Tutustu eri toimijoihin

Harri Kerola, Varsinais-Suomen hyvinvointialue

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Olen Harri Kerola, toimin ROKKI-tiimin sosiaalityöntekijänä ja vastaan tästä palvelusta Varsinais-Suomen hyvinvointialueella. ROKKI on vuosina 2021-2023 projektina käynnistynyt toimintamalli rikoksilla oireileville nuorille (12-29 v). Monilla asiakkailla rikoksilla oireiluun linkittyy päihteiden käyttöä – osalla hyvin vakavaakin riippuvuutta – joten nämä teemat ovat työarjessa paljon läsnä. 

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Olen toiminut lastensuojelussa ja muissa sosiaalialan tehtävissä. Erityisesti olen työskennellyt nuorisoikäisten kanssa. Hain ROKKI-projektiin sosiaalityöntekijäksi ja projektikoordinaattoriksi, koska kohderyhmä ja työskentelytapa vaikuttivat kiinnostavilta. 

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Toimiva moniammatillinen yhteistyö – eli tilanteet, joissa huomaa, että kaikilla on yhteinen tavoite ja halu onnistua siinä tuottaa iloa. Erityisesti kuitenkin asiakkaiden onnistumiset – välillä ihan pienetkin askeleet – tuottavat iloa työssä. 

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Liian usein on huomannut, että palvelujärjestelmä ja asiakkaat tarpeet eivät kohtaa. Esimerkiksi jos asiakkaalla ei ole riittävää motivaatiota juuri oikealla hetkellä, saattaa hän jäädä ilman tarvitsemaansa palvelua. Myös alaikäisten päihdepalveluita tulisi kehittää ja vahvistaa. 

Mitkä ehkäisevään päihdetyöhön liittyvät tai sitä tukevat asiat ovat tällä hetkellä työpöydälläsi?

Tällä hetkellä työ keskittyy alaikäisiin nuoriin, jotka ovat lastensuojelun asiakkaita. Heidän tilanteisiinsa liittyy usein haasteita elämän eri osa-alueilla ja myös tuen tulee olla oikein kohdennettua. Jo pitkään työpöydälläni on ollut ROKKI-toimintamallin vakinaistaminen osaksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueen palveluja. 

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Nähdäkseni mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsy on helpottunut jonkin verran, kun myös peruspalveluissa on lisätty tätä resurssia. 

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

ROKKI-projektin aikana on ollut paljon hyvää yhteistyötä muun muassa tilannekuvan jakamisen muodossa sosiaalipalveluiden, terveyspalveluiden, rikosseuraamuslaitoksen, nuorisopalveluiden, koulujen järjestötoimijoiden ja monien muiden kesken. Ehkä näistä yhteistyömuodoista voisi olla muillakin jotain opittavaa. 

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

1. Lisää luotettavia aikuisia nuorten pariin, erityisesti jalkautuvaa nuorisotyötä sinne missä nuoret ovat
2. Niille nuorille, joilla on jo oireilua ja jotka ovat vaarassa syrjäytyä tulisi tuen olla saatavilla helposti ”yhdeltä luukulta”. Lisää siis vastaavanlaisia moniammatillisia tiimejä kuin ROKKI (jossa sosiaalialan ammattilaisia, sairaanhoitaja, erityisopettaja ja rikosseuraamustyöntekijä työskennellyt samoissa tiloissa)
3. Päihdetyössä entistä vahvemmin psyykkisen voinnin ja traumataustan huomioiminen. Erityisesti kiinnittäisin huomiota siihen, että päihteiden käyttö ei saisi olla este psykiatrisen avun saamiseen. 

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Uskoakseni päihdetyössä huomioidaan vieläkin paremmin ihminen ja hänen taustansa (mm. traumat) kokonaisuutena. Myös ehkäisevä päihdetyö kehittynee entistä enemmän laajemmin hyvinvointia tukevaksi työksi. 

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

ROKKI-tiimissä vuodesta 2021, lisäksi sosiaali- ja kriisipäivystyksessä, aiemmin sosiaalityöntekijänä erityisesti lastensuojelussa.

Harrastukset

Lenkkeily, kuntosali

Tätä olen aina haaveillut

Matkustelu uusiin kohteisiin on aina haaveena.

Satu Lahtinen, Jyväskylän A-Kilta ry

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Olen Satu Lahtinen ja olen Jyväskylän A-Kilta ry:n toiminnanjohtaja. Lisäksi olen tällä hetkellä myös luottamustehtävässä A-Kiltojen Liitto ry:n hallituksessa varapuheenjohtajana.

Työskentelen päihdetoipujien ja päihteitä haitallisesti käyttävien ihmisten kanssa. A-kiltatoiminta on yhdistysmuotoista, toiminnallista vertaistukea päihteettömyyteen, mutta A-kiltatoiminnassa on mukana myös muihin riippuvuuksiin sairastuneita ja muista riippuvuuksista toipuvia.

A-kiltatoimintaa toteutetaan vapaaehtoisvoimin, ja niissä A-killoissa, joissa on palkattua työvoimaa, palkatun henkilöstön tehtävänä on luoda, ylläpitää ja tukea vapaaehtoistoiminnan puitteita. 
Ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta katsottuna omassa työssäni on paljolti kyse sekä yksilön että yhteiskunnan kokemien päihdehaittojen ehkäisemisestä.

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Olen alanvaihtaja ja uuden ammatin opiskelujen myötä siirryin kaupalliselta alalta Jyväskylän Katulähetys ry:lle asumisohjaajaksi kymmenisen vuotta sitten. Työni oli asumisen palvelujen ohjausta ja tukea.

A-kiltaan tulin seitsemän vuotta sitten, ensin päihdetyöntekijäksi ja kolme vuotta sitten aloitin toiminnanjohtajana. A-kiltatoiminnassa työtä tehdään enemmän lähellä ihmisiä ja rinnalla kulkien, ja se on minun persoonalleni sopiva tapa työskennellä. 

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Iloitsen aina, kun ihminen on itse asettanut itselleen tavoitteen oman elämänhallinnan suhteen ja saavuttanut sen. Joskus tavoitteita mietitään ja asetetaan yhdessä, itsemääräämisoikeus huomioon ottaen, ja kun sitten haastavassa tai kriisiytyneessä elämäntilanteessa oleva henkilö pääsee jaloilleen, iloitsen ja tunnen, että onnistuimme yhdessä. Työssäni palkitsevinta on, kun saan olla ihmisen rinnalla. Ne ovat parhaita hetkiä ja yksi tärkeimpiä syitä, miksi tätä työtä haluan ja jaksan tehdä.

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Itsemääräämisoikeus asettaa haasteita. Ihminen voi tehdä sellaisia valintoja, jotka ammattilaisena tai ihmisenä näen niin, että ne ovat asianosaisen hyvinvointia vastaan. Hänellä kuitenkin on oikeus tehdä ne ratkaisut. Jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden ja tarvittaessa tehdään yhdessä henkilön kanssa uudet tavoitteet, joita kohden lähdetään työskentelemään.

Koen haasteeksi myös sen, että asioista puhutaan, muttei kuitenkaan puhuta. Keskustelua riippuvuuksista käydään yleisellä tasolla, mutta yksilö joutuu kokemaan stigman henkilökohtaisella tasolla ja se vaikuttaa valitettavan moneen asiaan. Sen myöntäminen, että on sairastunut riippuvuuteen, voi johtaa yksilön kohdalla tosi karuun kohteluun – valitettavasti.

Mitkä ehkäisevään päihdetyöhön liittyvät tai sitä tukevat asiat ovat tällä hetkellä työpöydälläsi?

Työpöydälläni on luonnollisesti monenlaisia hallinnollisia asioita, joista osa liittyy – tietenkin ja aina – rahaan, mutta on työpöydälläni myös muuta. Sekä Jyväskylän A-killan että koko A-kiltatoiminnan kehittäminen muuttuneessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä vastaamaan kävijöiden tarpeita on työpöydälläni vahvasti, ja pidänkin sitä todella tärkeänä.

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Laitoshoidon vähentyminen ja hoitoon pääsyn mahdollisuus on pienentynyt todella paljon. Alueellisesti on valtavia eroja esimerkiksi maksusitoumusten saamisen suhteen. Ihmiset joutuvat odottamaan todella kauan hoitoon pääsyä, ja ovat valitettavan huonokuntoisia päästessään kuntoutukseen.

Toiseksi ihmisten ongelmat ovat tosi paljon isompia kuin vaikka vain seitsemän vuotta sitten, kun tulin A-kiltatoimintaan mukaan. Nyt on päihderiippuvuuden lisäksi paljon mielenterveyden haasteita, työttömyyttä, avioeroja ja muita perheasioita, ja ihmiset tarvitsevat todella vahvaa ja monialaista tukea. Myös koronan jälkimainingit näkyvät edelleen. Ihmisiä ei pysty enää auttamaan kohtaavalla keskustelulla, vaan tarvitaan enemmän ja enemmän palveluohjausta. On kohtuutonta odottaa, että huonokuntoinen ihminen jaksaa ja pystyy itse omatoimisesti hakemaan kaikkea tarvitsemaansa apua.

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

A-kiltatoiminta on suomalainen sosiaalinen innovaatio, joka syntyi yli 60 vuotta sitten. Tällä hetkellä toiminnassa on noin 50 A-kiltaa Kirkkonummelta Ivaloon ja kaikille yhteistä on toiminnallinen vertaistuki – se, että riippuvuuteen sairastunut löytää mielekästä tekemistä vertaisten kanssa päihteiden tai vaikkapa rahapelaamisen tilalle.

A-kiltatoimintaa voidaan toteuttaa pienilläkin resursseilla ja entistä enemmän myös niin, että yhdistyksen, siis A-killan, hallinto on keskitetysti jollakin A-killalla, mutta vertaistukitoimintaa toteutetaan hyvinvointialueen, tai jopa useamman hyvinvointialueen, useissa eri kunnissa. 
Mikäli jollain paikkakunnalla nyt herää kiinnostus A-kiltatoimintaa kohtaan, kannattaa olla yhteydessä A-Kiltojen Liittoon.

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

Ensinnäkin panostaisin yli 29-vuotiaisiin, jotka tippuvat nuorisotakuun piiristä. Tässä kohtaa on suuri riski, että kadotetaan ihmisiä, jotka jäävät sitten tyhjän päälle. Siirtymä aikuispalveluihin ei aina suju saumattomasti.

Toiseksi panostaisin myös eläkkeelle jääviin ihmisiin. Eläköityminen on iso elämänmuutos, jossa voi kokea jäävänsä yksin ja kadottavansa elämän merkityksen. Tässä kohtaa voi olla riski ryhtyä "lääkitsemään" itseä päihteillä.

Ja kolmanneksi panostaisin työssäkäyviin suurkuluttajiin, joilla tilanne ei ole vielä välttämättä kriisiytynyt, eikä haittoja ole vielä juurikaan kertynyt, mutta riskirajalla mennään. Ajattelen, että tässä kohtaa vaikkapa A-kiltatoimintaan voisi ohjautua esimerkiksi työterveyden kautta.

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Jos toimintaa ja yhteiskunnan palveluita ajetaan yhtä kovaa vauhtia alaspäin kuin nyt, meillä on käsissämme tikittävä aikapommi. Säästöt, joita nyt tehdään, näkyvät 10 vuoden kuluttua vielä nykyistäkin suurempana ongelmana.

Siihen kuitenkin uskon, että kokemuksellisuus näkyy arvokkaana edelleen, ja vertaistuki säilyy, sillä ihmisillä on halu auttaa muita saman kokeneita oman kokemuksensa pohjalta. Esimerkiksi A-kiltalaiset haluavat jakaa vertaisiltaan saamaansa hyvää eteenpäin.

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

7 vuotta Jyväskylän A-killassa, 3 vuotta Jyväskylän Katulähetys ry:ssä

Harrastukset

Koirat, kutominen, luonto, ulkoilu

Tätä olen aina haaveillut

Haaveena on pieni punainen mökki järven rannalla. Siellä voisin tehdä ruokaa taas ihan ajatuksella. Ja haaveena on myös, että olisi määrättömästi aikaa tehdä asioita käsillä, vaikkapa juuri kutoa.

Matleena Eemola, Syöpäjärjestöt

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet?

Olen Matleena Eemola ja työskentelen terveyden edistämisen asiantuntijana nuorten terveyden edistämisen tiimissä Syöpäjärjestöissä. Päihdetyön näkökulmasta erityisenä tavoitteenamme on lasten ja nuorten tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön ehkäisy ja käytön lopettamisen tukeminen. Toimintamme kohdistuu suoraan nuoriin sekä nuorten toimintaympäristöihin ja siellä nuorten kanssa toimiviin ammattilaisiin ja lähiaikuisiin.

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Olen päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin monien mutkien kautta.  Olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja hoitaessani jo sairastuneita asiakkaita, minua alkoi yhä enemmän kiinnostaa ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen mahdollisuudet. Halusin oppia ja ymmärtää lisää siitä, miten voisimme toimia yhteiskunnassa ja yhteisöissä yhä enemmän ennaltaehkäisyn näkökulmasta ja tukea yksilöä niin, että hänellä olisi yhä paremmat mahdollisuudet tehdä omaa terveyttä tukevia valintoja. Tämän pohdiskelun kautta päädyin opiskelemaan terveystieteitä Jyväskylän Yliopistoon. Opintojeni loppusuoralla minulle aukesi mahdollisuus päästä työskentelemään Syöpäjärjestöille.

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Olen iloinnut erityisesti yhteistyön tuomista onnistumisista.  On upeaa, kun saamme esimerkiksi eri järjestöjen, oppilaitosten ja hyvinvointialueiden kanssa yhteistyössä toteuttaa ehkäisevää päihdetyötä. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla tarvitsemme kaikkia toimijoita, aina kodeista nuorten vapaa-aikaan ja kouluun, mukaan. 

Yksi esimerkki onnistuneesta yhteistyöstä on THL:n koordinoima viestintäverkosto, jossa on mukana THL:n ja eri järjestöjen lisäksi muun muassa Opetushallitus ja Valvira. Olemme saaneet olla yhdessä toteuttamassa jo monia vaikuttavia toimia, kuten suuren yleisön keränneet verkkovanhempainilta ja nuorten kanssa toimiville ammattilaisille suunnattu webinaari sekä Helsingin Sanomissa julkaistu mielipidekirjoitus.

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Yhtenä suurimpana haasteena koen sen, että edelleen ehkäisevä päihdetyö nähdään usein liian kapea-alaisena toimintana, mikä voi johtaa esimerkiksi siihen, että tarkastellaan vain yksittäisiä näkökulmia tai toimia, eikä kiinnitetä huomiota päihteiden käytön monimutkaisiin syihin ja seurauksiin. Tähän pyrin ja pyrimme järjestössämme vastaamaan esimerkiksi sillä, että huomioimme lasten ja nuorten arjen ja elinympäristöt mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Meillä on tarjota tietoa ja tukea sekä yksilöille että nuorten toimintaympäristöille ja siellä toimiville ammattilaisille ja lähiaikuisille. Lisäksi nuorille suunnatuissa sisällöissä pyrimme huomioimaan laajasti eri terveyden edistämisen sisällöt, kuten mielen hyvinvoinnin, jotka tukevat myös päihteettömyyttä.

Monialaisen yhteistyön ja koordinoinnin puute eri toimijoiden välillä voi heikentää ehkäisevän päihdetyön tehokkuutta ja toiminta voi typistyä yksittäisiksi pistemäisiksi toimiksi. Jotta ehkäisevä päihdetyö saataisiin jatkuvaksi toiminnaksi, osaksi rakenteita ja toimintaympäristöjä, panostamme osaltamme mahdollisimman kattavan yhteistyön rakentamiseen, kohderyhmän osallistamiseen ja jatkuvuuden turvaamiseen toimintaympäristöjen arjessa.

Mitkä ehkäisevään päihdetyöhön liittyvät tai sitä tukevat asiat ovat tällä hetkellä työpöydälläsi?

Vastuullani on nuorten kanssa toimivien ammattilaisten ja lähiaikuisten sekä toimintaympäristöjen (urheilu ja oppilaitokset) kokonaisuuden koordinointi. Tavoitteena on tarjota ammattilaisille tietoa ja tukea ehkäisevän päihdetyön teemoissa sekä tarjota tukea urheiluseuroille ja oppilaitoksille rakentaa nikotiinittomuutta edistäviä toimintaympäristöjä. Meillä on esimerkiksi Nikotiiniton urheilu ja Nikotiiniton oppilaitos -toimintamallit, joiden tavoitteena on tukea rakenteellista ehkäisevää päihdetyötä ja tarjota tähän konkreettiset työkalut.

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

Järjestöt tekevät todella tuloksellista ja vaikuttavaa ennaltaehkäisevää työtä ja meillä on tarjota paljon erilaisia toimivia menetelmiä ja matalan kynnyksen palveluita. Toimintamme pohjautuu tutkittuun tietoon, jota sovellamme arkeen ja arjen käytäntöihin sopivaksi. Lisäksi olemme tottuneet rakentamaan toimivia yhteistyöverkostoja ja tekemään työtä moniammatillisesti. Toimintamme keskiössä on aina ollut kohderyhmän ymmärtäminen ja kuuleminen. Järjestöt ovat arvokkaita kumppaneita ja meillä on paljon tietoa ja ymmärrystä jaettavaksi.

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

1. Yhteistyön vahvistaminen kolmannen sektorin, kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa.
2. Sote-järjestöjen rahoituksen ja vaikuttavan työn turvaaminen.
3. Ennaltaehkäisyn merkityksen ja arvostuksen lisääminen yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Toivoisin, että asenteet, arvostus ja resurssit ennalta ehkäisevään työhön olisivat lisääntyneet ja työ olisi juurtunut vahvaksi osaksi kuntien, hyvinvointialueiden ja koko yhteiskunnan toimintaa. 

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

Olen työskennellyt Syöpäjärjestöissä vuodesta 2016 lähtien.

Harrastukset

Liikunta on aina ollut iso osa elämääni ja pyrinkin liikkumaan monipuolisesti. Vietämme paljon aikaa perheen kesken ja liikumme yhdessä. Asun pienessä kunnassa, jossa luonto on lähellä, ja nautinkin suuresti erityisesti luonnossa liikkumisesta.

Lisäksi harrastuksiini kuuluu uusien asioiden ja taitojen opettelu, mikä edellyttää lukemista, opiskelua ja harjoittelua. Tykkään haastaa itseäni uusien asioiden äärellä ja ymmärtää ympäröivää maailmaa yhä paremmin. 

Tätä olen aina haaveillut

Tällä hetkellä nautin arjen pienistä ja suurista hetkistä. Saan tehdä itselleni merkityksellistä työtä ja ympärilläni on ihana perhe ja ystävät.

(EPT-uutiskirje 4/2024)

Teemu Huttunen, Satakunnan ennalta estävä toiminta, Poliisi

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Olen ylikonstaapeli Teemu Huttunen. Toimin Satakunnan ennalta estävän toiminnan ryhmänjohtajana Porin poliisiasemalta käsin. Omassa roolissani pyrin varmistamaan ryhmäni toimintaedellytykset tavoitteelliseen ja tietojohtoiseen ennalta estävään poliisityöhön. Ryhmääni kuuluu moniammatillinen maakunnallinen Sata-ankkuri sekä valvontatyötä tekevä ryhmä poliiseja.

Oma työni tapahtuu pääasiassa päivittäisjohtamisen kautta ja teen paljon yhteistyötä meille tärkeiden sidosryhmien kanssa. Yhteistyöllä pyrimme vaikuttamaan maakunnan turvallisuustilanteeseen ja torjumaan haitallisia ja turvallisuutta vaarantavia ilmiöitä. Tärkeimpänä yksittäisenä kohderyhmänä meillä on alueen nuoret ja pyrimme tekemään Satakunnasta nuorille turvallisemman elinympäristön. Ehkäisevä päihdetyö yhdessä sidosryhmiemme kanssa sekä kohdennetuin poliisitoimin on tärkeää pyrkiessämme tätä tavoitetta kohti.

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Olen tehnyt ennalta estävää poliisityötä päätoimisesti vuodesta 2009 alkaen ja ehkäisevä päihdetyö on kulkenut tässä työssä eri muodoissa mukana tuosta asti. Alusta alkaen olen ollut motivoitunut auttamaan toiminta-alueeni nuoria käytössäni olevin keinoin. Kokemusteni myötä olen ymmärtänyt nopeasti päihteiden haitallisuuden nuorten elämässä. Olen saanut tehdä työtäni Helsingissä 2007-2018 ja Satakunnassa 2018 alkaen.

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Olen pystynyt iloitsemaan yksilöiden ohjaamisesta oikeanlaisen avun ja tuen piiriin, mutta eniten olen saanut varmasti ilmiötason onnistumisista. Yhteistyössä tehdyt toimet haitallisten päihdeilmiöiden torjumisessa ovat olleet kaikki hyvin erilaisia ja opettavaisia prosesseja ja tulokset ovat olleet hyvin erilaisia eri alueilla ja ilmiöissä.

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Erilaisten toimijoiden ennakkokäsitykset poliisin toimintaan ja rooliin ehkäisevässä päihdetyössä on ollut välillä haaste, mutta nämä ovat toisaalta johtaneet myös hienoihin onnistumisen kokemuksiin. On ollut hienoa huomata, miten luottamuksellinen yhteistyö rakentuu ja löydämme kaikille soveltuvat keinot tehdä yhteistyötä myös sellaisten tahojen kanssa, jotka ovat ajatelleet poliisin olevan vain kontrolliin ja ns. koviin keinoihin nojaava toimija.

Mitkä ehkäisevään päihdetyöhön liittyvät tai sitä tukevat asiat ovat tällä hetkellä työpöydälläsi?

Tällä hetkellä työtä teettää nuorten ja jopa lasten sähkötupakan käytön lisääntyminen ja ilmiöön liittyvät rikolliset elementit. Lisäksi laittomien päihteiden saatavuuden lisääntyminen lasten ja nuorten elämässä yleisesti on huolestuttava ja työtä aiheuttava ilmiö.

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Asenneilmapiiri nuorten keskuudessa on muuttunut valitettavasti hyväksyvämpään suuntaan laittomien päihteiden suhteen. Toisaalta taas alkoholiin liittyvät asenteet ovat menneet isossa kuvassa parempaan suuntaan. Mielestäni poliisin on hyvä ymmärtää roolinsa ehkäisevässä päihdetyössä ja lähestyä aihetta omasta tulokulmastaan. Meidän on hyvä kertoa mahdollisimman avoimesti siitä rikollisesta maailmasta mikä liittyy laittomiin päihteisiin.

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

Moniammatillinen tiimityöskentely ja varhaisen puuttumisen merkitys monien haitallisten ilmiöiden torjumisessa.

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

Käyttäisin kaikki kolme toivomustani vanhempien tietoisuuden ja ymmärryksen lisäämiseen päihteistä ja laittomien päihteiden ympärillä tapahtuvasta toiminnasta. Mielestäni yhteiskunta ja koulumaailma joutuvat ottamaan tällä hetkellä liian suurta roolia monessa vanhemmuuteen liittyvässä asiassa. Tietysti tukitoimet tähän vanhemmuuteen tulisi olla myös kunnossa. Siinä oli asioita useampaan toiveeseen.

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Näen ehkäisevän päihdetyön samojen haasteiden äärellä kuin muunkin nuorten parissa tehtävä työn. Ilmiöt, vaikutteet ja kulttuuri siirtyy entistä nopeammin nuorten kesken läpi maailman. Maiden ja kuntien rajoilla on entistä vähemmän merkitystä monessa asiassa. Ennalta ehkäisevää työtä tekevien tahojen on pystyttävä kehittämään ymmärrystä ja kykyä reagoida ja jopa ennakoida tulevia ilmiöitä.

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

Poliisiksi valmistuin 2007. Helsingissä ennalta estävää poliisityötä päätoimisesti vuodesta 2009 alkaen kaikkia EET-työmuotoja tehden. Esihenkilönä Satakunnassa 2018 alkaen.

Harrastukset

Liikunta monipuolisesti, musiikki, tietokonepelit, retkeily ja kalastus.

Tätä olen aina haaveillut

Yhteiskunta ymmärtäisi panostaa ennalta ehkäiseviin toimiin enemmän kuin korjaaviin toimiin.

(EPT-uutiskirje 3/2024)

Mika Piipponen, EHYT ry:n Nuorisoalan osaamiskeskustoiminta

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet?

Olen Mika Piipponen. Työskentelen ehkäisevän päihdetyön asiantuntijana EHYT ry:n Nuorisoalan osaamiskeskustoiminnassa.

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Aloitin ehkäisevän päihdetyön urani 2000-luvun alkupuoliskolla Elämä On Parasta Huumetta ry:n virtuaalisessa huumetietobussissa Habbo Hotelli -palvelussa opiskelukaverin myötävaikutuksella. Sieltä reitti sitten jatkui EOPH:n koulu- ja oppilaitostyöskentelyihin ja myöhemmin EHYT ry:hyn.

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Aina, kun koulutuksesta tai materiaalista, jota on saanut olla toteuttamassa, tulee positiivista palautetta, koen onnistuneeni työssäni ja saan siitä positiivista energiaa tuleviin haasteisiin.

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Alati muuttuva päihdekenttä tuo haasteita etenkin koulutusten suunnitteluun. Miten luoda koulutus, joka vastaa kentällä työskentelevien ammattilaisten tarpeisiin, kun esimerkiksi uudenlaisia nikotiinituotteita tulee markkinoille koko ajan lisää.

Mitkä ehkäisevään päihdetyöhön liittyvät tai sitä tukevat asiat ovat tällä hetkellä työpöydälläsi?

VANUPO on ollut keskusteluissa viime aikoina paljon. Toisaalta sen osalta, miten ehkäisevä päihdetyö ohjelmassa näkyy, mutta toisaalta myös siitä näkökulmasta, että kyseinen asiakirja antaa suuntaviivoja osaamiskeskustoimintojen tulevaisuudelle.

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Paljon positiivisia muutoksia mm. nuorten päihteiden käytössä ja suhtautumisessa päihteisiin. Myös ammattilaisten suhtautuminen päihteistä keskustelemiseen ja ehkäisevän päihdetyön toteuttamiseen on kokenut muutoksia positiiviseen suuntaan vuosien verralla. Toki päihdeympäristö on muuttunut myös paljon, esim. kannabisasenteiden muuttumisen ja uusien nikotiinituotteiden myötä.

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

Ehkäisevässä päihdetyössä ei tarvitse pärjätä yksin, eikä kaikesta tarvitse tietää kaikkea. Me hyödynnämme paljon muiden ammattilaisten osaamista ja uskomme, että yhteistyössä on voimaa.

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

1. Päihdehaitattomuutta tukevaan päihdepolitiikkaan. 2. Kuntien ja hyvinvointialueiden ehkäisevän päihdetyön resurssien lisäämiseen. 3. Ehkäisevän päihdetyön koulutuksen määrään ja laatuun mm. nuoriso- ja sosiaalialan koulutuksessa.

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Perusosiltaan ehkäisevä päihdetyö on varmasti suhteellisen saman kaltaista myös 10 vuoden kuluttua. Tarve ehkäisevälle työlle tuskin tulee häviämään, mutta toivoisin, että keskustelukulttuuri olisi tuolloin avoimempaa ja vähemmän leimaavaa. Ja vaikka tekoäly ja muut tekniset ratkaisut tulevat varmasti kehittymään ja yleistymään tulevaisuudessa, toivoisin, ettei ihmisten keskinäinen kohtaaminen ja keskustelu kuitenkaan vähenisi tulevaisuudessa.

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

• 2018–2024 Ehkäisevän päihdetyön asiantuntija, EHYT ry, Nuorisoalan osaamiskeskustoiminta
• 2012–2018 Kouluttaja, EHYT ry, koulu- ja oppilaitostyö

Harrastukset

• Musiikki monissa muodoissa; laulaminen (kahdessa metallibändissä sekä soolona), soittaminen, säveltäminen, sanoittaminen ja myös kuuntelu.
• Ulkoilu ja retkeily koiran kanssa.

Tätä olen aina haaveillut

Oman sooloalbumin julkaisu. (Tämä saattaa jopa toteutua lähitulevaisuudessa.)

(EPT-uutiskirje 2/2024)

Sanna Ahtiainen, Etelä-Karjalan hyvinvointialue

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Olen Sanna Ahtiainen, ehkäisevän päihdetyön asiantuntija Etelä-Karjalan hyvinvointialueelta. Työkenttään kuuluvat kaikki ehkäisevän päihdetyön osaset eli kaikki päihteet ja rahapelaaminen. Työhön kuuluu vahva ehkäisevän päihdetyön yhteistyö kuntien, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa sekä hyvinvointialueen sisäisen ehkäisevän päihdetyön kehittäminen. 

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Työurani alun olen tehnyt nuorten rikoksentekijöiden parissa. Vuonna 2006 hain työhön Lappeenrannan kaupungille Sori-toiminnan ohjaajaksi. Sori oli huumausaineita kokeilleille nuorille kehitetty intensiivinen kolmen kuukauden ryhmätoiminnan malli, jota tarjottiin hoitona käyttörikosrangaistuksen sijaan. Työ oli tiivistä lastensuojelun avohuollon ja päihdeklinikan yhteistyötä. Tein Sorin riskiehkäisytyötä viisi vuotta ja sieltä olen pikkuhiljaa siirtynyt kohti yleisempää ehkäisevää päihdetyötä. Vuodesta 2015 olen toiminut nykyisessä tehtävässäni. 

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Erityisesti olen iloinnut Pakka-toimintamallin käyttöönotosta Etelä-Karjalassa. Alkuun minun oli vaikea hahmottaa, miten ihmeessä tällainen malli saataisiin käyttöön maakuntaan ja miten voisin saada elinkeinoelämän mukaan yhteistyöhön. Kun oma ymmärrys Pakasta lisääntyi, oli helpompi perustella hyötyjä myös yhteistyötoimijoille. Pakkaa on tehty Etelä-Karjalassa vuodesta 2017 alkaen. 

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Koen usein työssäni riittämättömyyden tunnetta. Työkenttä on laaja ja työtä tehdään verkostoissa. On aika ajoin vaikeaa sietää keskeneräisyyttä ja asioiden hidasta etenemistä. Silloin iskee tunne, ettei saa mitään aikaiseksi. Mutta taaksepäin katsoessa voi todeta, että on jotain saatu aikaiseksikin!

Mitkä ehkäisevään päihdetyöhön liittyvät tai sitä tukevat asiat ovat tällä hetkellä työpöydälläsi?

Työpöydälläni on juuri nyt lapsiin ja nuoriin kohdentuvan ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön ohjelma ”Sopuisa Etelä-Karjala” -ohjelma vuosille 2024-2025. Kaksivuotista Sopuisa-ohjelmaa tehdään nyt hyvinvointialueen sisäiseksi ohjelmaksi. Jatkossa ohjelma tulee olemaan nelivuotinen ja se on tarkoitus rakentaa maakunnalliseksi yhteistyössä kuntien ja muiden toimijoiden kanssa. On palkitsevaa tehdä koota laajaa ohjelmaa ja määrittää työlle selkeitä painopistealueita seuraaville vuosille. Toki myös Tipattoman tammikuun ja Anna lapselle raitis joulu -kampanjoiden suunnittelu ja toteutus oli työpöydällä joulun alla. 

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Valistuksen sijaan puhutaan nykyisin päihdekasvatuksesta. Termi on minusta sävyltään positiivisempi ja enemmän painotetaan vuorovaikutteista päihdekasvatusta yksisuuntaisen tiedon jakamisen sijaan. Uskon oman ajattelun ja oivaltamisen voimaan. 

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

Meillä luotiin ensin rakenteita ehkäisevälle päihdetyölle. Kuntiin nimettiin ehkäisevästä päihdetyöstä vastaavat henkilöt ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) ehkäisevä päihdetyö koordinoi verkostomaista työtä. Nyt hyvinvointialueiden käynnistyttyä muualla voidaan olla vähän samassa tilanteessa kuin me vuonna 2010 Eksotea käynnistettäessä. Ennen kuin päästään tekemään itse työtä, rakenteet työlle on oltava kunnossa. Ehkäisevää päihdetyötä tehdään yhdessä ja siksi toimiva rakenne on kivijalka ehkäisevän päihdetyön talon rakentamiselle. 

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

Panostaisin ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen, jonka erityisenä kohteena olisivat lapset ja nuoret. Kun ihminen voi hyvin, hänellä ei ole tarve hakea hyvää oloa päihteistä. Lisäksi päihteiden käytön aiheuttaman stigman vähentäminen ansaitsisi minusta enemmän huomiota. Stigma yhä vielä estää hakemasta varhain apua ja kannan huolta myös päihteitä käyttävän henkilön läheisten palveluihin hakeutumisesta. Päihdehaitat heijastuvat käyttäjän lähipiiriin. Eniten toivon, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä päihteiden aiheuttamista haitoista. Siksi ehkäisevään päihdetyöhön panostaminen kannattaa. On järkevää ja kustannustehokasta ehkäistä haittoja ennalta.  

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Kymmenen vuoden kuluttua Etelä-Karjalassa tehdään yhäkin aktiivista yhteistyötä kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja muiden toimijoiden kanssa. Ehkäisevän päihdetyön osaamista on tuettu ja jokaisen toimijan rooli ehkäisevän päihdetyön kentällä on selkeä. Tehdään työtä -  ei urakalla vaan porukalla!

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

• Ehkäisevän päihdetyön asiantuntija 2021-, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote ja Etelä-Karjalan hyvinvointialue 
• Ehkäisevän päihdetyön koordinaattori 2015-2021, Eksote
• Ohjaaja 2011-2015, Eksote
• Sori-toiminnan ohjaaja 2006-2011, Lappeenrannan kaupunki ja 2010 alkaen Eksote
• Vs. sosiaalityöntekijä, aikuissosiaalityö 2005-2006, Imatran kaupunki
• Toiminnanjohtaja, Sovinnon Vuoksi ry 2004
• Ohjaaja, Yangsteri-toiminta, Sovinnon Vuoksi ry 2003

Harrastukset

Harrastan kahden kääpiösnautserini kanssa rallytokoa ja agilitya sekä vaikuttamista paikallisessa koirarotuyhdistyksessä. Lisäksi fyysistä kuntoa kehitän esim. lenkkeillen, kahvakuulaillen ja kuntosalilla harjoitellen. 

Tästä olen aina haaveillut

Haaveilen saavani kokea pitkän, kiireettömän ja aikatauluttamattoman kesäloman 

(EPT-uutiskirje 1/2024)

Juha Sedergren, Tukiverkko-toiminta Tukikohta ry ja A-klinikkasäätiö

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Nimeni on Juha Sedergren ja työskentelen tällä hetkellä Tukiverkko-toiminnassa Tukikohta ry:llä (Etsivää päihdetyötä TOR-verkossa) ja A-klinikasäätiöllä sähköisissä palveluissa (Päihdelinkki) pienellä panoksella. 

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Aloitin päihdetyössä toisen linjan Vinkissä vuonna 2004, sieltä monien mutkien kautta päädyin sähköisille alustoille. Päihdehaittojen ehkäisy on ollut punainen lanka kaikessa tekemässäni työssä

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Haittoja vähentävän materiaalin tuottaminen on ollut yksi merkittävistä onnistumisista
työurani aikana, olen ollut tuottamassa turvallisemman pistämisen materiaalia sekä lukuisia esitteitä erilaisista päihteistä ja mielenterveydestä. C-hepatiittihoitopolun työstäminen THL:n HIV/HCV-asiantuntijaryhmässä on ollut myös palkitsevaa, on ollut upea nähdä, miten ohjeistus on muuttanut käytäntöjä ja madaltanut kynnystä hoitoon pääsyyn.

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Hidas tahti muutoksessa asenteiden kohdalla, liittyen päihteitä käyttäviin ihmisiin. Välillä turhauttaa se, että palvelujärjestelmä reagoi hitaasti asiakaspinnasta nouseviin tarpeisiin. Tiedon lisääminen ja jatkuva dialogi on hyvä käytäntö näiden asioiden muuttamiseen. 

Mitkä ehkäisevään päihdetyöhön liittyvät tai sitä tukevat asiat ovat tällä hetkellä työpöydälläsi?

Asiakastyön lisäksi olen jäsenenä THL:n Hear2 huumekuolemien ehkäisyn ryhmässä sekä Helsingin kaupungin ehkäisevän päihdetyön verkostossa, sekä olen joulukuun alussa osallistumassa Correlation harm-reduction Europe-jäsentapaamiseen Budapestissa. Pyrin aktiivisesti edistämään naloksonin saatavuutta, käyttötilojen mahdollistumista ja ainetestauksen olemassaoloa Suomessa.

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Päihdehaittojen vähentämisen haasteet ovat kasvaneet muuttuneen päihteidenkäyttöskenen myötä merkittävästi, viimeaikoina eri päihteiden määrä on lisääntynyt ja esimerkiksi uudet psykoaktiiviset aineet ovat nostaneet merkittävästi rooliaan päihdekaupoissa. Tämä vaatii auttavilta tahoilta aktiivista tiedon etsimistä ja ajan hermolla pysymistä. Päihdekenttä on muuttunut paljon myös verkossa tapahtuvan kaupan myötä, päihdepalveluita tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan myös pienemmillä paikkakunnilla päihteiden saatavuuden lisääntyessä.

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

Ruotsissa voitaisiin ottaa mallia Suomena haittoja vähentävästä työstä neulanvaihdon kynnysten kohdalla, Suomessa sopisi ottaa mallia sisäisesti Turun käytännöistä ja joustavuudesta ja ulkoisesti Sveitsin päihdepoliittisista linjauksista

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

Päihteidenkäyttäjiä kohtaan olevien asenteiden työstämiseen, anonyymien palveluiden syntyyn ja avoimeen mieleen uusien keinojen kohdalla

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Haittoja vähentävä päihdetyö on hyvin kustannustehokasta ja tehokasta yhdistettynä korjaaviin ja ennaltaehkäiseviin toimiin. Pienellä resurssoinnilla saadaan aikaan isoja säästöjä ja inhimillisen kärsimyksen vähenemistä. Kymmenen vuoden päästä tämä on ymmärretty myös päättävillä tahoilla, ja Suomen päihdepalvelut näyttävät muille maille mallia siitä kuinka huumekuolemat on mahdollista saada laskuun. 

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

• Tukiverkko-toiminta, Tukikohta ry-Toimintavastaava
• Elämäntaitoryhmä, Tukikohta ry- Ohjaaja
• Verkko-Vinkki, A-klinikkasäätiö- Projektikoordinaattori
• Päihdelinkki, A-klinikkasäätiö- Työntekijä
• Tietoa ja tukea-hanke, Positiiviset ry- Projektikoordinaattori

Harrastukset

Melonta, kiipeily, kitaransoitto

Tätä olen aina haaveillut

Että päihteitä käyttävillä ihmisillä olisi yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet elämässä kuin kaikilla muilla, huolimatta siitä minkälaisia päihteitä tai millä tavalla näitä päihteitä käytetään. 

(EPT-uutiskirje 12/2023)

Anna Kenni, Kanta-Hämeen hyvinvointialue

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Olen Anna Kenni ja aloitin syyskuun alussa Kanta-Hämeen hyvinvointialueella ehkäisevän päihdetyön koordinaattorina. Tehtäväni on koordinoida ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta Kanta-Hämeessä. Työni on monipuolista ja hyvin laaja-alaista työtä sote-palveluissa ja yhdessä tekemistä Kanta-Hämeen 11 kunnan kanssa. 

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Aloitin ehkäisevän päihdetyön parissa vuona 2005. Silloin sain aloittaa luomaan Forssan seudulle PAKKA-toimintaa ja kehittämään seudulla tehtävää ehkäisevää päihdetyötä. Osallistuminen valtakunnallisiin työryhmiin vuosien ajan on tuonut tukea ehkäisevän päihdetyön tekemiseen. Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti olen tarttunut kokeilemaan ja kehittämään uusia toimintamalleja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. 

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Ehkäisevän päihdetyön parissa on ollut paljon hetkiä, joista olen iloinnut. Ihmisten innostuminen yhdessä tekemiseen on monen vuoden ajan ollut ilonaihe. Siirtyessäni Poriin töihin vuonna 2021 sain mahdollisuuden kokoaikaisesti tehdä ehkäisevän päihdetyön koordinaattorin tehtävää. Työssä oli mahdollista kehittää uutta. Yhtenä ilonaiheen esimerkkinä nostaisin tänä vuonna mahdollisuuden osallistua Kaikkien kaupunki -kampanjaan ja kuinka eri yhteistyökumppanit lähtivät mukaan ideoimaan ja suunnittelemaan kampanjaa. 

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Haasteet ovat liittyneet lähinnä resurssien vähäisyyteen. Ehkäisevää päihdetyötä tehdään usein osana työnkuvaa, jolloin työajan riittävyys on monella työntekijällä haasteellista, vaikka tahtoa olisikin.

Mitkä ehkäisevään päihdetyöhön liittyvät tai sitä tukevat asiat ovat tällä hetkellä työpöydälläsi?

Kanta-Hämeessä luodaan ihan uutta toimintaa alueellisesti ja sain aloittaa alusta rakentamaan ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta. Moni asia on vielä keskeneräistä. Yhteinen vuoropuhelu hyvinvointialueen ja kuntien kanssa on käynnistynyt.  

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Kuntien rakenteet ovat vahvistuneet ja työn merkityksellisyys on vahvistunut. Ehkäisevän päihdetyön tekijöitä on tullut paljon lisää ja yhteiskehittäminen on lisääntynyt. Kollegoilta saa paljon tukea työhön. Valtakunnallisissa verkostoissa tehdään hyvää kehittämistyötä. 

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

Rohkeutta tarttua puhelimeen ja kilauttaa kollegalle, koska valtakunnallisesti tehdään hyvää työtä.

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

1. Nähdään päihde- ja rahapelihaittojen ehkäisy yhteisenä asiana
2. Vähennetään stigmaa 
3. Panostetaan koulutuksessa ehkäisevän päihdetyön osaamiseen

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Kunnissa ja hyvinvointialueilla tehdään laaja-alaisesti päihde- ja pelihaittojen ehkäisyä. Työ on vaikuttavaa ja tulokset mitattavissa.

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

• Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä, A-klinikka, hanketyöntekijä Päihdepalveluiden kehittämishankkeessa vuosina 2005-2009 
• Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä, A-klinikka, 2009-2013 
• Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä, Aikuissosiaalityö, 2013-2017
• Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä, A-klinikka, 2017- 2021
• Porin kaupunki, ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattori 2021-2023
• Kanta-Hämeen hyvinvointialue, ehkäisevän päihdetyön koordinaattori, 2023-

Harrastukset

Kesät mökkeillessä, ulkoilu koiran kanssa 

Tästä olen aina haaveillut

Matkustella, nähdä erilaisia paikkoja ja saada uusia kokemuksia.

(EPT-uutiskirje 11/2023)

Eeva-Kaisa Hohenthal, YAD ry (YAD Youth Against Drugs)

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Olen Eeva-Kaisa Hohenthal, työskentelen YAD ry:ssä (YAD Youth Against Drugs)

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Minua on kiinnostanut aina hyvinvoinnin lisääminen ja hyvä elämä – ja se, mitä se kenellekin tarkoittaa. Toisinaan huumeiden käyttö saattaa vaarantaa hyvinvointia, vaikka tarkoitusperät niiden käyttämisessä olisikin esim. pyrkiä helpottamaan omaa oloa tai nostattamaan tunnelmaa. Kävin 2000-luvun alussa tutustumassa YAD:n toimintaan ja sanoin silloiselle opiskelukaverilleni haluavani töihin sinne. Olin kuulemma sanonut, että Rositaksi Rositan (entinen toiminnanjohtaja) paikalle. Vuonna 2010 tein vuoden sijaisuuden, jäin hallitukseen viideksi vuodeksi ja muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 2022 palasin takaisin juurilleni ehkäisevän huumetyön pariin. 

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut? 

Vuosien aikana keskustelukulttuuri on muuttunut moninaisemmaksi! Uskalletaan puhua monesta eri näkökulmasta, pelottelu tai valistus ole valtavirtaa. Olen iloinnut siitä, että YAD on saavuttanut 35 vuoden iän, olemme edelleen elinvoimaisia ja pystymme vastaamaan tämän päivän tarpeisiin. Erityisesti ilahduttaa se, mitä YAD on edistänyt, kuten/esimerkiksi avoin ja rohkea keskustelu ilman tuomitsemista ja stigman vähentäminen sekä päihdekasvatuksen vuorovaikutuksellisuus ovat nykyään laajasti käytössä. 

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Aiheeseen liittyy edelleen vahva stigma. Huumeita käyttäviin ihmisiin tai niitä kokeileviin suhtaudutaan edelleen syrjivästi tai heille ei ole (anneta) vaikutusmahdollisuuksia. Toisinaan turhauttaa, ettei laittomien huumeiden käyttöön liittyvistä asioista voi keskustella moninaisesti tai neutraalisti ilman, että sitä pidetään suoranaisena kannustamisena huumeiden käyttämiseen. 

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Reilu 10 vuotta sitten oli yleisesti ok vielä puhua narkomaanista, ehkäisevässä päihdetyössä haluttiin kertoa enemmän kauhuskenaarioita. Nykyisin ei ole ok lokeroida ihmisiä, pelottelun tilalle on tullut oman ajattelun vahvistaminen sekä voimavarakeskeisyys. 

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

Ehkäisevä päihdetyö on konkreettisia toimenpiteitä - toimintaa. Ehkäisevä ja haittoja ehkäisevä päihdetyö on kohderyhmälähtöistä, uskallettava tehdä yhdessä ja kokeilla erilaisia asioita.  

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

Nuoriin ja nuoriin aikuisiin, erityisesti heihin, joilla on jo huumeiden kokeilua tai käyttöä. Kohderyhmään panostamalla, heille suunnatun toiminnan kehittämisellä sekä (haittoja ehkäisevällä) ehkäisevällä päihdetyöllä saataisiin ehkäistyä paljon vakavampia haittoja ja huumekuolemia. 

Eri toimijat yhdistäisi voimansa, jotta huumeiden käytöstä ei enää rangaistaisi. Tämä tekisi ehkäisevästä- ja päihdetyöstä vaikuttavampaa. Ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta erityisesti nuoret uskaltaisivat keskustella ja ihmetellä asiaa tai hakea apua ennen kuin asiat ovat liian mutkikkaita. 

Tarvitsen näköjään vain kaksi toivomusta, koska niiden avulla ratkeaisi moni muukin asia 

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

• YAD ry:n toiminnanjohtaja 2022 alkaen.
• Kuntoutuspäällikkö, rikos- ja päihdepalvelut Silta-Valmennusyhdistys 
• Oppimisvalmentaja, Vangin oppimispolku Silta-Valmennusyhdistys 

Harrastukset

Ulkoilu koiran kanssa, mökkeily, lukeminen ja voimailu, mikäli on voimia tarpeeksi.  

Tätä olen aina haaveillut

Pienestä talosta järven rannalla, kiireettömyydestä, keskittymisestä olennaisiin asioihin. Keskittymällä olennaisiin asioihin mahdollistaisi varmasti kaksi ensimmäistä haavetta, mutta mieli on niin vikkelä.  

(EPT-uutiskirje 10/2023)

Sanna Kailanto, THL

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Olen Sanna Kailanto ja työskentelen erityisasiantuntijana THL:n hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yksikössä, päihteet ja tupakka -tiimissä. Olen tehnyt töitä päihteiden parissa koko työurani. Työnkuvani on ollut hyvin moninainen laboratoriotyöstä, tutkimustyöhön ja kehittämistyöstä asiantuntijatyöhön. Ehkäisevässä päihdetyössä olen mukana puheeksioton kehittämisessä, oppilaitosten tukemisessa ja erilaisissa järjestöverkostoissa sekä päihde- ja riippuvuustrategiatyössä. Työntehtäviini kuuluu paljon myös ehkäisevän päihdetyön ulkopuolelta, mutta koen niiden vain tukevan toisiaan. Viimevuosina työkuvani on painottunut enemmän päihdehaittojen ehkäisyyn ja huumepolitiikkaan. 

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Suuria onnistumisia voisi sanoa olevan Huumekuolemien ehkäisyn asiantuntijaryhmän (HEAR) perustaminen ja Suomen mallin julkaisu, jossa suositellaan toimenpiteitä, joilla Suomessa saataisiin huumekuolemia vähennettyä. Tämä nosti tärkeän aiheen yleiseen keskusteluun ja lisäsi päättäjien ja kansalaisten tietämystä haittoja vähentävistä keinoista. 

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Päihdehaittojen ehkäisyssä törmää usein ennakkoluuloihin. Tarkoittaako huumehaittojen vähentämisen toimet, sitä että huumeiden käyttö on hyväksyttävää? Tai kannustavatko jotkin haittoja vähentävät toimet, kuten käyttöhuone, huumeiden käyttöön? Kohtaan myös mustavalkoista ajattelua siitä, että haittoja vähentävää työtä tehdään vai jo hyvin vakavaan riippuvuuteen sairastuneiden tukemiseksi, vaikka päihdehaittoja vähentävää työtä voi ja pitää tehdä kaikissa vaiheissa. 

Mitkä ehkäisevään päihdetyöhön liittyvät tai sitä tukevat asiat ovat tällä hetkellä työpöydälläsi?

Viime aikoina olen työskennellyt erityisesti huumekuolemien ehkäisyn parissa. Olen asiantuntijatyöryhmän kanssa valmistellut täydentäviä suosituksia siitä, miten huumekuolemia voitaisiin Suomessa ehkäistä. Myös Orpon hallituksen hallitusohjelma on ollut työpöydälläni, vaikka melko vähän sieltä löytyy huumeisiin liittyviä kirjauksia. Alkoholi näyttäisi olevan suuremmassa osassa. Onneksi sieltä löytyy kuitenkin kirjauksia päihdehoitoon sekä nuorten tukemiseen liittyen. Olen pyrkinyt myös aktiivisesti seuraamaan mitä kannabispolitiikassa Euroopassa ja maailmalla nyt tapahtuu. Tällaisia suunnitelmia ja jo toteutettuja lakiuudistuksia ei vielä 10 vuotta sitten olisi osannut ennustaa.

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Enemmän keskustelua, enemmän tietoa, enemmän välineitä. Huumekyselyn tuloksista näkee, että huumeiden käyttöön, ehkä kannabista lukuun ottamatta, suhtaudutaan edelleen hyvin kielteisesti, mutta päihteitä ongelmallisesti käyttävien henkilöiden auttaminen moninaisin palveluin sallitaan aikaisempaa paremmin. 

Ehkäisevässä päihdetyössä on nähtävissä, että pelotteluun perustava valistustyö on vähentymässä ja enemmän keskustellaan, kysellään ja kerrotaan faktoista niin, että jokainen nuori saa pohtia riskejä, hyötyjä ja haasteita myös itse. Myös puhetapa alkaa hiljalleen muuttua (stigma), joskin hitaasti.

Mitä muut Euroopan maat voisivat oppia meiltä?

Ehkäisevän päihdetyön tulee olla koordinoitua ja perustua yhteistyöhön ja toimivaksi todettuihin malleihin, mutta yksilöt/ryhmät huomioiden. Ehkäisevä päihdetyö on paljon muutakin kuin päihdehaitoista kertomista.

Haittoja vähentävässä työssä Suomelta voisi oppia viranomaisten keskinäistä ja järjestöjen ja viranomaisten yhteistyötä. Meillä on koordinoitua toimintaa myös politiikan tasolla, joka auttaa hahmottamaan mitä eri hallinnonaloilla tapahtuu, mutta myös yhdistämään osaamista ja voimavaroja. 

Molemmissa Suomella on vanhaa osaamista ja yhteistyötä poliisin kanssa. Tästä monet maat voisivat ottaa oppia. Poliisi voi olla paljon muutakin kuin vain valvova viranomainen.

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

• Riittävään koulutukseen
• Riittävään resurssointiin
• Asenteiden muuttumiseen

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Toivoisin ehkäisevän päihdetyön olevan kiinteä ja luonnollinen osa kaikkea toimintaa eteenkin nuorten ja perheiden palveluissa. Neuvoloissa, kouluissa, harrastuksissa…. Se että päihdeasioista, niin kokeiluista kuin riippuvuuksistakin keskustelu, olisi helppoa ja avointa. Keskustelu perustuisi faktatietoon ja ammattilaiset saisivat säännöllistä koulutusta päihdeasioista ja niistä keskustelusta sekä tuen antamisesta. Moni tuen ja tiedon muoto tulee varmaankin olemaan digitaalinen, mutta toivottavasti ymmärretään, ettei se korvaa ihmiskontaktia. 

Päihdehaittojen ehkäisyn toivoisin olevan luonnollinen osa peruspalveluja. 

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

Erityisasiantuntijana toimiminen eteenkin huumepolitiikassa, huumekuolemien ehkäisyssä, kannabiksen puheeksioton parissa ja yleisen huumepolitiikan ja -tilanteen seurannassa. 

Harrastukset

Ulkojuoksu, bodypump, sukkien neulominen ja Agatha Christien kirjat. 

Tätä olen aina haaveillut

Päästä tutustumaan aktiivisesti toimivaan tulivuoreen ja sitä ympäröivään luontoon (en tosin tiedä uskaltaisinko oikeasti, jos tilaisuus tulisi)

(EPT-uutiskirje 7/2023)

Annukka Tapiola, Helsingin kaupunki

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Olen Annukka Tapiola, suunnittelija Helsingin kaupungilta, uudesta yksiköstä, jonka nimi on keskitetyt hyvinvoinnin edistämisen palvelut. Työhöni kuuluu erilaisissa asiantuntijaverkostoissa toimiminen ja esimerkiksi Helsingin ept-verkoston sihteeristön tehtävät. Helsingin ept-verkostossa teemme työtä monitoimialaisesti ja yhteistyössä järjestöjen, poliisin, THL:n ja AVI:n kanssa. 

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Olen työskennellyt aiemmin järjestökentällä kehittämistehtävissä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen parissa. Aloitin työt kaupungilla yli kolme vuotta sitten.

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Ennalta ehkäisevästä työ ja sen merkitys on ilokseni ollut viime aikoina esillä paljon. Omassa työssäni olen ollut iloinen siitä, että helsinkiläiset ovat vastanneet aktiivisesti päihdetilannekyselyihin. Kyselystä saatujen vastausten avulla olemme saaneet ajankohtaista tietoa siitä, miten asukkaat kokevat oman asuinalueensa päihdetilanteen, ja  tilanteisiin on voitu lähteä etsimään ratkaisuja esimerkiksi naapurustotyötä hyödyntämällä.

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden käytön aiheuttamia haittoja päihteiden käyttäjille, heidän läheisilleen ja yhteiskunnalle. Ehkäisevää päihdetyötä voi olla hankala määritellä, mutta työtä tapahtuu paljon erilaisissa toiminnoissa ja kaiken ikäisten parissa. Tulokset näkyvät toisinaan viiveellä.

Mitkä ehkäisevään päihdetyöhön liittyvät tai sitä tukevat asiat ovat tällä hetkellä työpöydälläsi?

Uuden yksikkömme rakentaminen ja toiminnan suunnittelu on koko tiimillämme alkamassa. On mielenkiintoista olla mukana suunnittelutyössä.

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Päihteidenkäyttöön ja mielenterveyteen liittyvistä haasteista puhutaan enemmän. Uskon, että tämä madaltaa kynnystä hakeutua avun piiriin.

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

Minusta on olennaista, että Suomessa ehkäisevää päihdetyötä ohjaa laki. Tämä velvoittaa tekemään asian eteen työtä. 

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

Toivoisin, että ihmiset hakeutuisivat ja pääsisivät aina kynnyksettömästi avun piiriin päihde- ja mielenterveyshaasteita kohdatessaan. On myös tärkeää, että päihteidenkäytöstä ja rahapelaamisesta kysytään. Näin apua voi saada varhaisessa vaiheessa. Tämä myös vähentää pelkoa kysymiseen liittyen – jos kaikilta kysytään, ei asiassa ole mitään kummallista!

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Toivon, että 10 vuoden kuluttua stigma päihteitä käyttävien kohdalla olisi poistunut ja voisimme kohdata haastavissa tilanteissa olevat ihmiset kunnioittavasti.

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

2020 aloitin Helsingin kaupungilla. Tätä ennen vuosien ura terveyden edistämisen tehtävissä erityisesti maahan muuttaneiden parissa tehtävässä työssä.

Harrastukset

Väitöskirja! Teen töiden ohella väitöskirjaa, jonka keskiössä ovat vieraskielisten asiakkaiden terveyspolut ja kokemukset perhekeskuksissa. 

Tätä olen aina haaveillut

Tällä hetkellä nautin juuri tästä hetkestä, perheestä, ystävistä. 

(EPT-uutiskirje 6/2023)

Kirsi Autio, Helsingin poliisilaitos

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Olen Kirsi Autio, työskentelen Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävässä toiminnossa. Töissä käyn noin kerran viikossa pitämässä laillisuuskasvatusluentoja sekä peruskouluissa, että toisella asteella. Sen lisäksi jalkaudun ihmisten pariin työssäni,  eli sinne missä varsinkin nuoret liikkuu ja hengailee.

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Olen vuosien varrella jutellut ja myös ihan tutustunut erilaisiin päihteitä käyttäviin henkilöihin, pääasiassa nuoriin. Joskus laskin, että olen pystynyt vaikuttamaan positiivisesti yli 70 henkilöön niin, että he ovat jopa päässeet päihteistä ja kodittomuudesta eroon. Minulla on töiden kautta useita tuttuja, joiden kanssa soittelen silloin tällöin. Joidenkin kanssa olen tehnyt töitä kuukausia sen eteen, että olen löytänyt oikean yhteistyökumppanin, joka on lähtenyt auttamaan nuorta eteenpäin. Tänään viimeksi juttelin erään päihteitä käyttäneen henkilön isän kanssa. Hänellä oli hyviä uutisia, hänen poikansa oli ollut pitkään ilman päihteitä ja nyt hänellä oli myös työpaikka tiedossa vapautumisensa jälkeen. Oli mahtavaa kuulla kuinka perhe oli onnellinen poikansa puolesta, he eivät koskaan antaneet periksi, arvostan heitä valtavasti sillä he ovat aina pysyneet poikansa tukena järkevällä tavalla.

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

No, ennalta estävänä poliisina eteen on tullut monesti perheiden haaste saada nuorelle apua, kun esim. päihdetilanne on tullut vanhemmille tietoon. Joissakin tapauksissa on perhe saanut hyvin tukea lastensuojelusta mutta monesti tilanne on jo todella haastava, kun tieto nuoren addiktiosta saavuttaa perheen. Hoitopaikkoja on aivan liian vähän, niin päihde- mutta myös mielenterveyspuolella. Olen useamman kerran kuullut vanhemman sanovan ’’olen tehnyt kaikkeni, mutta en saa lapselle hoitoa’’.

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Koska en työskentele varsinaisesti ehkäisevässä päihdetyössä näen muutoksen ehkä enemmän tavallisen henkilön tai poliisin silmin. Muutokset tuntuvat olleen varsin hitaasti toteutuvia ja koska myös päihdemaailma muuttuu välillä isoin harppauksin, olisi hyvä, että myös esim. hoitoon pääsy ja hoitosuunnitelmatkin olisivat ketteriä. Eräs tuttavani kertoi kuinka vaikeaa hoitoon pääsy oli ja kuinka hän 20-vuotiaana nuorena naisena oli katkolla sairaalassa samalla osastolla 40-vuotiaiden miesten kanssa. Hän joutui olemaan yksin tuon kahden viikon vieroituksen, tai olisi ollut. En yhtään ihmetellyt, ettei hän sitä kahta viikkoa jaksanut. Kuka jaksaa olla kaksi viikkoa tekemättä mitään sairaalan osastolla? Olen monesti kuullut kuinka päihteiden käyttäjät kaipaat tekemistä ja hyviä rutiineja uuteen elämään sekä uusia ystäviä, ilman päihteitä.

Mitä muut maat voisivat oppia meiltä?

Päihteiden suhteen en osaa sanoa. En ole niin hyvin perillä muiden maiden tilanteista, vaikka esim. Yhdysvaltojen tilanne vaikuttaa jäätävän kauhealta. Mutta törmään usein siihen, että vieläkin ihmiset luulevat Suomen olevan monessa asiassa takapajula. Mielestäni yleisesti monilla mailla olisi meistä opittavaa, vaikka oikeasti emme ole maailman onnellisin kansa mutta Suomi on mielestäni maailman toimivin yhteiskunta.

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä

Jos minulla olisi taikalamppu niin kaikki halukkaat pääsisivät hoitoon. Ja sinne pääsisi nopeasti. Ja hoito olisi hyvää, ihmisläheistä mutta realistista. Omasta näkökulmasta olen hyvin huolissani nuorten päihdekäytöstä eli nuorille tarvitaan lisää tietoa ja koulutusta päihdeasioista. Valinta on heidän mutta olisi hyvä, että se perustuu tietoon ei tunteeseen.

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

Sanotaan, että valtion leipä on pitkä mutta kapea. Tämä ehkä kuvaa työuraani. Olen ollut valtiolla jo 24 vuotta. Ennen poliisin työtä olin vankilassa vartijana lukion jälkeen pari vuotta. Olen myös ikuinen vanhempi konstaapeli, minua ei ole koskaan kiinnostanut esimiehen työ poliisina eikä edetä urallani. Teen juuri sitä työtä poliisina mitä haluan.

Harrastukset

Harrastan monenlaista liikuntaa. Punttisalilla tulee käytyä useamman kerran viikossa, hydrobic on viikon liikunnallinen kohokohta.  Kesäisin tykkään käydä ulkosalilla cross training treeneissä, ja järvellä suppailu on ihanan rentouttavaa sekä päivittäin tulee uitua järvessä. Talvella rakastan laskettelua ja lumilautailua. Eikä tässä vielä kaikki, meillä on kaksi koiraa.

Tätä olen aina haaveillut

Olen onnekas ja päässyt hyvin toteuttamaan unelmiani. Olen päässyt matkustamaan ja tutustumaan eri maihin ja kulttuureihin. Mutta omakotitalo järven rannalla olisi haaveeni…  eihän sitä koskaan tiedä. 

(EPT-uutiskirje 4/2023)

Jenny Kaasinen-Wickman, Diakonissalaitoksen Tukialus-hanke

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Olen Jenny Kaasinen-Wickman ja työskentelen haittoja vähentävän päihdetyön kentällä, Diakonissalaitoksen Tukialus-hankkeessa. Työskentelen ihan ruohonjuuritasolla,  ihmisten kanssa, jotka viettävät runsaasti aikaansa kadulla.

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Päädyin ja hakeuiduin haittoja vähentävän päihdetyön pariin, koska haluan työskennellä ihmisten kanssa, joiden ääni ja kokemukset jäävät usein kohtaamatta ja kuuntelematta. Mielestäni haittoja vähentävä päihdetyö on ennen kaikkea ihmisoikeustyötä ja ihmisoikeuksien toteutumista edistävää työtä ja sitä haluan olla tekemässä. 

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Iloitsen työssäni yhdessä kohtaamieni ihmisten kanssa pienistä ja isoista asioista, erityisesti niistä asioista, jotka kohdatut ihmiset kokevat itselleen merkityksellisiksi. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi hyvä ja aurinkoinen sää, lapsen rippijuhlat, mutta myös isommat asiat, kuten se, että ihminen pääsee tarvitsemaansa C-hepatiitti hoitoon, opioidikorvaushoitoon, tai kun hän saa asunnon. Tässä työssä ilon aiheita tulee päivittäin ja viikoittain, myös hyvä työyhteisö ja kollegat tuovat iloa ja ovat merkityksellisiä asioita työssäni.

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Suurimmat haasteet työssäni tulevat toimimattomien palvelurakenteiden, ihmisten tarpeenmukaisissa palveluissa kohtaamien ennakkoasenteiden ja kohtaamattomuuden kautta. Koen että minun tehtäväni on auttaa ihmistä saamaan hänelle tarpeenmukaiset palvelut ja aika monet kivet ja kannot olen kääntänyt, jotta ihmisen oikeudet palveluihin ja kohteluun on toteutuneet.

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Stigmatisoinnin vähentymisessä on mielestäni tapahtunut hienoista positiivista muutosta, vaikka paljon sillä saralla on vielä tehtävää. 

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

Mielestäni Suomessa tehdään aidosti innovatiivista etsivää- ja jalkautuvaa päihdetyötä ihmisten pariin, jotka viettävät aikaansa runsaasti kaduilla. Tosin tässä on merkittäviä alueellisia eroja ja haasteena onkin turvata toimivien toimintamallien jatkuvuus, sekä aktiivisesti jatkokehittää ja reagoida aktiivisesti muutoksiin päihteiden käyttökulttuurissa.

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

Mahdollistaisin käyttöhuoneita koskevan lakimuutoksen. Lisäisin päihde- ja mielenterveyspalveluiden resursointia merkittävästi, sekä turvaisin nopeat hoitoon pääsyt yksilöllisillä jatkopolutuksilla.

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Toivon, että huumeiden käytön dekriminalisointi on toteutunut ja ihmiset kohdataan palveluissa ihmisinä; avuntarvitsijoina, jotka tarvitsevat tukea ja apua. Lisäksi haluan uskoa, että asunnottomuus on Suomessa historiaa ja että turvakotipalvelut ovat olleet jo vuosia myös päihteitä käyttävien ihmisten saavutettavissa. Luotan myös siihen, että alamme koulutuksissa ja opetussuunnitelmissa huomioida entistä paremmin traumainformoidun työotteen ja tätä toteutetaan myös osana tuotettavia palveluita.

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

Viimeiset viisi ja puoli vuotta olen työskennellyt Diakonissalaitoksen Tukialus-hankkeessa ja sitä ennen päihdeklinikalla ja asumispalveluissa. Lisäksi olen tehnyt opetustöitä eri oppilaitoksissa.

Harrastukset

Lukeminen, elokuvat, ulkoilu, veneily.

Tätä olen aina haaveillut

Omasta koirasta

(EPT-uutiskirje 3/2023)

Tomas Luoto, Aseman Lapset ry

Kerro itsestäsi: kuka olet, missä ja minkä ehkäisevän päihdetyön asioiden parissa työskentelet? 

Nimeni on Tomas Luoto. Työskentelen Aseman Lapset ry:n Pasila-toimintamuodossa nuorten vakavan rikos- ja päihdeoireilun parissa. Teemme työtä pääasiassa alaikäisten nuorten, heidän perheidensä ja kaveripiiriensä kanssa kulkien rinnalla mm. rikosprosessien ja itsenäistymisen nivelvaiheen ajan.

Miten olet päätynyt ehkäisevän päihdetyön pariin?

Alun perin oman menneisyyteni ja toipumisprosessin (elämänmuutoksen) kautta. Minulle tarjottiin mahdollisuus kuntoutukseni aikana kouluttautua kokemusasiantuntijaksi, josta kaikki sitten alkoi. Ensin olin työkokeilussa ensikodissa, jonka jälkeen pidin kokemusasiantuntijavastaanottoa Helsingin kaupungin päihdepalveluiden yhteydessä. Tämän aikana tutustuin Aseman Lapset ry:n toimintaan ensin tuntityöntekijänä nuorten tapaamisissa, jonka jälkeen minut palkattiin mukaan toimintaan. 

Mistä onnistumisista ehkäisevässä päihdetyössä olet iloinnut?

Onnistumisia on useita, esimerkiksi silloin kun  saan palautetta siitä, että olen ymmärtänyt ja kuullut asiakasta, on se aina todiste siitä, että on oltu oikeiden asioiden äärellä. Lisäksi esimerkiksi silloin kun olen ollut osana kuntoutuspolkua ja olennaisena osana tukea, saan vahvistusta sille, että olen oikeassa työssä.

Toki nuorten kanssa työ on usein monimutkaisempaa ja haasteellisempaa, kun päihdeoireilu ei välttämättä ole vielä pitkälle, addiktioon saakka mennyttä, eikä päihteet useimmiten ole samanlaisessa roolissa heidän elämässään kuten vaikkapa ongelmallisesti päihteitä käyttävien aikuisten kohdalla.

Millaisia haasteita olet kohdannut ehkäisevässä päihdetyössä?

Haasteita luo etenkin lainsäädäntö ja vanhanaikainen ajattelumaailma toimijoiden ja päättäjien kesken. Myös päihdepalvelut toimivat jäykästi, eikä niitä juurikaan ole olemassa alaikäisille. Lastensuojelu joutuu tällä hetkellä kantamaan käytännössä kaiken vastuun alaikäisten nuorten päihdehoidosta. 

Mitkä ehkäisevään päihdetyöhön liittyvät tai sitä tukevat asiat ovat tällä hetkellä työpöydälläsi?

Lähinnä nuorten päihdehoidot ja niiden puute, muun kuin lastensuojelulaitosten yhteydessä. Sopivien palveluiden löytäminen meidän nuorillemme on suurin haaste, kun haittoja vähentävääkään työtä tehdään liian vähän.

Millaisia muutoksia näet ehkäisevässä päihdetyössä tapahtuneen oman työurasi aikana?

Lyhyen urani aikana on onneksi alettu puhumaan jo huumeiden vastaisen sodan lopettamisesta eri tasoilla. Sota on aina väkivaltaista konfliktia, jota ei taistelemalla voiteta. Nyt puhutaan valvotuista käyttöhuoneista ja huumeiden dekriminalisaatiosta. Näen nämä hyvinä puheenaiheina, joista olisi toki hyvä nähdä myös toimintaa. Haluan myös sanoa sen, että on huolestuttavaa, miten keskusteluissa ja päihdepolitiikassa keskitymme aina vain ääripäihin. Jos teemme haittoja vähentävää ehkäisevää päihdetyötä, ei tule sulkea pois erilaisia hoitomuotoja, kuten pitkäkestoisia terapeuttisia yhteisöhoitoja.

Mitä muut voisivat oppia meiltä?

Tähän on vaikeata sanoa mitään. Meidän tulisi lähinnä oppia muilta.

Jos saisit kolme toivomusta, mihin panostaisit ehkäisevässä päihdetyössä?

Asteittainen kiellettyjen aineiden käytön dekriminalisaatio, terapeuttiset lääkkeettömät yhteisöhoidot ja valvotut käyttöhuoneet. Myös alaikäisille.

Millaisena näet ehkäisevän päihdetyön 10 vuoden kuluttua?

Näen tulevaisuuden toiveikkaana, sellaisena jossa päihdetyössä ei niinkään keskitytä päihteisiin, vaan esim. sosiaalisiin- ja tunnetaitoihin.

Kerro itsestäsi

Viimeaikainen työhistoria

• KRAN rf, Kokemusasiantuntijan vastaanotto Helsingin päihdepoliklinikoilla (Kalasatama ja Vuosaari) 09/2020-12/2021
• Aseman Lapset ry, Pasila-toiminta 05/2021-

Harrastukset

Juoksu, tennis, hiihto, rantalentopallo

Tätä olen aina haaveillut

Mielenrauha. Se että meidän ei tarvitsisi voida pahoin.

(EPT uutiskirje 2/2023)