Erityiskorvaukset
Tämän sivun sisältö
Ylimääräiset vaatekustannukset
Vammaispalvelulain 9 §:n mukaan vammaiselle henkilölle korvataan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuvat vamman tai sairauden edellyttämän vaatetuksen ja erityisravinnon hankkimisesta.
Korvauksia ylimääräisiin vaatetuskustannuksiin myönnetään määrärahojen puitteissa. Hyvinvointialueen on varattava määrärahat tarkoitukseen hyvinvointialueella esiintyvän tarpeen mukaan. Määrärahasidonnaisten tukitoimien osalta hyvinvointialue voi myös päättää määrärahojen kohdentamisesta tietyt edellytykset täyttäville vammaisille henkilöille, mikäli määrärahat eivät riitä korvauksen myöntämiseen kaikille hakijoille.
Vammaispalveluasetuksen 18 §:n mukaan vammaiselle henkilölle korvataan ylimääräiset vaatetuskustannukset, jotka
- johtuvat vamman tai sairauden aiheuttamasta vaatteiden tavanomaista suuremmasta kulumisesta tai
- siitä, että henkilö ei vammansa vuoksi voi käyttää valmiina ostettavia vaatteita tai jalkineita.
Vammainen henkilö ei aina voi käyttää kaupoista valmiina saatavia vaatteita ja jalkineita esimerkiksi huomattavan fyysisen poikkeavuuden tai erilaisten apuvälineiden käytön johdosta. Samoista syistä myös vaatteiden kuluminen voi olla normaalia huomattavasti nopeampaa.
Ongelmia voivat aiheuttaa mm. valmisvaatteiden sopimattomuus, jolloin vaatteet joudutaan valmistamaan mittatilaustyönä. Esimerkiksi
- proteesit ja tukisidokset edellyttävät vaatteisiin muutoksia ja lisäyksiä
- vaikeista ihosairauksista kärsivät tarvitsevat heille soveltuvia kevyitä vaatteita
- erilaisten voiteiden käyttö edellyttää myös usein toistuvaa vaatteiden pesua ja vaihtoa, joka puolestaan vaikuttaa vaatteiden kulumiseen ja käyttöiän lyhenemiseen.
Vaateavustuksella pyritään korvaamaan sellaisia ylimääräisiä vaatteiden hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia, joita muulla väestöllä ei ole. Vammaispalvelulain esitöissä vammaisuuden aiheuttamiksi ylimääräisiksi kuluiksi on arvioitu 30 % muun väestön keskimääräisiin vaatekuluihin nähden.
Ylimääräisten vaatekustannusten korvattavuuden edellytyksenä on aina hankinnan tarpeellisuus ja välttämättömyys. Välttämättömyyttä ja tarpeellisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten tukitoimi edesauttaa tai edistää henkilön mahdollisuuksia selviytyä tavanomaisista elämäntoiminnoista.
Vammaispalvelulain nojalla hyvinvointialue on velvollinen korvaamaan vain tavanomaisen vaatetuksen ja erityisvaatetuksen välisen erotuksen. Valmisvaatteet eivät kuulu korvauksen piiriin. Korvaukset voidaan maksaa yhtenä kertakorvauksena. Yleensä kuitenkin erityisvaatetuksen kustannukset korvataan jälkikäteen tositteita vastaan. Mahdollista on myös, että hyvinvointialue antaa maksuosoituksen vaatetuksen hankintaa varten.
Vammaisen henkilön tulee esittää selvitys vamman tai sairauksiensa aiheuttaman vaatteiden tavanomaista suuremmasta kulumisesta, joista syntyvät ylimääräiset vaatekustannukset hyvinvointialue on velvollinen korvaamaan.
Erityisravintokustannukset
Vammaispalveluasetuksen 19 §:n mukaan vammaiselle henkilölle korvataan ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuvat erityisravinnosta tai erityisravintovalmisteista, joita henkilö joutuu käyttämään pitkäaikaisesti ja säännöllisesti.
Korvauksia ylimääräisiin erityisravintokustannuksiin myönnetään määrärahojen puitteissa. Hyvinvointialueen on varattava määrärahat tarkoitukseen hyvinvointialueella esiintyvän tarpeen mukaan. Määrärahasidonnaisten tukitoimien osalta hyvinvointialue voi myös päättää määrärahojen kohdentamisesta tietyt edellytykset täyttäville vammaisille henkilöille, mikäli määrärahat eivät riitä korvauksen myöntämiseen kaikille hakijoille.
Eräät pitkäaikaissairaat henkilöt joutuvat hankkimaan säännöllisesti erityisravintovalmisteita, joista heille aiheutuu huomattavia kustannuksia. Lain tavoitteena on ollut taloudellisen tuen avulla korvata vammaiselle henkilölle erityisravinnon hankkimisesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset.
Erityisravintokustannuksina ei korvata
- sellaisia menoja, jotka perustuvat vain lääkärin suosituksiin.
- tavanomaisia ruokatavarakaupan artikkeleihin luettavia ravintoaineita ja valmisteita.
Vamman tai sairauden edellyttämä erityisravinnon tai -valmisteen käyttö tulee olla lääketieteellisesti yksityiskohtaisesti selvitetty. Vammaisen henkilön tulee hakemuksessaan selvittää tarvitsemansa erityisravinnon ja erityisvalmisteiden laatu sekä määrät ja niistä aiheutuvat ylimääräiset kustannukset.
Lähtökohtana vammaispalvelulain 2 §:n tarkoittamassa harkinnassa ei ole henkilön sairastama sairaus sinänsä (sairauden nimi), vaan kyseisin sairauden aiheuttama haitta. Tämän jälkeen on arvioitava, aiheutuvatko erityisravintokustannukset vammasta ja sairaudesta ja joutuuko henkilö käyttämään mainittuja erityisravintoja pitkäaikaisesti ja säännöllisesti.
Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon myös ensisijaisten tukimuotojen kautta saatu taloudellinen apu. Eräitä kliinisiä ravintovalmisteita voidaan korvata sairausvakuutuslain nojalla.
Keskimääräisistä ravintokustannuksista voi saada tietoa päätöksenteon pohjaksi esimerkiksi tilastokeskuksen suorittamasta kotitalouskyselystä. Yhtenä tulkintaohjeena voidaan pitää toimeentulotuen perusosan ravintomenojen osuutta.
Lähteet
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
Hallituksen esitys eduskunnalle 1) laiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista sekä 2) laiksi sosiaalihuoltolain 17 §:n muuttamisesta.
HE 219/1986
