Ihmiskaupan uhrit
Ihmiskauppa on yksilön vapauteen, koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen kohdistuvaa hyväksikäyttöä. Ihmiskauppa on vakava vapauteen kohdistuva rikos, josta on säädetty Suomen rikoslaissa.
Ihmiskaupassa hyväksikäyttäjä saattaa uhrinsa alisteiseen asemaan ja hyväksikäytön kohteeksi, jotta voisi saada hänestä taloudellista tai muuta hyötyä. Yksilöön kohdistuva kontrollointi on keskeinen ihmiskaupan elementti.
- Kontrolloinnilla tarkoitetaan uhrin itsenäisyyden, toiminnan ja vapauden rajoittamista.
- Konkreettisimmillaan tämä voi näkyä esimerkiksi arkisessa päätöksenteossa. Pelko oman toiminnan seurauksista voi passivoida uhria ja koettu häpeä voi lamaannuttaa toimintakykyä.
- Hyväksikäyttäjä voi käyttää erilaisia keinoja saadakseen uhrin toimimaan tahtonsa mukaisesti. Esimerkiksi tilien ja talouden hallinta, passin hallussapito, liikkumisen rajoittaminen, väkivalta, uhkailu ja kiristäminen ovat esimerkkejä tavoista, joilla uhriksi joutunutta voidaan kontrolloida.
- Kontrollointia on tärkeää tarkastella jatkumona ja ymmärtää, että kyse ei ole vain yksittäisistä teoista.
”Ihmiskauppa” ei vielä itsessään kerro, minkälaisesta hyväksikäytöstä on kyse tai minkälaisia palvelutarpeita asiakkaalla on. Nimestään huolimatta ihmiskauppa ei yleensä ole ihmisen ostamista ja myymistä. Esimerkiksi työvoiman hyväksikäyttö tai seksuaalinen hyväksikäyttö voi täyttää ihmiskaupan tunnusmerkit. Palvelutarpeiden määrittämisessä korostuu avun tarpeessa olevan ihmisen tilanteen kokonaisvaltainen arviointi.
Ihmiskaupan uhrien (aikuisten) oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin
Ihmiskaupan kohteeksi joutuneella on oikeus saada tarpeisiinsa vastaavia sosiaali- ja terveyspalveluita. Aikuisilla oikeuteen saada sote-palveluita vaikuttaa 1) oleskelustatus sekä 2) mahdollinen asiakkuus ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä
- Henkilöt, joilla on kotikuntalain mukainen kotikunta, saavat sote-palvelut hyvinvointialueelta, jonka alueella he asuvat.
- Tilapäistä suojelua saavat ja kansainvälistä suojelua hakevat kotikunnattomat saavat sote-palvelut vastaanottopalveluina vastaanottokeskuksesta. Jos kansainvälistä suojelua hakeva tai tilapäistä suojelua saava otetaan auttamisjärjestelmään, on hänellä oikeus vastaanottopalveluiden lisäksi auttamisjärjestelmän välttämättömäksi arvioimiin sote-palveluihin.
- Paperittomat henkilöt saavat sote-palvelut hyvinvointialueelta, jonka alueella he oleskelevat. Jos paperiton henkilö otetaan auttamisjärjestelmään, hänelle muodostuu oikeus saada vastaanottolain mukaiset välttämättömät sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut. Järjestämisvastuu on tällöin Joutsenon vastaanottokeskuksen ylläpitämällä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmällä.
Kiireellisessä tilanteessa hyvinvointialueella on vastuu järjestää sote-palvelut kaikille alueellaan oleskeleville.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjällä on oikeus saada selvitys oikeuksistaan sekä kaikista hoitoon ja palveluihin liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä niitä järjestettäessä. Koska ihmiskaupan uhreille annettavien sote-palvelujen järjestämisvastuu jakautuu kahdelle eri hallinnonalalle (sosiaali- ja terveysministeriö sekä sisäministeriö), tulee annettavan tiedon paikkansa pitävyyteen kiinnittää erityistä tarkkuutta. Erityisesti suomalaista palvelujärjestelmää tuntemattomille on tärkeää antaa tietoa kunkin viranomaisen tehtävästä ja eri viranomaisten kanssa asioimisen vaikutuksista.
