Kidutuksen tunnistaminen

Kidutuksen uhrien riittävä hoito edellyttää sekä mielenterveys että somaattisten oireiden huomioimista. Kidutuksen tunnistaminen voi olla haastavaa. Monilla uhreilla kidutuskokemukset tulevat esiin vasta myöhemmin elämässä ja niiden avaaminen edellyttää luottamusta ammattilaisiin. Tunnistamisessa on huomioitava ennen kaikkea sensitiivisyys ja oikea-aikaisuus.

Pakolaistaustaisista henkilöistä noin joka neljännellä on kidutuskokemuksia. Heidän kokemansa kidutuksen tunnistamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Turvapaikkaa hakevat kidutuksen uhrit tulisi pyrkiä tunnistamaan jo vastaanottokeskuksessa tehtävässä alkuterveystarkastuksessa. Kiintiöpakolaisten kokema kidutus tulisi pyrkiä tunnistamaan joko ennen henkilön Suomeen tuloa tai heti Suomeen saapumisen jälkeen.

Kidutuksen uhrin fyysisessä ja psyykkisessä tutkimuksessa tulisi noudattaa ns. Istanbulin protokollan mukaista ohjetta. Protokolla kuvaa kattavasti kidutukseen liittyviä oireita ja niiden arviointia. 
Istanbulin protokolla (DocPlayer.fi)

Kidutuskokemukset saattavat aiheuttaa epäluuloja viranomaisia tai terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan. Luottamuksellisen hoitosuhteen luomiseksi asiakkaan haastattelemisessa ja tutkimisessa on aina toimittava erityisen sensitiivisesti ja asiakasta kuunnellen. 
Kulttuurisensitiivinen työote