Monialainen yhteistyö ja tiedonkulku

Väkivallan ehkäisy vaatii eri tahojen runsasta tiedonvaihtoa ja monien toimijoiden verkostoa. Lapsiin kohdistuva väkivalta voi loppua vain, jos eri viranomaiset ja muut toimijat tekevät yhteistyötä tavoitteen eteen.

Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla korostuu säädösten velvoitteiden perusteella luottamuksellisuus ja vaitiolovelvollisuus. Se ei saa kuitenkaan estää sitä, että lapsen ja nuoren asiat hoituvat parhaalla mahdollisella tavalla.

Monialainen yhteistyö ja tiedonkulku ovat myös keskeisiä asioita, joita täytyy huomioida sote-uudistuksessa. On varmistettava, että uudistus muokkaa rakenteita yhteistyötä tukevaan suuntaan.

Ammattilaiset voivat tukea suojaavia tekijöitä ja tunnistaa riskitekijöitä esimerkiksi

• neuvolapalveluissa vanhemmille annettavan ohjauksen kautta
• varhaiskasvatuksessa ja kouluissa turvataito- ja seksuaalikasvatuksen keinoin.

Lisäksi eri ammattilaisten työssä ja uhrien avunsaannissa on huomioitava sekä uhrien että tekijöiden tunnistaminen, tuki ja hoito. Ehkäisyn tasoja ovat primaari, sekundaari ja tertiääritaso. Ne kaikki vaativat eri toimijoiden välistä yhteistyötä

• ennaltaehkäisyssä
• varhaisessa tunnistamisessa
• tuen ja avun saannissa
• teon uusiutumisen ehkäisyssä.

Eri toimijat, kuten sosiaali- ja terveydenhuolto, eroauttamisen ammattilaiset, poliisi ja oikeusasteet, tarvitsevat päivitettyä tietoa väkivallan seurauksista ja erityisesti henkisen väkivallan muodoista ja haittavaikutuksista.

Toiminnassa on myös oltava selkeät linjaukset. Eri alojen ammattilaisten olisi helpompaa ottaa väkivalta puheeksi, jos

• toimintatavat olisivat selkeämmät
• he tietäisivät paremmin, mihin väkivallan riskissä olevat tai väkivaltaa kokeneet lapset ja perheet tulee ohjata.

Hyvät mallit auttavat yhteistyössä 

Lapsen kokonaistilanteen arviointi onnistuu parhaiten, kun eri toimialojen ammattilaiset yhdistävät tietonsa ja osaamisensa heti väkivaltaepäilyn herättyä.

Tällä hetkellä poliisin, lastensuojelun ja terveydenhuollon yhteistyö vaihtelee paljon eri alueilla. Yhteistyön laatu heijastuu lasten ja nuorten saamaan tukeen ja hoitoon, joka on vaihtelevaa ja usein riittämätöntä.

Eri puolilla Suomea on käytössä hyviä yhteistyön malleja väkivallan tunnistamisesta, puuttumisesta ja hoidosta. Näyttöön perustuvia hyviä toimintamalleja kuten LASTA-mallia kehittää esimerkiksi Barnahus-hanke. Hankkeessa järjestetään myös koulutusta ammattilaisille lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.
LASTA-malli (Lapset, nuoret ja perheet -sivusto)

Suomessa on lisäksi monilla paikkakunnilla käytössä poliisilaitosten koordinoima monialainen Ankkuri-toimintamalli, jonka avulla pyritään varhain auttamaan ja puuttumaan rikoksia tehneiden lasten ja nuorten tilanteeseen.
Ankkuritoiminta (Ankkuritoiminta.fi)

Selkeät toimintamallit ja dokumentointi parantavat eri viranomaisten ja ammattilaisten yhteistyötä ja nopeuttavat osaltaan uhrien avun saamista. Seurantaa ja kehittämistä varten on tärkeää luoda myös kansallisesti yhtenäinen digitaalinen tapa tallentaa tietoa.

Monialaisen yhteistyön ongelmia tällä hetkellä

• Lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten esitutkintaan kuluvat ajat ovat liian pitkiä, keskimäärin yli puoli vuotta.
• Alaikäisten rikoksen uhrien hoitoon ohjaamisessa on puutteita. Tämä koskee etenkin niitä lapsia ja nuoria, joiden kohdalla viranomaisyhteistyö ei vaadi terveydenhuollon virka-apua epäillyn rikoksen selvitysvaiheessa. Hoito käynnistyy usein viiveellä.
• Suurinta osaa väkivaltaepäilyssä asianomistajina olevista lapsista kuulustellaan poliisin tiloissa, jotka eivät ole lasten tarpeita ajatellen suunniteltuja. 
• Osaa lapsista ja nuorista kuulustelee edelleen poliisi, jolla ei ole tähän tarvittavaa koulutusta. Lapsiin kohdistuneiden rikosepäilyjen tutkinta edellyttää poliisien erityiskoulutusta ja jatkokoulutusta. 
• Lapset ovat edunvalvonnan suhteen keskenään eriarvoisessa asemassa, sillä sen menettelytavat vaihtelevat. Edunvalvojien määräämiskäytäntöjä täytyy nopeuttaa ja yhdenmukaistaa valtakunnallisesti.

Poliisin, sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimijoiden tulee tehdä poikkihallinnollista viranomaisyhteistyötä. Myös järjestöt on tärkeää huomioida: järjestöt tavoittavat lähisuhdeväkivallan uhreja ja seksuaalisen väkivallan uhreja toisinaan aikaisemmassa vaiheessa kuin viranomaiset.

Esimerkkejä teemakokonaisuuteen kootuista toimenpiteistä

• Luodaan kansallisesti kattava monialainen yhteistyömalli eurooppalaisen Barnahus-laatustandardin ja LASTA/seula-mallin mukaan. Yhteistyö varmistaisi lapsilähtöisen tutkimisen, tiedon jakamisen ja tuen mahdollisuuksia tasapuolisesti asuinpaikasta riippumatta kaikille lapsille ja nuorille, joiden epäillään joutuneen pahoinpitelyn tai seksuaaliväkivallan kohteeksi.
• Perustetaan väkivallan vastaisen työn monialainen asiantuntijaryhmä vähintään joka sairaanhoitopiirille tai alueelle ja suuriin kaupunkeihin. Mukana tulisi olla väkivaltailmiön osaamista kaikilta toimialoilta ja kaikilta tasoilta. Toteutumismuoto riippuu sote-uudistuksen etenemisestä.
• Laaditaan hoito- ja palveluketjuista kirjallisesti alueelliset kuvaukset, jotka tukevat väkivallan tunnistamista ja puheeksi ottoa sekä kuvaavat väkivaltaa kokeneiden lasten ja perheiden hoidon perustasolta aina erityistason palveluihin saakka.

Lisätietoja

Mäkelä J, Bildjuschkin K, Kettunen H. & Laajasalo T. 2019. Monialainen yhteistyö ja tiedonkulku. Luku 6. Teoksessa Korpilahti ym. 2019, s. 124–140.

Laajasalo T. & Rajala R. 2021. Monialainen yhteistyö ja tiedonkulku. Teoksessa Väkivallaton lapsuus 2020‒2025 – toimeenpano ja viestintä, s. 12–25 (Korpilahti, STM 2021)