Ihmiskaupan tunnistaminen

Ihmiskaupan havaitsemisella tarkoitetaan prosessia, jossa henkilön tilanteessa havaitaan viitteitä mahdollisesta ihmiskaupasta. 

Ihmiskaupan tunnistaminen on määritelty vastaanottolaissa ja sillä tarkoitetaan prosessia, jossa henkilö otetaan auttamisjärjestelmään ja tunnistetaan ihmiskaupan uhriksi. Tunnistaminen tehdään samalla päätöksellä, jolla päätetään henkilön auttamisjärjestelmään ottamisesta.

Ihmiskauppa on rikoslain mukainen rikos. Rikoksen tunnusmerkistön arvioiminen ja erottaminen muista niin sanotuista lähirikoksista (esim. kiskonnan tapainen työsyrjintä, paritus, vapaudenriisto) on esitutkintaviranomaisten, syyttäjän ja tuomioistuimen tehtävä.  

Jos henkilön tilanteessa havaitaan ihmiskauppaan viittaavia piirteitä, otetaan se huomioon palvelu- tai hoidon tarpeen arvioissa. Sote-palveluiden järjestämisen näkökulmasta ihmiskaupan erottaminen muunlaisesta hyväksikäytöstä ei ole kynnyskysymys.  Ihmiskaupan uhrien palvelutarpeet harvoin johtuvat ainoastaan ihmiskaupan kohteeksi joutumisesta. Keskeistä on tunnistaa asiakkaan tai potilaan palvelun- ja hoidontarpeita hänen kokonaistilanteensa huomioiden.  

• Sosiaalihuoltolaki velvoittaa järjestämään palveluita väkivallasta, kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä aiheutuviin tuen tarpeisiin. 
• Terveydenhuollossa arviointi perustuu lääketieteelliseen arviointiin, ei tiettyyn statukseen tai hyväksikäytön kokemukseen. 
• Vastaanottopalveluissa otetaan huomioon henkilön haavoittuvasta asemasta aiheutuvat erityistarpeet.

Oletetulle ihmiskaupan uhrille annetaan tietoa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä ja asiakkuuden vaikutuksista.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä (THL)