Säädökset, sopimukset, osallisuus ja tietopohja

Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy tarvitsee tuekseen lainsäädäntöä ja sopimuksia.

Myös osallisuus ehkäisee väkivaltaa. Tieto osallisuuden kokemuksen ja väkivallan ehkäisyn välisistä yhteyksistä on kuitenkin vielä sirpaleista.

Lainsäädännön on tuettava lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä

Lapsiin kohdistuva väkivalta voi loppua vain, jos lainsäädäntö tukee sitä ja säädökset myös toimeenpannaan.

Lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ja suojeluun kaikenlaiselta hyväksikäytöltä ja väkivallalta on Suomessa tunnustettu sekä kansallisena perusoikeutena että kansainvälisenä ihmisoikeutena:

• Oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja koskemattomuuteen on turvattu jokaiselle Suomen perustuslaissa (731/1999).
• Suomi on sitoutunut myös useisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen (SopS 60/1991).

Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Osallisuus edistää turvallisuutta ja ehkäisee väkivaltaa

Lapsen ja nuoren turvallisuus lisääntyy, kun hänellä on välineitä määritellä omaa identiteettiään ja sellainen elinympäristö, että hän uskaltaa ilmaista tunteitaan ja mieltään askarruttavia asioita.

Laajemmin osallisuus lisää turvallisuutta siten, että lasten ja nuorten, ammattilaisten ja päättäjien on mahdollisuus paremmin sanoittaa uhkaavia ja epäoikeudenmukaisia kokemuksia yksityisissä ja julkisissa keskusteluissa.

Osallisuuskysymyksissä on huomioitava myös lapset ja nuoret, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Heitä ovat esimerkiksi vammaiset ja toimintakyvyltään rajoitteiset lapset ja nuoret.

Tietoa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta täytyy kerätä enemmän

Näyttää siltä, että väkivalta on 2000-luvulla ainakin jossain määrin vähentynyt ja tullut yhä useammin viranomaisten tietoon. Kuitenkin suuri osa lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta rikollisuudesta jää edelleen piiloon viranomaisilta.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on ollut Suomelle esittämissään lausunnoissaan huolissaan siitä, että Suomessa on tilastoitu vain niukasti lasten hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tai lapsille suunnattuja palveluja.

Komitea on suositellut, että Suomi vahvistaa kansallisen tietojen keruun, analysoinnin ja levittämisen järjestelmää sekä käynnistää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan eri tietolähteitä hyödyntävää tutkimusta.

On tärkeää kerätä tietoa myös siitä,

• kuinka hyvin palvelujärjestelmä tunnistaa lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa
• kuinka hyvin palvelut voivat auttaa väkivallan kohteeksi joutuneita lapsia ja nuoria.

Esimerkkejä teemakokonaisuuteen kootuista toimenpiteistä

• Lisätään tietoa osallisuuden kokemuksen, turvallisuuden ja väkivallan ehkäisyn välisistä yhteyksistä. Kerätään tietoa laadullisten, määrällisen ja yhdessä lasten ja nuorten kanssa tuotettujen aineistojen pohjalta. Käytetään tietoja tulevaisuuden toimenpiteiden perustana. 
• Valtiovallan ja kuntien päätöksenteossa arvioidaan systemaattisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvat vaikutukset, mukaan lukien lasten ja nuorten kasvuympäristön turvallisuus, tapaturmat ja väkivalta.
• Varmistetaan ja yhtenäistetään tietopohjaa lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta väkivallasta niin, että huomioidaan myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevat ja erityisryhmiin kuuluvat lapset. Kerätään tietoa myös heidän kokemastaan väkivallasta luotettavalla ja lapsen oikeuksien mukaisella tavalla. Kootaan eri lähteistä koostuva tieto säännöllisesti yhteen.

Lisätietoa

Iivonen E. 2019. Lapsen oikeudet. Luku 4. Teoksessa Korpilahti ym. 2019, s. 88–111

Isola A-M, Tulensalo H. & Laitinen K. 2019. Osallisuus edistää turvallisuutta ja ehkäisee väkivaltaa. Luku 5. Teoksessa Korpilahti ym. 2019, s. 112–121.

October M. & Virrankari L. 2021. Säädökset, sopimukset, osallisuus ja tietopohjan kehittäminen. Teoksessa Väkivallaton lapsuus 2020‒2025 – toimeenpano ja viestintä, s. 26–41 (Korpilahti, STM 2021)