Vaikeavammaisuuden arviointi

Tämän sivun sisältö

Vaikeavammaisuuden ja vammaisuuden määrittely ei perustu yksin lääkärin tai terveydenhuoltohenkilöstön arvioon. Arvioinnin tulee painottua toiminnallisten rajoitusten selvittämiseen ja kuvaamiseen vammaisen henkilön omassa toimintaympäristössä sekä toisaalta vammaispalvelulain edellyttämän pysyvyyden arviointiin.

Terveydenhuollon suorittama arviointi

Terveydenhuollon arvioinnissa voidaan ottaa huomioon:

  • Selvitys sairaudesta tai vammasta sekä mahdollisimman tarkka kuvaus vamman tai sairauden aiheuttamista toiminnallisista rajoituksista henkilön kyvylle selviytyä jokapäiväiseen elämään liittyvistä toiminnoista.
  • Riittävän huolenpidon turvaaminen avohuollon toimenpitein.
  • Kuvaus toiminnallisten esteiden pysyvyydestä ja ennuste sairauden tai vamman kestosta.

Sosiaalihuollon suorittama arviointi

Sosiaalihuollon viranomaisen arvioinnissa voidaan ottaa huomioon vammaisen henkilön:

  • fyysinen ympäristö (asunto, asuinympäristö, etäisyydet liikennevälineisiin, muihin palveluihin, joukkoliikenteen esteettömyys)
  • tarvittaessa perhetilanne tai muu elämäntilanne (miten avuntarvetta voidaan turvata perheen sisäisin toimin, tai minkälainen vaikutus perheenjäsenillä on hänen tavanomaisiin elämäntoimintoihin esimerkiksi huoltovelvollisuus lasten osalta, muiden perheenjäsenten sairaus, vammautumisesta kulunut aika, sosiaaliset suhteet jne.)
  • henkilön suoriutuminen tavanomaisesta elämästä
  • muut yksilölliset tekijät, joilla voi olla vaikutusta henkilön jokapäiväiseen suoriutumiseen
  • taloudellisessa tuessa kustannusten kohtuullisuus, tarpeellisuus ja realistisuus
  • selviytyminen avohuollon toimenpitein
  • miten palveluilla ja tukitoimilla voidaan parhaiten edistää lain tarkoituksen toteutumista.

Hakijan oma näkemys on huomioitava

Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon henkilöstön suorittamassa arvioinnissa tulee ottaa huomioon hakijan oma näkemys ja kokemus sairaudesta tai vammasta. Sosiaalitoimen arviointirooli painottuu lähinnä olosuhdeselvityksiin sekä toisaalta selvityksiin siitä, miten määritellään "kohtuullisuus", "erityisyys" tai "runsaus".

Vammaisuutta tai vaikeavam­maisuutta tulee arvioida suhteessa henkilön olosuh­teisiin, elämäntilanteeseen ja elinympäristöön sekä haettavaan tukitoimeen tai palveluun. Vammaisuuden ja vaikeavammaisuuden määrittely tapahtuu aina yksi­löllisesti. Yleistä vaikeavammaisuuden määritelmää ei ole. Mahdollista ei siten ole, että järjes­tämisvastuussa oleva hyvinvointialue olisi yleisohjeillaan määrännyt siitä, ketä yleisesti on pidettävä vai­keavammaisena tai vammaisena henkilönä.

Lähde

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.