Poliovirusten hävittämisohjeet

WHO:n toimintasuunnitelman Global Action Plan GAPIV:n mukaisesti polion paluuta torjutaan minimoimalla poliovirusten käsittelyyn ja säilyttämiseen liittyvät riskit. 

Poliovirusmateriaalin hävittämisen aikataulu

Kaikki muu paitsi sertifioidussa poliolaboratoriossa oleva, infektiivisiä polioviruksia sisältävä materiaali on tuhottava.

Suomen laboratoriot hävittivät vuoden 2015 aikana villiä poliovirus 2:ta (WPV2), rokoteperäistä poliovirus 2:ta (VDPV2) ja rokotevirusta (OPV2/Sabin) sisältävät tai mahdollisesti sisältävät näytteensä ja muun materiaalinsa. 

Samalla hävitettiin kaikki mahdollisesti villiä poliovirus 1:tä ja poliovirus 3:a sisältävä materiaali. 

Poliovirusmateriaalien luokittelu hävittämisen varmistamiseksi

Tartuntavaarallista villiä (WPV) tai rokoteperäistä (VDPV) poliovirusta sisältävät materiaalit:

  • kaikki kliiniset näytteet, jotka on otettu henkilöltä, jolla on laboratoriovarmistettu villin polioviruksen aiheuttama infektio
  • jätevesi- ja vesinäytteet, joissa on osoitettu olevan villiä poliovirusta 
  • villien poliovirusten   soluviljelmät ja referenssikannat
  • IPV-rokotetuotannon virusvarastot 
  • villillä polioviruksella infektoidut koe-eläimet ja kyseisistä eläimistä otetut näytteet; myös transgeeniset hiiret, joilla on ihmisen polioviruksen reseptori
  • laboratoriossa valmistettu tutkimusmateriaali, joka sisältää villin polioviruksen kapsidisekvenssiä
  • koko genomin pituinen RNA tai cDNA, joka sisältää villin polioviruksen kapsidisekvenssiä
  • solulinjat, jotka on infektoitu pysyvästi polioviruskannoilla, joiden kapsidialue on peräisin villeistä polioviruksista.

Tartuntavaarallista villiä (WPV) tai rokoteperäistä (VDPV) poliovirusta mahdollisesti sisältävät materiaalit:

  • ulostenäytteet ja hengitystienäytteet, jotka on kerätty mihin tahansa tarkoitukseen sellaiselta alueelta, jossa villi (WPV) tai rokoteperäinen (VDPV) poliovirus on kiertänyt näytteiden keräämisen aikana
  • materiaali, joka on tuotettu yllä luetelluista näytteistä sellaisissa soluissa tai eläimissä, joissa villi poliovirus voi lisääntyä
  • tyypittämättömät enteroviruksen kaltaiset virusisolaatit, jotka on eristetty näytteistä, jotka on kerätty seudulta, jossa villi poliovirus on kiertänyt tai sen on epäilty kiertävän näytteiden keräämisen aikana
  • hengitystie- tai suolistoviruskannat, joita on käsitelty sellaisissa laboratorio-olosuhteissa, joissa on ollut mahdollisuus polioviruskontaminaatioon tai polioviruksen replikoitumiseen. 

Tartuntavaarallista rokotepoliovirusta (OPV/Sabin) sisältävät materiaalit:

  • soluviljelmissä eristetyt rokotepolioviruskannat ja referenssikannat
  • OPV-rokotetuotannon elävää virusta sisältävät virusvarastot 
  • jätevesi- ja vesinäytteet, joissa on osoitettu olevan rokotepoliovirusta
  • ulostenäytteet ja hengitystienäytteet, jotka on otettu alle 3 kk sitten elävää poliovirusta sisältävän poliorokotteen saaneilta henkilöiltä
  • elävällä rokotepolioviruksella infektoidut koe-eläimet ja kyseisistä eläimistä otetut näytteet; myös transgeeniset hiiret, joilla on ihmisen polioviruksen reseptori
  • laboratoriossa valmistettu tutkimusmateriaali, joka sisältää rokotepolioviruksen kapsidisekvenssiä
  • koko genomin pituinen RNA tai cDNA, joka sisältää rokotepolioviruksen kapsidisekvenssiä
  • solulinjat, jotka on infektoitu pysyvästi polioviruskannoilla, joiden kapsidialue on peräisin rokotepolioviruksista.

Tartuntavaarallista rokotepoliovirusta (OPV/Sabin) mahdollisesti sisältävät materiaalit:

  • ulostenäytteet ja hengitystienäytteet, jotka on kerätty mihin tahansa tarkoitukseen sellaiselta alueelta, jossa elävä poliorokote on ollut käytössä näytteiden keräämisen aikana 
  • materiaali, joka on tuotettu edellä mainituista näytteistä sellaisissa soluissa tai eläimissä, joissa poliovirus voi lisääntyä
  • hengitystie- tai suolistoviruskannat, joita on käsitelty laboratorio-olosuhteissa, joissa on mahdollisuus polioviruskontaminaatioon tai polioviruksen replikoitumiseen. 

Ohjeet poliovirusten ja polionäytteiden hävittämiseksi

Poliovirusta sisältävien näytteiden ja rokotteiden hävittäminen tehdään joko autoklavoimalla tai kemiallisella käsittelyllä.

Poliovirukset ovat pieniä, vaipattomia ja erittäin kestäviä viruksia. 

Ne säilyvät tartuntakykyisinä huoneenlämmössä useiden viikkojen ajan, jääkaappilämpötilassa kuukausia ja pakastettuna mahdollisesti ikuisesti.  

Yleisesti käytetyt alkoholipohjaiset desinfiointiaineet eivät tehoa polioviruksiin

Poliovirukset tuhoutuvat kuitenkin nopeasti 

  • yli 50 °C lämpötilassa
  • autoklavoimalla tai 
  • polttamalla. 

Poliovirukset voidaan tuhota myös kemiallisesti käyttämällä sellaisia dekontaminointiaineita, joiden on osoitettu tehoavan polioviruksiin.

Autoklavointi

Autoklavointi on tehokkain menetelmä biologisen jätteen tekemiseksi vaarattomaksi. 

Höyryn, paineen ja korkean lämpötilan vaikutuksesta poliovirukset menettävät taudinaiheuttamiskykynsä. 

Autoklavoitavan jätteen pakkaamisessa ja autoklaavin käytössä tulee noudattaa laitteen valmistajan antamia ohjeita.

Autoklaaviajon onnistuminen tulee varmistaa sterilointikontrollien avulla.

Kemiallinen käsittely

Poliovirusten tuhoamiseen voidaan käyttää klooria tai formaldehydiä sisältäviä tai muita kaupallisia dekontaminointiin tarkoitettuja tuotteita, jos niiden on osoitettu tutkitusti 
tappavan polioviruksia. 

Tarkista kemikaalin tehoaminen polioviruksiin aina tuotteen valmistajalta ja noudata valmistajan ohjeita.  

Lisätietoja

Yhteystiedot

poliolab(at)thl.fi

Soile Blomqvist
Erikoistutkija
Puh. 029 524 8490