Lapsi, perhe ja palvelusuunnittelu

Tämän sivun sisältö

Vammaisten lasten kehitys noudattelee samoja säännönmukaisuuksia kuin kenen tahansa lapsen. Samoin vammaisen lapsen elämään ja hyvinvointiin vaikuttavat samat lapsesta riippumattomat tekijät kuin muidenkin lasten.

Lapsen ja perheen palvelusuunnittelun tavoitteena on ensisijaisesti tukea ja vahvistaa perheen jokapäiväistä pärjäämistä ja lapsen kasvua ja kehitystä. Perheen ja lapsen tai nuoren oma näkemys tuen ja palveluiden tarpeesta sekä omasta perhekohtaisesta elämäntilanteesta on suunnittelun perustana.

Vammaispalvelulain näkökulmasta palvelusuunnittelu lapselle tai nuorelle perheineen noudattaa kaikkia niitä reunaehtoja, joita palvelusuunnittelulle ja -suunnitelmalle yleisesti asetetaan.

Vammaisen lapsen palvelujen suunnitelmat

Arkipäivän sujuminen vammaisen lapsen perheessä edellyttää muutakin kuin lapseen kohdistuvia palveluja. Vammaisia lapsia koskeva palvelujärjestelmä jakautuu usealle organisaatiolle ja palveluntuottajalle ja sitä ohjaavat useat säädökset. Myös palveluntuottajat jakaantuvat sekä yksityiselle että julkiselle sosiaali- ja terveydenhuollonsektorille.

Käytännössä tämä on johtanut siihen, että samalle lapselle voidaan laatia useita erilaisia kuntoutuksen ja oppimisen tukemisen suunnitelmia eri paikoissa.

  • Hoidosta ja kuntoutuksesta vastuullinen taho laatii kuntoutussuunnitelman ja tarvittaessa hoitosuunnitelman (terveydenhuolto).
  • Päivähoidossa lapselle tehdään varhaiskasvatussuunnitelma (lapsen vasu).
  • Koulussa laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS).
  • Lapsella voi olla myös kehitysvammahuollon erityishuolto-ohjelma (eho) sekä esimerkiksi terapeutin laatima terapiasuunnitelma.

Näiden suunnitelmien tehtävänä on viedä lapsen kasvun ja kehityksen kannalta tärkeät asiat käytännön toiminnaksi jokapäiväiseen elämään niihin toiminta- ja oppimisympäristöihin, joissa lapsi toimii.

Palvelusuunnitelman tehtävänä puolestaan on olla kuin sateenvarjo, johon kootaan tarpeellinen kokonaisvaltainen tieto lapsen kanssa toimimisesta. Palvelusuunnitelman ja näiden muiden suunnitelmien tulee siis olla tavoitteiltaan samansuuntaisia.

Mikään yksittäinen tieteenala tai organisaatio ei yksin voi vastata erilaisiin ja monimuotoisiin lasten ja perheiden tarpeisiin. Tästä syntyy haaste ja vaatimus ylisektoraaliseen yhteis- ja verkostotyöhön sekä palveluiden suunnittelussa että toteutuksessa. Parhaimmillaan lapsen palvelusuunnitelmaan on koottu tiedot kaikesta siitä tuesta, jota lapsi tai perhe saa eri tahoilta.

Lapsen palvelusuunnittelun periaatteita

1. Lasten riippuvuus huoltajistaan

Pienet lapset ovat riippuvaisia huoltajistaan. Jo yksin tämä riippuvuus edellyttää perhekeskeisyyttä ja koko perheen tilanteen huomioimista palveluja ja tukimuotoja määriteltäessä. Perhekeskeinen tukijärjestelmä tarkoittaa kaikkia niitä perheen saamia ja perheen toimintaa hyödyttäviä tukimuotoja, jotka joko suorasti tai epäsuorasti vaikuttavat lapsen, vanhempien ja koko perheen toimintaan.

2. Lapsi on aina potentiaalinen oppija

Lapsen tarpeiden ja vahvuuksien arviointi on jatkuva ja täydentyvä prosessi. Lapsesta ja hänen toiminnastaan on vaikea saada kokonaiskuvaa yhden arviointikerran tai tutkimuksen perusteella. Lapsi on aina potentiaalinen oppija ja lapsen kuntoutus ei ole menetetyn toimintakyvyn palauttamista vaan jatkuvaa uuden oppimista.

3. Perheen yksilölliseen tilanteeseen keskittyminen

Huoltajien kuvaus omasta tilanteestaan perustuu heidän omaan kokemukseensa. Lapsen palvelusuunnitelmaa laadittaessa tulee huomioida lapsen henkilökohtaiset tarpeet ja huoltajien näkemys niistä tarpeista, jotka tukevat heidän jaksamistaan ja auttavat lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa. Lapsen huoltajia on hyvä opastaa tekemään ja kokoamaan havaintoja lapsesta, perheestä, palvelutarpeista ja palveluiden toivotuista hyödyistä.

Jokaisella lapsella tulee iän myötä olla oikeus osallistua itseään koskevien asioiden käsittelyyn ja tuoda mukaan omat näkemyksensä ja kokemuksensa. Erityisen tärkeää on huomioida nuorten omat ajatukset omasta elämästään ja tulevaisuudestaan sekä heidän kokemuksensa saamastaan tuesta ja palveluista.

4. Perheen vastuuhenkilö helpottaa asioiden hoitamista

Kullekin lapselle perheineen on tarkoituksenmukaista nimetä vastuuhenkilö, joka työskentelee perheen kanssa ja toimii samalla perheen tukena. Yhden luotettavan työntekijän tavoittaminen tarvittaessa ja hänen kanssaan eteen tulleiden pulmien läpi käyminen helpottaa ja yksinkertaistaa perheen kannalta asioiden hoitamista.

Vuorovaikutus - suunnittelun voimavara

Palvelusuunnitelma – kirjattu dokumentti itsessään – on varmaan vähiten tärkeä aspekti koko palvelusuunnitteluprosessissa. Huomattavasti tärkeämpää on vanhempien ja ammatti-ihmisten välinen vuorovaikutus ja kumppanuus sekä suunnittelu- että toteutusvaiheessa.

Kun palvelusuunnittelua aloitetaan, kaikkien lapsen ja perheen kanssa työskentelevien ammatti-ihmisten on panostettava kumppanuuteen vanhempien kanssa. Luottamuksen syntymiseen vaaditaan aikaa, mutta kaikkinainen halu hyvään suhteeseen ja keskinäiseen kunnioitukseen on perusta onnistuneelle kumppanuudelle.

Joskus huoltajien ja varsinkin lapsen voi olla vaikea ilmaista ajatuksiaan ja toiveitaan. Tarvittaessa tulee myös käyttää tulkkia tai puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä mielipiteen esille tuomiseksi.

Perheen yksilöllinen palvelusuunnitelma ei ole vain paperityötä tai joukko erilaisia arviointeja lapsen ja perheen palvelujen saamiseksi. Palvelusuunnittelu lapselle ja perheelle on kumppanuussuhde, joka kantaa yli koko sen ajan, jonka lapsi ja perhe ovat kunkin palvelun tai palvelukokonaisuuden piirissä.

Yksilö- ja perhelähtöinen suunnittelu

Yksilö- ja perhelähtöisessä suunnittelussa tehdään ensin huolellinen arviointi siitä, millaista tukea ja apua lapsi ja perhe tarvitsevat. Arvioinnin tekee perhe itse pohtien omaa tilannettaan ja omia huolenaiheitaan.

Tärkeää on antaa kunkin perheen omien arvojen, toimintatapojen ja tavoitteiden ohjata pohdintaa. Perhettä on myös tuettava kohdentamaan arviointinsa omaan tilanteeseensa ja jättämään toissijaiseksi vertailun muihin perheisiin, lapsiin ja heidän saamiinsa palveluihin.

Vaikka lasten diagnoosi olisi sama, lapsen ja perheen yksilöllinen tilanne on erilainen jokaisessa perheessä. Näin myös toisen saama tuki tai apu ei välttämättä helpota toisen perheen elämää. Tarvittaessa perheellä tulee olla mahdollisuus saada ulkopuolista apua tilanteensa arviointiin.

Kun yksilöllinen perhekohtainen arviointi on suoritettu, on yhdistettävä ammatti-ihmisten ja vanhempien näkökulmat ja mietittävä yhdessä, millaisia ovat ne tuen ja palveluiden muodot joilla tilanteeseen vastataan. Perheen itsensä määrittämät tavoitteet ohjaavat suunnittelua ja tuen muotojen löytymistä.

Lyhyesti perhelähtöinen suunnittelu perustuu seuraaviin kysymyksiin:

  1. Millainen on perheenne tilanne tällä hetkellä?
  2. Millaisiin asioihin tarvitsette apua tai tukea?
  3. Millainen tuki näissä asioissa auttaa teitä?
  4. Kuinka paljon tarvitsette tukea?

Tämän jälkeen yhdessä pohditaan, miten asiat hoidetaan. Mietitään onko tarvetta hakea jotain tiettyä palvelua tai tukitointa vai järjestyykö apua lähipiiristä tai sukulaisista.

Ratkaisut kirjataan palvelusuunnitelmaan vastuuhenkilöineen ja kestoineen. Prosessin edetessä on syytä miettiä, tarvitaanko joitain tutkimuksia tai lausuntoja suunnitelman ja palvelupäätösten tueksi.

Lapsen ympäristön huomioiminen

Suunnitelmaa tehtäessä on kiinnitettävä huomiota lapsen ja perheenjäsenten lisäksi myös niihin ympäristöihin, joissa yksilö elää, toimii ja vaikuttaa tai missä lasta ja muita perheenjäseniä tavataan.

Ympäristön järjestämisellä toimivaksi ja lapsen ja perheen aktiivisuutta tukevaksi, voidaan edistää sosiaalista integraatiota ja parantaa yhteistyötä ja luottamusta.

Lapsi ja perhe tarvitsevat elämäänsä paljon muutakin kuin sosiaali- tai terveyspalveluja. On mietittävä toisaalta lapsen läheisten ihmissuhteiden tukemista ja toisaalta perheen tai huoltajien ihmissuhteita ja elämänlaadun parantamista.

Tarvitaan läheisiä ihmissuhteita, vuorovaikutusta ympäristön kanssa ja merkityksellistä toimintaa. Perheen tai huoltajien saaman tuen ja palveluiden tulee edistää lapsen/nuoren jäsenyyttä yhteisössä ja yhteiskunnassa.

Kotikäynnin merkitys

Toisinaan perheen ja lapsen tilanteen ja tarpeiden ymmärtäminen voi edellyttää kotikäyntiä. Kotikäyntien hyvinä puolina nähdään usein se, että työntekijällä on silloin mahdollisuus nähdä lapsi ja perhe omassa ympäristössään, itselleen tutuimmassa ja omien asioiden, tavaroiden ja ihmisten ympäröimänä. 

Palvelujen järjestämisessä huomioitava

Palveluiden tulee olla joustavia ja saavutettavissa olevia. Pääsääntöisesti tuki järjestetään lapsen jokapäiväiseen ympäristöön kuten kotiin, kouluun, harrastukseen. Tukea täytyy olla tarjolla riittävästi, jotta lapsi ja huoltajat pääsevät osallistumaan haluamallaan tavalla lähiyhteisönsä elämään ja vapaa-ajan toimintaan sekä huolehtimaan myös tärkeistä ihmissuhteista.

Tuki on järjestettävä siten, että huoltajilla, ja myöhemmin lapsella/nuorella itsellään, on tilaisuus mahdollisimman suureen itsemääräämiseen ja itsenäisyyteen.

Palvelusuunnitelman tarkistaminen

Palvelusuunnitelma tulee tarkistaa joko sovittuna ajankohtana tai lapsen tai perheen tilanteen tai palvelutarpeen muuttuessa. Erityisen tärkeää tarkistaminen on lapsen tai nuoren elämään liittyvissä muutos- ja nivelvaiheissa.

Suunnitelman tarkistamisesta huolehtii siitä vastuullinen sosiaalityöntekijä. Suunnitelman tarkistamisen yhteydessä ei yleensä tarvitse läpikäydä kaikkia kartoitusvaiheen asioita: perusta on olemassa ja siihen tehdään muutoksia, korjauksia, tarkennuksia. Suunnitelman tarkistaminen on tärkeää aina silloin, kun lapsen tai perheen elämäntilanne muuttuu. Tällaisia tilanteita ovat ainakin

  • Lapsen siirtyminen kotoa päivähoitoon
  • Esiopetuksen tai koulun aloittaminen
  • Päivähoitopaikan tai koulun vaihtaminen
  • Perheen muutto asuinalueelta tai hyvinvointialueelta toiseen
  • Lapsen oppimisen ja kehityksen tueksi tarkoitettujen uusien apuvälineiden hankinta ja menetelmien käyttöönotto ohjauksineen
  • Perheen kannalta merkittävät muutokset heidän kanssaan toimivien ammatti-ihmisten joukossa
  • Perheen toimeentulo ja rakenne sekä niihin liittyvät lapsen ja perheen kannalta merkittävät muutokset.

Palvelusuunnitelma on myös hyvä palveluiden laadun mittari, jonka tarkistamisen yhteydessä on mahdollisuus arvioida tuen ja palveluiden toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä palvelukokonaisuuden tuottamaa hyötyä lapselle ja perheelle. Organisaatio voi osoittaa, mihin olemassa olevilla resursseilla on mahdollisuuksia, ja asiakkaana olevalle perheelle se antaa mahdollisuuden arvioida, mitä on luvattu ja saatu.

Onnistuneen palvelusuunnittelun myötä tuesta saatavalla hyödyllä parannetaan koko perheen elämänlaatua sekä lisätään lapsen tai nuoren omia vaikutusmahdollisuuksia itseään koskevissa asioissa.

Kirjoittaja:
Erja Pietiläinen, erikoissuunnittelija
Kehitysvammaliitto

Päivitetty: