Rajoitustoimenpiteet

Tämän sivun sisältö

• Milloin rajoitustoimenpiteitä voi käyttää?
• Rajoitustoimenpiteiden käytön yleiset edellytykset
• Sallitut rajoitustoimenpiteet
• Kuka voi rajoittaa?
• Mikä on jälkiselvittely?
• Rajoitustoimenpiteen kirjaaminen
• Selvityksen antaminen
• Lapset
• Oikeusturvakeinot

Milloin rajoitustoimenpiteitä voi käyttää?

Kehitysvammalain muutosten tarkoituksena on itsemääräämisoikeuden vahvistaminen ja tukeminen.

Tavoitteena on, ettei rajoitustoimenpiteitä tarvitsisi käyttää. Rajoitustoimenpiteitä on mahdollista käyttää vain viimesijaisena vaihtoehtona, kun kaikki muut lievemmät keinot on käytetty. Vain laissa mainitut rajoitustoimenpiteet ovat sallittuja.

Erityishuollossa voidaan käyttää rajoitustoimenpiteitä järjestettäessä ympärivuorokautista palveluasumista, laitospalveluja tai kehitysvammapsykiatrian osastolla annettavaa erikoissairaanhoitoa taikka vastaavia yksityisiä palveluja. 

Osaa rajoitustoimenpiteistä voidaan käyttää myös järjestettäessä päivä- tai työtoimintaa sosiaalihuollon toimintayksikössä, jossa on riittävä määrä sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöitä. 

Kehitysvammalaki 42 b § (Finlex)

Muissa kuin edellä mainituissa kehitysvammaisille järjestettävissä palveluissa ei rajoitustoimenpiteitä voi käyttää.

Kaikkien seuraavien edellytysten on aina täytyttävä yhtäaikaisesti, jotta rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää:

• Kaikki yleiset rajoitustoimenpiteiden käyttämistä koskevat edellytykset
• Kyseessä olevaa rajoitustoimenpidettä koskevat erityiset edellytykset
• Toimintayksiköllä on käytettävissään riittävä lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus vaativan hoidon ja huolenpidon toteuttamista ja seurantaa varten.

Rajoitustoimenpiteiden käytön yleiset edellytykset

Erityishuolto toteutetaan ensisijaisesti yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa.
Rajoitustoimenpiteitä voi käyttää vain silloin, kun

• erityishuollossa oleva henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia; 
• rajoittaminen on välttämätöntä erityishuollossa olevan henkilön tai jonkun toisen henkilön terveyden tai turvallisuuden suojaamiseksi tai merkittävän omaisuusvahingon torjumiseksi 
  ja
• muut, lievemmät keinot eivät ole tilanteeseen soveltuvia tai riittäviä.

Rajoitustoimenpiteen on oltava henkilön hoidon ja huolenpidon kannalta perusteltu, tarkoituksenmukainen ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Rajoitustoimenpiteiden yhteisvaikutukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Rajoitustoimenpide pitää toteuttaa ihmisarvoa kunnioittaen, turvallisesti ja henkilö perustarpeista huolehtien. Rajoitustoimenpiteen käyttö pitää lopettaa heti, kun se ei ole enää välttämätöntä tai se vaarantaa rajoitetun henkilön terveyden tai turvallisuuden.

Jos rajoitus kohdistuu alaikäiseen, on otettava huomioon alaikäisen etu ja hänen ikänsä ja kehitystasonsa.

Kehitysvammalaki 42 d § (Finlex)

Rajoitustoimenpiteiden käytön arviointi ja vähentäminen

Jos rajoitustoimenpidettä on käytetty, toimintayksikössä on viipymättä arvioitava rajoitustoimenpiteen käyttöön johtaneita syitä ja keinoja, joiden avulla voidaan jatkossa vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä yksikössä.
Kehitysvammalaki 42 e § (Finlex)

Sallitut rajoitustoimenpiteet

Vaikka kaikki rajoitustoimenpiteiden käytön edellytykset täyttyisivät, asiakasta voi rajoittaa vain tietyillä laissa määritetyillä tavoilla. Erityishuollossa sallittuja rajoitustoimenpiteitä ovat ainoastaan:

• Kiinnipitäminen
• Aineiden ja esineiden haltuunotto
• Henkilöntarkastus
• Lyhytaikainen erillään pitäminen
• Välttämättömän terveydenhuollon antaminen vastustuksesta riippumatta
• Rajoittavien välineiden ja asusteiden käyttö päivittäisissä toiminnoissa
• Rajoittavien välineiden ja asusteiden käyttö vakavissa vaaratilanteissa
• Valvottu liikkuminen
• Poistumisen estäminen

Pidempikestoista poistumisen estämistä voidaan käyttää vain tahdosta riippumattomassa erityishuollossa. 

Sallituista rajoitustoimenpiteistä säännellään kehitysvammalain 42 f - 42 n pykälissä.
Kehitysvammalaki 42 f § (Finlex)

Kuka voi rajoittaa?

Kehitysvammalaissa on säännelty erikseen kutakin rajoitustoimenpidettä koskevassa pykälässä, kuka voi käytännössä toteuttaa rajoitustoimenpiteen ja kuka tekee asiassa päätöksen tai ratkaisun. Päätös tarkoittaa aina kirjallista päätöstä.

Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla on taulukko, johon on koottu kaikki rajoitustoimenpiteet ja tiedot siitä, kuka missäkin tilanteessa on oikeutettu toimimaan.

STM: Rajoitustoimenpiteistä päättäminen kehitysvammaisten erityishuollossa (pdf 70,0 kt)
STM Kuntainfo 26.5.2016: Mikä muuttuu kehitysvammalaissa?

Mikä on jälkiselvittely?

Erityishuollossa olevaan henkilöön kohdistetun rajoitustoimenpiteen käyttöä on arvioitava hänen kanssaan viipymättä sen käytön päättymisen jälkeen.

Jälkiselvittelyssä arvioidaan rajoitustoimenpiteen perusteita, henkilön kokemusta rajoitustoimenpiteestä ja keinoja, joiden avulla voidaan jatkossa välttää rajoitustoimenpiteisiin turvautuminen.

Mitä paremmin ihmisen tarpeet huomioidaan, sitä vähemmän esiintyy tarvetta rajoitustoimenpiteiden käyttöön. Rajoitustoimenpiteiden käyttö ei saa muodostua ennakoitavaksi ja toistuvaksi toimintamalliksi, vaan sen tulisi aina olla aidosti poikkeuksellinen ja viimesijainen keino sen jälkeen, kun yhteisymmärrykseen perustuvat keinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi tai tilanteeseen soveltumattomiksi.

Rajoitustoimenpiteen kirjaaminen

Rajoitustoimenpiteillä puututaan asiakkaan perus- ja ihmisoikeuksiin. Sen takia on tärkeää sekä asiakkaan että henkilökunnan oikeusturvan kannalta, että rajoitustoimenpiteiden käyttö kirjataan huolellisesti. 
Erityishuollossa olevaa henkilöä koskeviin asiakas- tai potilasasiakirjoihin on kirjattava:

1. kehitysvammalain 42 f—42 n §:ssä tarkoitetun rajoitustoimenpiteen käyttö ja sen perusteet; 
2. henkilön näkemys rajoitustoimenpiteen käytöstä ja sen perusteista; 
3. rajoitustoimenpiteen vaikutukset erityishuollossa olevaan henkilöön; 
4. rajoitustoimenpiteen alkamis- ja päättymisajankohta;
5. rajoitustoimenpidettä koskevan ratkaisun tai päätöksen tehnyt ja toimenpiteen suorittanut henkilö.

Jälkiselvittelystä ja kirjaamisesta säännellään kehitysvammalain 42 o pykälässä.
Kehitysvammalaki 42 o § (Finlex)

Rajoitustoimenpiteisiin liittyvät vammaispalvelujen asiakasasiakirjarakenteet löytyvät Sosmeta-verkkopalvelusta.
Sosmeta-verkkopalvelu

Sosmetan asiakirjarakenteet eivät ole kirjaamispohjia, vaan niiden pohjalta toteutetaan erilaisia kirjaamisalustoja asiakastietojärjestelmiin.
Asiakastietojen määrittelyt (Tiedonhallinta sosiaali- ja terveysalalla -sivusto)

Selvityksen antaminen

Selvitys on jälkiselvittelyä virallisempi tiedonanto, jossa kerrotaan, mikä ratkaisu tai päätös on tehty ja mitä oikeusturvakeinoja asiakas voi käyttää.

Erityishuollossa olevalle henkilölle on viipymättä annettava selvitys rajoitustoimenpiteen sisällöstä ja perusteista sekä käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista. 

Selvitys annetaan tietyissä tilanteissa (asiakaslaki) myös henkilön lailliselle edustajalle tai muulle sellaiselle omaiselle tai läheiselle, joka osallistuu henkilön palvelujen suunnitteluun ja toteutukseen.

Selvitys on annettava vähintään kuukausittain ymmärrettävässä muodossa ja saavutettavalla tavalla ottaen huomioon vastaanottajan käyttämät kommunikaatiomenetelmät. Selvitys on annettava lisäksi henkilön omatyöntekijälle kuukausittain. 

Jos henkilö on ollut rajoitustoimenpiteen aikana tilassa, jossa ei ole ymmärtänyt toimenpiteen merkitystä, hänelle on annettava selvitys heti, kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. 

Jos henkilöön, joka ei tilansa takia kykene ymmärtämään asian merkitystä, on kohdistettu sellainen rajoitustoimenpide, johon saa hakea muutosta valittamalla, rajoitustoimenpidettä koskeva päätös on muutoksenhakuohjeineen annettava tiedoksi erityishuollossa olevan henkilön lailliselle edustajalle tai hänen palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvalle omaiselleen tai muulle läheiselleen.

Kehitysvammalaki 42 p § (Finlex)

Lapset

Kehitysvammalaissa ei ole erityisiä säännöksiä siitä, miten lasten oikeudet huomioidaan erityishuoltoa annettaessa ja miten heidän itsemääräämisoikeuttaan tuetaan. Olennaista on kuitenkin pitää huolta siitä, että lasten lapsenhuoltolaissa (laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983) tarkoitettuja oikeuksia kunnioitetaan.

Lapseen kohdistuviin rajoitustoimenpiteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Lapsen erityistä asemaa korostavat sekä Lapsen oikeuksia koskeva sopimus että YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva sopimus.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on todennut lastensuojelua koskevassaan päätöksessään 7.3.2013 (dnrot 1901/2/12 ja 1932–1945/2/12), että rajanveto normaaliin lasten kasvatukseen kuuluvan toimenpiteen (esimerkiksi kotiintuloajat) ja rajoitustoimenpiteen välillä ei ole aina selkeä. Jos kuitenkin kysymys on lapsen tavanomaisesta hoidosta ja huolenpidosta ja siihen liittyvästä tavanomaisesta rajojen asettamisesta, ei kysymys ole rajoitustoimenpiteestä. 

Esimerkiksi pinnasänky: Kun kysymys on pienestä lapsesta, jolla ikänsä puolesta käytetään tai voitaisiin käyttää pinnasänkyä, ei pinnasängyn käyttöä pidetä rajoitustoimenpiteenä. Lapsen kasvatuksesta, hoidosta ja huolenpidosta puhuttaessa on tärkeää huomata, että tällöin tarkoitetaan lapsen kronologista ikää, ei kehitystasoa. Tavanomainen hoito ja siihen liittyvä tavanomainen rajojen asettaminen on arvioitava suhteessa lapsen ikätovereihin.

Kehitysvammalain mukaisia rajoitustoimenpiteitä ei saa käyttää koulussa eikä koululaisten aamupäivä- tai iltapäivätoiminnassa; niihin sovelletaan perusopetuslakia.

Huoltaja ei voi antaa lupaa rajoitustoimenpiteiden käyttöön.

Oikeusturvakeinot

Muutoksenhaku päätökseen

Asiakkaalla tai hänen laillisella edustajallaan on oikeus hakea valittamalla muutosta hallintotuomioistuimesta sellaisesta kirjallisesta päätöksestä, joka koskee kehitysvammalain mukaisen rajoitustoimenpiteen käyttöä.

Niiden rajoitustoimenpiteiden käytöstä, joista ei kehitysvammalain mukaan tehdä kirjallista päätöstä vaan suullinen ratkaisu, ei voi valittaa.

STM on kuvannut sivuillaan olevaan taulukkoon rajoitustoimenpiteet, joista tehdään hallintopäätökset. 
STM: Rajoitustoimenpiteistä päättäminen kehitysvammaisten erityishuollossa (pdf 70,0 kt)

Hallintokantelu

Jos asiakas katsoo, että viranomainen on menetellyt lainvastaisesti tai laiminlyönyt velvollisuutensa, asiakas voi tehdä hallintokantelun. Kantelun voi tehdä myös joku muu henkilö asiakkaan puolesta. Toisin kuin hallintovalituksen kohdalla, kantelun tekijän ei tarvitse olla asianosainen eikä tämän laillinen edustaja. Kantelun voi tehdä mm. aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Esimerkiksi itsemääräämisoikeutta edistävien toimien laiminlyöminen tai rajoitustoimenpiteisiin liittyvät ongelmat voivat olla kantelun aiheina. 

Muistutus

Asiakkaalla on myös mahdollisuus tehdä sosiaalihuollon asiakaslain mukainen muistutus toimintayksikön johtajalle tai sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Jos asiakas ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi kykene itse tekemään muistutusta tai jos hän on kuollut, muistutuksen voi tehdä hänen laillinen edustajansa, omaisensa tai muu läheisensä.

Muistutuksen voi tehdä, jos on tyytymätön saamansa sosiaalihuollon – tässä tapauksessa esimerkiksi itsemääräämisoikeuden edistämistoimien – laatuun tai saamaansa kohteluun muuten. Muistutuksen tekemisessä avustaa tarvittaessa sosiaaliasiamies.

Sosiaalihuollon asiakaslaki 23 § (Finlex)

Lähteet

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977, Kehitysvammalaki (Finlex)

STM Kuntainfo: Mikä muuttuu kehitysvammalaissa?

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000, Sosiaalihuollon asiakaslaki (Finlex)

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983 (Finlex)