Lastensuojelun dokumentoinnin haasteita

Lastensuojelutyön tulee olla juridisesti ja eettisesti perusteltavissa, jolloin kirjallisen todistusaineiston olemassa olo nousee merkittävään asemaan. Dokumentointityö on vaativaa, koska kirjoittajalla ja dokumentoijalla on paljon valtaa ja vastuuta. Dokumentointia ohjaavat monet ulottuvuudet kuten lainsäädäntö, asiakkaiden tunteet, sosiaalityöntekijän oikeudet sekä byrokratia.
Dokumentointi lastensuojelussa

Kirjaamiseen tulee varata riittävästi aikaa

Lastensuojelussa on esiintynyt käytännössä puutteita asioiden kirjaamisessa. Asiakaskertomuksista haetaan usein tuoreita tietoja asiakkaasta, mutta kirjaamiseen on varattu liian vähän aikaa. Kirjaamisen viiveiden takia tärkeääkin tietoa voi jäädä pois ja neuvottelun tunnelmaa ei enää myöhemmin tavoita.

Lastensuojelun dokumentteja on monenlaisia, kuten on kirjoittajiakin. Lastensuojelutyössä esiintyy paljon käsitteitä, joiden merkitys pitää huolella tuntea asianmukaisen kirjoittamisen ja lainsäädännön velvoitteiden toteutumiseksi. Asiakas voi pyytää asiakirjojaan nähtäväksi. Tämän pitäisi vaikuttaa siihen, miten dokumentoidaan.

Asiakaskertomusta voivat lukea

• asiakkaat eli lapsi ja vanhemmat
• sosiaalityöntekijä itse ja muut lastensuojelun työntekijät
• sijaishuollon työntekijät
• muut viranomaiset muun muassa sosiaalipäivystyksen työntekijät
• hallinto-oikeus
• valvontaviranomaiset
• tutkijat

Tiedon kirjaamisen laajuus

Dokumentointi on usein tasapainoillut liian laajojen ja liian suppeiden kirjausten välillä. On vaikeaa erottaa, mikä on olennaista. Yksityiskohtien määrä vaihtelee asiakasprosessin aikana. Asioita voi tulla ilmi yllättäen ja näin työn suunta voi muuttua. Kirjoittamisen hetkellä ei työntekijä aina voi tietää, mikä tieto on tulevaisuudessa tärkeää.

Oleellista dokumentoinnissa on kirjata asiakasprosessin faktatiedot

• Tukitoimet ja palvelut: ehdotetut, haetut, sovitut tukitoimet ja palvelut sekä tieto siitä, onko tukitoimi otettu vastaan ja onko tukitoimista ollut hyötyä.
• Mitä on tapahtunut ja mitä on tehty: neuvottelut, tapaamiset (myös peruuntuneet), puhelut (myös jos asiakasta ei ole tavoitettu), kotikäynnit, sovitut asiat.
• Asiakkaan elämä: ketä perheeseen kuuluu, kuka on huoltaja, läheisverkosto, päiväkoti/koulu, arjen sujuminen, esimerkiksi ruoka, koti, lämpö, vaatteet.
• Mitä ja milloin on sanottu ja kuka on sanonut.

Huolenaiheiden ja voimavarojen kirjaaminen

Kirjaamisessa tulee kuvata huolenaiheita, jotka kertovat, miksi ollaan asiakkuudessa. Tärkeää on kuvata, kenen huolesta on kysymys: sosiaalityöntekijän, lapsen, vanhemman vai muun toimijan. Huoli pitää purkaa auki, pilkkoa osiin ja konkretisoida. Huolta pitää seurata ja arvioida sekä tuoda esille mahdollinen muutos. Lastensuojelutyön tavoitteet tulee saada dokumentoinnin kautta esiin. Positiivisia asioita, vahvuuksia, voimavaroja ja edistymistä on myös tärkeää kuvata.

Neuvottelujen kirjaaminen

Neuvottelujen kirjaaminen on vaativaa, koska paikalla on usein monta toimijaa, joiden välillä voi olla jännitteitä. Keskustelun sisällön (oleelliset asiat, suunnitelmat, tavoitteet), puheenvuorojen ja mielipiteiden erottelu voi olla haastavaa. Kirjaamisen tulee olla asiakkaan kannalta asianmukainen muistio keskustelusta. Asiakaskertomukseen tulee kirjata myös se, jos asiakas ei ole halunnut puhua.

Lapsen näkemyksen kirjaaminen

Dokumentoinnin haasteena on tuoda esiin lapsen näkemys tilanteesta, huolen aiheista ja ymmärryksestä tilanteessa. Kirjauksen tulee olla yksityiskohtaista, kun kyseessä on lapsen puhe ja toiminta. Pienestä lapsesta, joka ei vielä itse puhu tulee kirjata havainnot.

Arviointi asiakkaan tilasta

On tärkeää pohtia, miten asiantuntijan tieto tehdään näkyväksi dokumentoinnissa. Asiantuntijan tietoon liittyy ymmärrys asiakkaan tilanteesta. Ymmärryksen rakentuminen on prosessi, jonka vaiheiden jälkeen työntekijälle tulee kokonaiskuva asiakkaan tilanteesta. Arviointi asiakkaan tilanteesta vaatii työstämistä ja tilanteet muuttuvat. Arviointi pitää erottaa arvelusta, mielikuvista, tulkinnasta ja epäilyistä.

Lisätietoa

• Jormalainen, Liisa: Lastensuojelun tieto – hanke, loppuraportti. Pikassos 2009.
• Huuskonen, Saila & Korpinen, Johanna: Runsas vuosi lastensuojelun avohuollon asiakkuuden alkamisesta: mitä lapsille kuuluu nyt? Lastensuojelun tieto -hankkeen tutkimusosion loppuraportti. Pikassos 1/2009.

Lähde

• Huuskonen, Saila: Havaintoja LasTi - haastattelujen pohjalta. Teksti perustuu Saila Huuskosen Hämeenlinnassa 28.10.2008 pitämään esitykseen "Havaintoja LasTi - haastattelujen pohjalta". Lastensuojelun tieto- hankkeessa toteutetun tutkimuksen havainnot perustuvat sosiaalityöntekijöiden haastatteluihin ja havainnointeihin kolmessa eri kaupungissa, Hämeenlinnassa, Porissa ja Tampereella.