksia. Asiantuntijoiden tekemä tilannearvio perustuu kyselyvastauksiin ja keskusteluihin. 
Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma – Väliarviointi 2020 – alkuvuosi 2023 (Korpilahti ym. 2023)

Arvion mukaan suunnitelman toimenpiteistä 44 on edennyt erittäin hyvin ja 44 toimen toteutus on vähintään alkuvaiheessa tai suunnitteilla. Vain kolmea toimenpidettä ei olla vielä aloitettu ja kahta ei ollut vielä mahdollista arvioida.

Ohjausryhmän päätöksillä suunnitelmatyön sisältöön tehtiin väliarviointivaiheessa myös kolme uutta avausta ja lisätoimenpidettä: lasten ja nuorten keskinäinen väkivalta oppilaitosympäristössä, seurustelusuhdeväkivalta ja alaikäisten katuväkivalta. 
Uudet avaukset

Yhteistyö eri toimijoiden välillä on tiivistynyt

Väkivallaton lapsuus -suunnitelman kaikissa toimissa on keskeisenä lähtökohtana laaja poikkihallinnollinen ja monialainen yhteistyö. 

Suunnitelmakauden alkuvuosina 2020−2022 yhteistyö lasten, nuorten ja perheiden ja niihin liittyvien ilmiöiden parissa toimivien välillä on tiivistynyt. Myös säädöspohjassa jo olevien kirjausten edistäminen on edennyt (luku 3.1).

Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima Barnahus-toiminta on laajentunut oikeuspsykiatrian ja oikeuspsykologian (OiPsy)-yksiköiden toiminnan ja satelliittipalveluiden kehittämisen osalta hyvin vuodesta 2020 lähtien alkuvuoteen 2023 asti. Vastaavaa kehityssuuntaa on nähtävillä myös LASTA-seula-mallin mukaisen työtavan osalta. 
Barnahus-työn sivut (barnahus.fi)

Työ on lisännyt ymmärrystä erityyppisistä väkivallan muodoista ja seurauksista. 

LASTA-seula-mallin mukaista työskentelyä ja Barnahus-toimintaa täytyy vielä kehittää suunnitelmakauden seuraavina vuosina 2023−2025. Mallien levittämistä, vakiinnuttamista ja kansallisen tuen jatkoa tarvitaan edelleen. 

Työn edistymistä ovat hidastaneet etenkin monialaiseen yhteistyöhön liittyvät tiedonvaihdon lainsäädännölliset pullonkaulat. Väliarviointityössä esiin onkin nostettu tarve päivittää niin sanottu järjestämislaki (1009/2008), joka on lähes viisitoista vuotta vanha. Tärkeää olisi, että uudistettu laki vastaisi sekä oikeuspsykiatrian ja -psykologian -yksiköiden nykyistä toimintaa, että Barnahus-työssä tehtyä kansallista kehittämistyötä. Myös lapsen edunvalvonnan kehittämisestä tehdyt toimenpide-ehdotukset vaativat vielä jatkotyöstämistä.

Lapsen oikeudet ovat olleet laajasti esillä

Lapsen oikeuksista on koulutettu ja tiedotettu kansallisesti merkittävällä tavalla erityisesti osana lapsiasiavaltuutetun toimiston perustyötä sekä kansallisen lapsistrategian toimeenpanon ja laajasti eri järjestöjen työn kautta (ks. lisätietoa luku 3.2). 
Lisätietoa kansallisen lapsistrategian toimeenpanosta (VN 2023, Julkaisuarkisto Valto)

Yksi esimerkki lapsen oikeuksien hienosta edistämisestä on eOppivan ja lapsistrategian tuottama ja yhteistyössä useiden asiantuntijatahojen toteuttama 10-osainen koulutuskokonaisuus lapsen oikeuksista. Tätä maksutonta ja avointa koulutuspakettia voivat hyödyntää niin päätöksentekijät kuin asiantuntijat sekä käytännön työn toimijat eri toimintaympäristöissä.
Lapsen oikeudet -koulutuskokonaisuus (eOppiva.fi)

Eri tahot ovat tuottaneet runsaasti lapsen oikeuksia ja osallisuutta tukevaa materiaalia. Lasten ja nuorten osallisuutta on selkeästi vahvistettu koulutuksissa ja tiedottamisessa. Esimerkiksi osana lapsistrategian toimeenpanoa tuotettiin THL:n johdolla lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille ja nuorille Lasten ja nuorten lastensuojeluopas.
Lasten ja nuorten lastensuojeluopas (Lastensuojelun käsikirja THL)

Lähisuhdeväkivallan ehkäisy ja lapsiperheiden sosiaalipalvelut vaativat vielä kehittämistä

Lähisuhdeväkivaltaan perheessä ja lähipiirissä liittyvät suunnitelmaan kirjatut toimet ovat edenneet, mutta selkeitä kehittämisalueita nousi esiin (luku 3.3), ohessa esimerkkejä:

  • Palvelutarpeen arviointiin on tarve lisätä lähisuhdeväkivallasta kysymisen menetelmiä ja työvälineitä.
  • Väkivaltaa kohdanneiden lasten ja nuorten viiveetön avun saanti ja tuen tarpeen tunnistaminen esimerkiksi systemaattisen puheeksioton kautta ei ole toteutunut. Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa on tehty supistuksia erityisesti koronaepidemian aikana.
  • Neuvolapalveluja ja koulu- sekä opiskeluterveydenhuollon palveluja ei edelleenkään ole tarjolla yhdenvertaisesti kansallisella tasolla.
  • Myönteinen kehitys lasten ja nuorten perheessä koetun, erityisesti henkisen väkivallan vähenemisessä on pysähtynyt. Tämä selviää, kun vertaa vuoden 2022 lapsiuhritutkimuksen tuloksia vuoteen 2013. Erityisesti henkisen väkivallan esiintyvyys perheissä on nähtävillä myös Kouluterveyskyselyn tuloksissa ja Lastensuojelun Keskusliiton tekemissä selvityksissä. Henkistä väkivaltaa ovat esimerkiksi murjottaminen tai puhumasta kieltäytyminen, haukkuminen, nälviminen ja kiroilu, esineiden heittäminen, niiden lyöminen tai niiden potkiminen ja väkivallalla uhkaaminen.

Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden kuten lapsiperheiden kotipalvelun ja perhetyön kansallisessa ohjauksessa on väliarvion mukaan puutteita esimerkiksi kansallisten suositusten ja säännöllisten seurantatutkimusten osalta. Kasvatus- ja perheneuvolatyöhön liittyy selkeitä kehittämistarpeita.

Mielenterveyden tuessa myönteistä kehitystä

Mielenterveyden tuessa ja turvallisuuden edistämisessä on nähtävillä myönteisiä kehityssuuntia. Esimerkiksi osana Mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelman toimeenpanoa on kehitetty nuorten vuorovaikutusohjantaa IPC-N-mallin avulla, jolla ehkäistään ja hoidetaan masennusta. 

Toisaalta eri selvitysten perusteella tiedetään, että koronapandemian seurauksena kertyi palveluvelkaa koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluihin. Tuen tarpeen tunnistaminen ja avun saanti ei ole lapsilla ja nuorilla toteutunut opiskeluhuollon palveluissa säädösten edellyttämällä tavalla.

Nuori voi kertoa omasta jaksamisestaan arjessaan toimivalle ammattilaiselle, esimerkiksi koulujen ja oppilaitosten opiskeluhuollon toimijoille. Mielenterveyttä edistäviä omahoito-ohjelmia ja digitaalisia sovelluksia on kehitetty myös runsaasti.
Digitaaliset ratkaisut (Mielenterveys-sivusto THL)

Seksuaaliväkivallan torjunta edistyy

Monet seksuaaliväkivallan ehkäisyn ja haittojen minimoinnin toimenpiteet ovat edistyneet, vaikka vaihtelevuutta eri toimien kesken on olemassa. Koulutussisältöjä seksuaaliväkivallan ehkäisystä ja haittojen minimoinnista on tarjolla hyvin (luku 3.4). 

Edelleen tärkeitä ovat

  • riittävät resurssit arjen toimintaympäristöissä neuvolapalveluista ja varhaiskasvatuksesta koulujen ja oppilaitosten työhön 
  • systemaattinen ja koordinoitu yhteistyö kansallisten toimien välillä, kuten lapsistrategian ja nk. Lanzaroten ja Istanbulin sopimusten toimeenpanotyön välillä
  • vuoropuhelu hyvinvointialueiden sekä kuntien toimintakentän eri toimijoiden kesken
  • toimivat peruspalvelut, joiden saatavuudessa säädösten mukaisesti on edelleen puutteita. Systemaattinen puheeksiotto madaltaa kynnystä väkivallan esiintuloon niin asiakkaan kuin työntekijän näkökulmasta. Ilman luottamuksellista asiakassuhdetta ja hoidon jatkuvuuden varmistavia peruspalveluita väkivallan kierre voi jatkua helpommin uhrin kannalta jopa kohtalokkaan pitkään.
  • tietoisuuden lisääminen ja seksuaali- sekä turvataitokasvatus kodeissa ja eri arjen toimintaympäristöissä. Lapset ja nuoret kohtaavat seksuaalista häirintää, houkuttelua ja väkivaltaa yhä enemmän esimerkiksi digitaalisissa ympäristöissä.

Suomessa on pääosin järjestöjohtoisesti ja erityyppisillä hankerahoituksilla kehitetty palveluja henkilöille, joilla seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin. Väliraportin tulosten ja asiantuntija-arvioiden perusteella selvä viesti on, että seksuaalirikollisia koskevan tekijätyön kehittämiseen tarvitaan kansallinen koordinoiva taho ja suunnitelma pidemmän aikavälin etenemisestä.

Kodin ulkopuolisissa ympäristöissä tehtävät toimet ovat edistyneet hyvin 

Monet toimenpidekokonaisuuden kodin ulkopuolisissa ympäristöissä tehtävät toimet ovat edistyneet hyvin ja laajasti (luku 3.5). 

Opetuksen ja koulutuksen järjestäjille, palveluntuottajille ja henkilöstölle on tuotettu runsaasti tukimateriaalia ja koulutusta väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisyyn, puuttumiseen ja seurantaan sekä seksuaali- ja turvataitokasvatukseen.

Esimerkkinä voidaan mainita Ei kaikelle väkivallalle -verkkosivusto, joka on tehty osana lapsistrategian ja opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoimaa toimenpideohjelmaa. Sivusto ja uudet materiaalit auttavat tunnistamaan kiusaamista ja puuttumaan siihen. 
Ei kaikelle väkivallalle -sivusto (OPH 2023)

Lisämateriaalia tarvitaan tietyiltä osin vielä kohdennetusti, esimerkiksi liittyen erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin.

Tietoa kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän arvioinnista osana toimintaa tulee kerätä tulevina vuosina. Myös tutkimusta ja tutkimustulosten hyödyntämistä tarvitaan kuten myös yhteistä kansallista kehittämistyötä esimerkiksi seksuaalikasvatussisältöjen koordinaatiosta ja ammattilaisten lisäkoulutustarpeista.

Joidenkin toimenpiteiden edistämiseen tarvittaisiin erillisrahoitusta esimerkiksi kohdennetun materiaalin tuottamisen tai seurannan tarpeisiin. Ohjausryhmätyöskentelyssä ja asiantuntija-arvioissa on tuotu esiin tarve tulevina vuosina laajentaa väkivallan ehkäisytyötä laajemmin myös muihin lasten ja nuorten harrastusympäristöihin kuin liikuntaharrastustoimintaan. 

Työn tueksi tarvitaan yhtenäinen tietovaranto 

Lapsia ja nuoria koskeva väkivallan tietopohja on laaja, mutta hajanainen. Kokonaiskuvan saaminen edellyttää perehtymistä useista eri lähteistä saataviin tietoihin. 

Tällä hetkellä Suomessa ei ole tahoa, jonka säännöllisiin tehtäviin kuuluisi tietopohjan kokonaisuuden kartoittaminen ja ohjaaminen. Väkivallan ehkäisytoimenpiteiden ja lainvalmistelun kannalta olisi tärkeää saada eri indikaattoreiden ja tutkimusten laajaa tietopohjaa kokoava, helposti lähestyttävä ja tehokkaasti hyödynnettävissä oleva tietovaranto. 

Tietopohjan vahvistaminen edellyttää eri asiantuntijatahojen aiempaa tiiviimpää yhteistyötä. Tietopohjan seuraamista, kehittämistä ja koostamista varten tulisikin luoda pysyviä rakenteita ja käytäntöjä. Tietopohjan tulisi myös olla eettisesti kestävää ja kattaa nykyistä paremmin myös erilaiset haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret. 

Keväällä 2022 THL:n Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn ohjausryhmän alatyöryhmäksi perustettiin tietopohjatyöryhmä, joka jatkaa toimintaansa tulevina vuosina. Ryhmä tuottaa vuoden 2023 päätöksenteon ja asiantuntijatyön tueksi kansallisia suosituksia ja työkaluja. Lisätietoa ja tilastoja raportin luku 2.

Haavoittuvat ryhmät ja erityiskysymykset

Väliarviointiin sisältyy myös toimia liittyen erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin sekä joihinkin erityiskysymyksiin:

  • Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret
    Kotoutumisessa on huomioitu maahan muuttaneiden lasten ja -nuorten oikeus turvalliseen arkeen esimerkiksi valtakunnallisen toimintamallin luonnin avulla. Toimeenpanoa on edistänyt myös kotoutumislain uudistus. Toimintamalli on luotu, mutta sen kattavassa käytössä on resurssisyistä tällä hetkellä haasteita. Kotoutumista tehostavaa kotoutumispakettia ei ole vielä tehty.
  • Lastensuojelun sijaishuolto
    Lastensuojelun sijaishuoltoon liittyvät toimenpiteet ovat osin toteutuneet. Väkivaltatietoinen sijaishuolto edellyttää jatkuvaa seurantaa ja ohjeistusta valvontaviranomaisten ja hyvinvointialueiden työssä. Kansallisesti väkivallan ilmoituskäytäntöihin sijaishuollossa tarvittaisiin toimintamalli ja olisi myös tarve tehostaa tiedottamista toimenpiteistä hyvinvointialueilla ja kunnissa.
  • Toimintarajoitteiset lapset ja nuoret
    Tarvitsemme lisätietoa siitä, kuinka paljon esimerkiksi toimintarajoitteiset tai vammaiset lapset ja nuoret kokevat arjessaan väkivaltaa tai kiusaamista. Tarvitaan myös suoraan tälle ryhmälle kohdennettuja koulutusmateriaaleja. Turvataito- ja seksuaalikasvatuksessa ei usein huomioida riittävällä tavalla sellaisia tilanteita ja väkivallalle altistavia vaaratekijöitä, joille erityisesti vammaiset ja toimintarajoitteiset lapset altistuvat. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset avustamistilanteet.
  • Sateenkaarilapset ja -nuoret 
    Osana lapsistrategian toimeenpanoa THL:n koordinoimana on luotu tietopaketti (verkkosivusto ja koulutus) sateenkaarilapsista ja -nuorista ammattilaiselle.
    Tietopaketti sateenkaari­lapsista ja -nuorista ammattilaiselle (Sukupuolten tasa-arvo -sivusto, THL)
  • Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen (FGM) ja poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus
    Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista (FGM) koskevan toimintaohjelman työ on edistynyt hyvin. Sen sijaan keskustelu poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta ja sen ajankohdasta ei ole edennyt toistaiseksi.
  • Kunniaan liittyvä väkivalta
    Kunniaan liittyvän väkivallan -teeman koulutustoimia on tehty runsaasti, mutta ne eivät kaikkien viranomaisten osalta ole toteutuneet vielä kattavasti. Ammattilaisille laadittavat toimintaohjeet lapsia uhkaavasta kunniaan liittyvästä väkivallasta ovat edenneet tavoitteellisesti, samoin kuin lasten ja nuorten osallisuuden ja turvallisuuden edistämistoimet uskonyhteisöissä. 
  • Ihmiskauppa
    Lähivuosina laaditaan lasten ja nuorten parissa työtä tekeville tietopaketti ihmiskaupasta. Tietopaketin sisällöissä on tärkeää huomioida väkivallan vastaisen työn ja seksuaalikasvatuksen parissa tehtävät toimet osana lasten, nuorten ja perheiden toimintaympäristöjen perustyötä (mm. universaalit palvelut, järjestöjen työ).
  • Ekstremismi ja radikalisoituminen
    THL ja OPH ovat edistäneet väkivaltaiseen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyvää tutkimusta ja kehittäneet tutkimukseen perustuvia erityyppisiä toimintamalleja yhteistyössä eri ministeriöiden ja asiantuntijaorganisaatioiden ja järjestöjen kanssa.

Uudet avaukset

Ratkaisukeinoja lasten ja nuorten keskinäiseen väkivaltaan oppilaitosympäristössä

Yhtenäiset toimintatavat edistävät tasa-arvon toteutumista. Toistaiseksi kaikki koulut eivät suhtaudu samalla tavalla sääntöjen rikkomiseen, kiusaamiseen, häirintään ja väkivaltaan. 

Raportissa (luku 4.2) nostetaan esiin kaksi uutta toimenpidettä ja muita keinoja oppilaitosympäristöjen vertaisväkivallan ratkaisuun ja turvallisuuden edistämiseen:

  • selvityksen tekeminen
  • yhdenvertaisen puuttumisen oppaan julkaisu
  • vertaissovittelu
  • ilmoitusmenettelyjen kehittäminen. 

Tämän lisäksi uusi avaus ja linjaukset otetaan monessa kohdin huomioon toimenpidesuunnitelmassa jo olemassa olevien toimenpiteiden toimeenpanossa. 

Väkivalta nuorten seurustelusuhteissa 

Joillakin nuorista voi olla taustallaan haitallisia lapsuudenajan kokemuksia, kuten väkivaltaa ja hoidon laiminlyöntiä, mikä voi altistaa väkivallalle myös nuoruuden parisuhteissa. Suomessa nuorten seurustelusuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa on toistaiseksi tutkittu varsin vähän.
Kiistelty suostumus -tutkimushanke 2019-2023 (TAU hankesivut)

Uuden avauksen toimet seurustelusuhdeväkivaltaan liittyen (luku 4.3) on lisätty osaksi jo olemassa olevia toimenpiteitä. Esimerkiksi seurustelusuhdeväkivallan ja turvallisuuden sekä osallisuuden kokemusten tutkimusta ja kehittämistä tehdään järjestämällä nuorten digiraateja seurustelusuhdeväkivallan tunnistamisesta, ehkäisystä sekä uhrien ja tekijöiden auttamisesta.

Alaikäisten katuväkivallan ehkäisy

Pitkässä historiallisessa tarkastelussa alaikäisten väkivaltarikollisuus on jatkuvasti vähentynyt ja erityisesti 2010-luvun alkuvuosina nuorten tekemät väkivaltarikokset kääntyivät voimakkaaseen laskuun. 

Kuitenkin 2020-lukua lähestyttäessä väkivaltarikollisuuden myönteinen kehityskulku on taittunut. Vuodesta 2015 alkaen etenkin teini-ikäisten väliset pahoinpitelyt ja ryöstöt ovat yleistyneet, ja 2020-luvulla vakavimmat henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, henkirikokset ja niiden yritykset, ovat lisääntyneet.

Toimintamalleja on myös kehitetty ja palvelujärjestelmän puutteita selvitetty. Osana väliarviointityötä nähtiin luonteva mahdollisuus käynnistää ja tuoda esiin ilmiöön liittyvää taustaa ja tarvittavia toimenpiteitä. Ohjausryhmän päätöksellä toimenpidesuunnitelman sisältöön otetaan mukaan julkisessa tilassa tapahtuva alaikäisten lasten ja nuorten tekemä väkivalta ja sen ehkäisy, puuttuminen ja seuraukset ja työtä koordinoi sekä seuraa tulevina vuosina ohjausryhmän alaisuuteen loppuvuodesta 2022 perustettu asiantuntijatyöryhmä (ks. luku 4.4).

Lähteet

Bellis ym. 2023. Tackling Adverse Childhood Experiences (ACEs) State of the Art and Options for Action. WHO Collaborating Centre on Investment for Health and Well-being, Public Health Wales, UK , WHO Collaborating Centre for Violence Prevention, Liverpool John Moores University, UK and WHO European office & Regional Office for Europe. 

Haikkola, L., Hästbacka, N. & Pekkarinen, E. (toim.) (2019). Kuka vastaa nuorten rikoksiin? Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:34. 

Isotalo A. 2022. Poliisien tulkintoja suostumuksesta ja seksuaaliväkivallasta nuorten seurustelusuhteissa. Janus 30, 3, 269–288. 

Kaakinen & Näsi. 2021. Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020. Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia ; 47/2021. 

Kalmari H. (toim.). 2022. Kasvatus- ja perheneuvonta 2020-luvulla : Kasvatus- ja perheneuvonnan kansallisen kehittämisprosessin loppuraportti. THL Työpaperi 2022: 30

Korpilahti U, Malja M, Jääskeläinen P. & Murdoch T. (toim.). 2023. Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma – Väliarviointi 2020 – alkuvuosi 2023. STM Raportteja ja muistioita 2023:17.

Malja & October. 2022: Lanzaroten sopimus : Kansallinen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2022–2025. STM julkaisuja 2022:8. 

Ranta K, Raevuosi A. & Karukivi M. Nuorten interpersonaalinen ohjanta (IPC-N). HYTE-toimintamalli : 1/2022.

Riski & Viuhko. 2022. Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2022–2025. STM julkaisuja 2022:7. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 2023. Terveystarkastusten ja muiden käyntien toteumat äitiys- ja lastenneuvolassa vuonna 2021 sekä kouluterveydenhuollossa lukuvuonna 2021–2022 : Lasten ja nuorten terveystarkastuksia tehtiin edelleen vähemmän kuin ennen koronaepidemian alkua. Kirjoittajat K. Mölläri, N. Hauhio, T. Hakulinen & M. Hietanen-Peltola. THL Tilastoraportti 4/2023.

Yhteystiedot

Ulla Korpilahti
kehittämispäällikkö
Väkivallaton lapsuus -suunnitelmatyön koordinaattori, ohryn sihteeri
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, THL
[email protected]
p.029 524 8668

Marjo Malja
sosiaalineuvos
Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn ohjausryhmän puheenjohtaja
STM
[email protected]
p. 029 516 3581