Vaikeavammaisuuden arviointi
Tämän sivun sisältö
- Terveydenhuollon suorittama arviointi
- Sosiaalihuollon suorittama arviointi
- Hakijan oma näkemys on huomioitava
Vaikeavammaisuuden ja vammaisuuden määrittely ei perustu yksin lääkärin tai terveydenhuoltohenkilöstön arvioon. Arvioinnin tulee painottua toiminnallisten rajoitusten selvittämiseen ja kuvaamiseen vammaisen henkilön omassa toimintaympäristössä sekä toisaalta vammaispalvelulain edellyttämän pysyvyyden arviointiin.
Terveydenhuollon suorittama arviointi
Terveydenhuollon arvioinnissa voidaan ottaa huomioon:
- Selvitys sairaudesta tai vammasta sekä mahdollisimman tarkka kuvaus vamman tai sairauden aiheuttamista toiminnallisista rajoituksista henkilön kyvylle selviytyä jokapäiväiseen elämään liittyvistä toiminnoista.
- Riittävän huolenpidon turvaaminen avohuollon toimenpitein.
- Kuvaus toiminnallisten esteiden pysyvyydestä ja ennuste sairauden tai vamman kestosta.
Sosiaalihuollon suorittama arviointi
Sosiaalihuollon viranomaisen arvioinnissa voidaan ottaa huomioon vammaisen henkilön:
- fyysinen ympäristö (asunto, asuinympäristö, etäisyydet liikennevälineisiin, muihin palveluihin, joukkoliikenteen esteettömyys)
- tarvittaessa perhetilanne tai muu elämäntilanne (miten avuntarvetta voidaan turvata perheen sisäisin toimin, tai minkälainen vaikutus perheenjäsenillä on hänen tavanomaisiin elämäntoimintoihin esimerkiksi huoltovelvollisuus lasten osalta, muiden perheenjäsenten sairaus, vammautumisesta kulunut aika, sosiaaliset suhteet jne.)
- henkilön suoriutuminen tavanomaisesta elämästä
- muut yksilölliset tekijät, joilla voi olla vaikutusta henkilön jokapäiväiseen suoriutumiseen
- taloudellisessa tuessa kustannusten kohtuullisuus, tarpeellisuus ja realistisuus
- selviytyminen avohuollon toimenpitein
- miten palveluilla ja tukitoimilla voidaan parhaiten edistää lain tarkoituksen toteutumista.
Hakijan oma näkemys on huomioitava
Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon henkilöstön suorittamassa arvioinnissa tulee ottaa huomioon hakijan oma näkemys ja kokemus sairaudesta tai vammasta. Sosiaalitoimen arviointirooli painottuu lähinnä olosuhdeselvityksiin sekä toisaalta selvityksiin siitä, miten määritellään "kohtuullisuus", "erityisyys" tai "runsaus".
Vammaisuutta tai vaikeavammaisuutta tulee arvioida suhteessa henkilön olosuhteisiin, elämäntilanteeseen ja elinympäristöön sekä haettavaan tukitoimeen tai palveluun. Vammaisuuden ja vaikeavammaisuuden määrittely tapahtuu aina yksilöllisesti. Yleistä vaikeavammaisuuden määritelmää ei ole. Mahdollista ei siten ole, että järjestämisvastuussa oleva hyvinvointialue olisi yleisohjeillaan määrännyt siitä, ketä yleisesti on pidettävä vaikeavammaisena tai vammaisena henkilönä.
Lähde
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
