Usein kysytyt juomiskulttuurista
Tällä sivulla
- Miten nuorten alkoholinkäyttö on muuttunut?
- Miten suomalainen humalajuominen vertautuu muihin maihin?
- Kuinka monta alkoholin ongelmakäyttäjää Suomessa on?
Miten nuorten alkoholinkäyttö on muuttunut?
Alaikäisten juominen on vähentynyt jo yli 15 vuotta: raittius on lisääntynyt merkittävästi samalla kun humalajuominen on vähentynyt. Esimerkiksi raittiiden 14-vuotiaiden tyttöjen ja poikien osuus on noussut noin kolmanneksesta vuonna 1999 lähes 80 prosenttiin vuonna 2015. Ja kun vuonna 1999 16-vuotiaista pojista 30 prosenttia ja tytöistä 22 prosenttia joi itsensä tosihumalaan vähintään kerran kuukaudessa, oli osuus vuonna 2015 laskenut molemmilla kahdeksaan prosenttiin. 18 vuotta täyttäneiden joukossa vastaavanlaiset merkit ovat toistaiseksi vähäisiä.
Syitä alaikäisten alkoholinkäytön vähenemiseen lienee monia. Ikärajoja on alettu valvoa tarkemmin, asenteet alaikäisten juomista kohtaan ovat kiristyneet, alaikäiset ehkä ottavat etäisyyttä edellisen polven juomistottumuksiin, ja piristävät (alkoholittomat) juomat kiinnostavat enemmän kuin pöhnäyttävät. Alkoholinkäytön arvonlasku voi johtua myös siitä, että päihtymys sopii huonosti siihen somearkeen ja kiihtyvän kilpailun maailmaan, johon alaikäiset kasvavat.
On arveltu, että alaikäiset olisivat korvanneet alkoholinkäytön kannabiksen käytöllä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kannabiksen kokeilu on 15–17-vuotiaiden poikien keskuudessa pysynyt 10 prosentin tietämillä vuodesta 1998 vuoteen 2014. Kannabista kokeilleiden tyttöjen osuus oli 14 prosenttia vuonna 1998 ja seitsemän prosenttia vuonna 2014. Kokeilu ei ole lisääntynyt vaikka asenteet kannabiksen käyttöä kohtaan ovat samaan aikaan lieventyneet. Sen sijaan nuorten aikuisten, varsinkin 25–34-vuotiaiden kannabiksen kokeilu ja käyttö ovat lisääntyneet.
Lähde
Miten suomalainen humalajuominen vertautuu muihin maihin?
Alkoholin käyttö päihdyttävässä tarkoituksessa on tavallista monissa kulttuureissa, ja Suomi ei ole poikkeus tässä suhteessa. Se, mikä määrä humaltumista on soveliasta, millaisia humaltumisen merkkejä esitetään toisille ja miten humaltuneisiin suhtaudutaan, vaihtelee juomiskulttuurien välillä. Esimerkiksi Italia edustaa vanhoissa viinintuottajamaissa yleistä juomiskulttuuria, jossa alkoholin päihdyttäviä vaikutuksia pyritään peittelemään ja näkyvää humaltumista pidetään sopimattomana tilanteesta riippumatta. Suomi edustaa pohjois- ja itäeurooppalaista juomiskulttuuria, jossa humaltumista vapaa-ajan tilanteissa ei paheksuta ja toisen humalahäiriköintiä katsotaan läpi sormien.
Maailman terveysjärjestö WHO:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2010 kansainvälisen alkoholistrategian alkoholihaittojen vähentämiseksi. Humalajuomiseen liittyvien haittojen – esimerkiksi tapaturmien ja väkivallan – vähentäminen on yksi kymmenestä toiminta-alueesta, joilla WHO tukee maailman valtioita tehostamaan toimintaa.
Lähteitä
- Härkönen & Karlsson 2018: Miten suhtautuminen alkoholiin on muuttunut? Teoksessa Mäkelä ym. Näin Suomi Juo
- Allaman et al. 2010: The puzzle of Italian drinking, Nordic Studies on Alcohol and Drugs, 27, 465–478.
- Mäkelä 1999: Itsen esittäminen Suomessa. Teoksessa Mäkelä, Klaus: Valtio, väkijuomat ja kulttuuri. Kirjoituksia Suomesta ja sosiologiasta.
- WHO 2010: Global strategy to reduce the harmful use of alcohol.
Kuinka monta alkoholin ongelmakäyttäjää Suomessa on?
Ongelmakäyttäjien lukumäärästä voidaan saada hyvin erilaisia arvioita riippuen siitä, mitä tarkkaan ottaen pyritään mittaamaan ja millaisilla mittareilla. Onko kriteerinä alkoholinkäytön korkean riskin rajan ylittyminen tai AUDIT-mittarin kynnysarvon ylittyminen, jolloin huomioon otetaan myös koetut haitat. Käytetäänkö kriteereitä, joiden pohjalta voitaisiin tehdä diagnoosi haitallisesta alkoholinkäytöstä tai alkoholiriippuvuudesta vai luetaanko ongelmakäyttäjiksi sekä diagnoosikelpoiset että riskikäyttäjät.
Koko väestöä edustavaan otokseen pohjautuvan Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 30–64 -vuotiaista miehistä 17 % ja naisista 5 % täytti tässä tutkimuksessa käytetyt ongelmakäytön kriteerit (riskikäyttö, haitallinen käyttö tai alkoholiriippuvuus). Alkoholiriippuvaisia oli 8 % miehistä ja 2 % naisista. Terveys 2000 -tutkimuksen pohjalta 30–64 -vuotiaiden suomalaisten joukossa on noin 300 000 alkoholin ongelmakäyttäjää, ja kaikissa ikäryhmissä heitä voisi karkeasti arvioiden olla yhteensä noin 400 000.
Juomatapatutkimus 2016 -aineisto on edustava otos 15–79 -vuotiaista suomalaisista. Aineistosta saadaan ikäryhmittäin niiden osuus, joilla AUDIT-testin tulos ylittää 11 pistettä, joka on yleisesti käytetty raja-arvo alkoholin riskikäyttöä AUDIT-testillä arvioitaessa. Juomatapatutkimuksen pohjalta voidaan arvioida, että Suomessa on 500 000–600 000 alkoholin riskikäyttäjää.
Lähteitä
- Härkönen Janne, Savonen Jenni, Virtala Esa, Mäkelä Pia. Suomalaisten alkoholinkäyttötavat 1968-2016. Juomatapatutkimusten tuloksia. Helsinki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 3/2017.
- Halme J ym.: Hazardous Drinking: Prevalence and Associations in the Finnish General Population. Alcoholism: Clinical and Experimental Research 32(9) 2008, 1615-22.