Palvelutarpeen arviointi
Oletko oikealla sivulla?
Luet nyt uuden vammaispalvelulain (675/2023) mukaista asiakasprosessia. Uusi vammaispalvelulaki on voimassa 1.1.2025 alkaen.
- Lue lisää vanhan vammaispalvelulain mukaisesta asiakasprosessista
- Uudessa vammaispalvelulaissa on siirtymäaika.
Lue lisää vammaispalvelulain siirtymäsäännöksistä - Ahvenanmaalla sovelletaan edelleen vanhaa vammaispalvelulakia (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987).
Palvelutarpeen arviointi vammaispalveluissa
Palvelutarpeen arvioinnissa sosiaalihuollon ammattihenkilö arvioi yhdessä vammaisen henkilön kanssa hänen tuen tarvettaan, asiakkuuden edellytyksiä sekä sitä, millä sosiaalipalveluilla tarpeisiin pystytään vastaamaan. Henkilön palvelutarve arvioidaan aina yksilöllisesti.
Palvelutarpeen arvioinnissa yhdistyvät asiakkaan oma arvio, tarvittaessa asiakkaan läheisten näkemykset sekä yhden tai useamman ammattihenkilön tekemät arviot avun- ja tuen tarpeesta.
Palvelutarpeen arvioinnissa asiakkaan tilannekuvaukseen yhdistetään ammattilaisen asiantuntijuus. Asiakkaan ei tarvitse osata määritellä minkälaisia palveluja hän tarvitsee. Työntekijällä on velvollisuus esitellä asiakkaalle eri vaihtoehtoja.
Palvelutarpeen arvioinnista säädetään vammaispalvelulain 3 § ja 4 §:ssä ja sosiaalihuoltolain 36 ja 37:ssä.
Vammaispalvelulaki 3 § ja 4 §
Sosiaalihuoltolaki 36 § ja 37 §
Kiireellisyys ja palvelutarpeen arvioinnin määräajat
Palvelutarpeen arviointi käynnistyy yhteydenotosta hyvinvointialueen sosiaaliviranomaiseen. Yhteydenoton voi tehdä asiakas, hänen läheisensä tai laillinen edustajansa tai muu henkilö tai viranomainen. Yhteydenotto voi tulla myös esimerkiksi terveydenhuollosta asiakkaan kotiutuessa sairaalasta tai muulta viranomaiselta.
Kun vammaispalvelujen työntekijälle tulee tieto sosiaalihuollon tarpeessa olevasta henkilöstä, hänen on arvioitava, onko asia kiireellinen. Jos on, avun tarve on arvioitava välittömästi, jotta kiireelliset palvelut saadaan asiakkaalle heti. Kiireellisestä tilanteesta on kyse erityisesti silloin, jos henkilö joutuu vaaraan ilman palvelua.
Vaikka asia ei olisi kiireellinen, palvelutarpeen arviointi on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä.
Palvelutarpeen yhteydessä työntekijän on selvitettävä, onko asiakas erityisen tuen tarpeessa. Palvelutarpeen arvioinnin erityistä tukea tarvitsevalle henkilölle tekee sosiaalityöntekijä.
Lue lisää: Erityistä tukea tarvitsevaa henkilöä pitää auttaa palvelujen hakemisessa
Sosiaalihuoltolaki 36 § (Finlex)
Arviointi aloitettava viimeistään seitsemäntenä päivänä
Jos asiakas on vammaispalvelulaissa tarkoitettu vammainen henkilö, palvelutarpeen arvioinnin tekeminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun asiakas, asiakkaan omainen tai läheinen tai hänen laillinen edustajansa on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan hyvinvointialueen viranomaiseen palvelujen saamiseksi.
Sosiaalihuoltolaki 36 § (Finlex)
Erityistä tukea tarvitsevan lapsen palvelutarpeen arviointi on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asian vireille tulosta ja arvioinnin on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa vireille tulosta.
Sosiaalihuoltolaki 36 § (Finlex)
Päätös on toimeenpantava viimeistään 3 kuukaudessa
Päätös on toimeenpantava kiireellisissä tapauksissa viipymättä ja muissa kuin kiireellisissä tapauksissa ilman aiheetonta viivytystä. Päätös on kuitenkin toimeenpantava viimeistään 3 kuukaudessa asian vireille tulosta. Aika voi olla tätä pidempi, jos asian selvittäminen erityisestä syystä vaatii pidempää käsittelyaikaa tai toimeenpanon viivästymiselle on muu asiakkaan tarpeeseen liittyvä erityinen peruste.
Sosiaalihuoltolaki 45 § (Finlex)
Vammaisen henkilön osallisuuden tukeminen asiakasprosessissa
Osallisuus on YK:n vammaissopimuksen keskeinen periaate. Sopimus on ratifioitu Suomessa ja on osa Suomen lainsäädäntöä. Asiakkaan osallisuuden varmistaminen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä on olennainen osa YK:n vammaissopimuksen toimeenpanoa.
Palvelutarpeen arviointi tehdään yhteistyössä asiakkaan kanssa. Lisäksi palveluiden toteuttaminen ja seuranta on tehtävä yhteistyössä vammaisen henkilön kanssa niin, että vammaisella henkilöllä on mahdollisuus olla osallisena asiakasprosessin kaikissa vaiheissa.
Vammaispalvelulaki 3 §
Vammaisen henkilön osallisuutta on tuettava hänen toimintakykynsä, ikänsä ja kehitysvaiheensa sekä elämäntilanteensa edellyttämällä tavalla.
Vammaispalvelulaki 3 §
Vammaisen henkilön ikä ja elämäntilanne sekä hänen käyttämänsä kieli ja kommunikointikeino vaikuttavat hänen tarvitsemaan tukeen asiakasprosessissa. Annettava tuki turvaa yhdenvertaisen osallistumisen asiakasprosessiin vamman tai sairauden aiheuttaman toimintarajoitteen estämättä. Henkilö, jolla ei ole läheisten tukiverkostoa, saattaa tarvita enemmän tukea. Toisaalta itsenäistymässä oleva vammainen nuori voi tarvita tukea oman, itsenäisen mielipiteensä muodostamiseen ja omien valintojen tekemiseen.
Vammaista henkilöä on tarvittaessa tuettava tiedon saannissa sekä oman mielipiteen muodostamisessa ja ilmaisemisessa.
Vammaispalvelulaki 3 §
Palvelutarpeen arvioinnissa otettava huomioon kieli ja kommunikaatio
Vammaisella henkilöllä on oikeus käyttää viittomakieltä tai hänelle soveltuvaa kommunikointikeinoa.
Vammaispalvelulaki 3 §
Vammaisen henkilön aito osallistuminen edellyttää, että hänellä on käytettävissään riittävästi tietoa ja välineet vastavuoroiseen viestintään.
Palvelun järjestäjän on varmistettava vuorovaikutuksen toteutuminen siten, että asiakasprosessin osapuolet ymmärtävät toistensa esiin tuomat asiat ja pystyvät kommunikoimaan keskenään. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kyseessä on henkilö, joka ei kykene käsitteelliseen ajatteluun eikä tekemään ilman tukea palveluitaan koskevia ratkaisuja.
Ruotsinkielisten, saamelaisten, viittomakielisten, romanitaustaisten sekä mahdollisuuksien mukaan myös muiden vammaisten henkilöiden kielellinen ja kulttuurinen tausta tulee ottaa huomioon palveluprosessin eri vaiheissa.
Lue kielellisistä oikeuksista ja tulkkauksen järjestämisestä enemmän seuraavilta sivuilta:
Vammaisen lapsen osallisuuden tukeminen asiakasprosessissa
Vammaisen lapsen osallisuuden tukemiseen asiakasprosessissa on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Alaikäisen asiakkaan toivomusten ja mielipiteen huomioon ottamisesta säädetään sosiaalihuollon asiakaslain 10 §:ssä. Lapsen ja nuoren oikeudesta saada tietoa sekä esittää mielipiteensä ja toiveensa asiassa säädetään sosiaalihuoltolain 32 §:ssä.
Sosiaalihuollon asiakaslaki 10§
Sosiaalihuoltolaki 32 §
Lapsella ja nuorella tarkoitetaan tässä laissa sosiaalihuoltolain 3 §:ssä tarkoitettua lasta ja nuorta.
Vammaispalvelulaki 3 §
Työkalupakki vammaisen lapsen näkemysten selvittämiseen
Papunet - selkeää ja saavutettavaa viestintää
Asiakasosallisuus palvelutarpeen arvioinnin ennakkovalmisteluissa
Asiakkaan osallisuus vahvistuu, jos hänellä on mahdollisuus valmistautua ennakkoon palvelutarpeen arviointiin. Asiakkaan valmistautumista voidaan tukea esimerkiksi toimittamalla hänelle etukäteismateriaaleja koskien sitä, mitä palvelutarpeen arviointi tarkoittaa, ja miten se toteutetaan.
Etukäteismateriaalit ennen tapaamista
Asiakkaan osallisuuden näkökulmasta keskeistä on onnistunut kohtaaminen ja vuorovaikutus. Työntekijän on hyvä ennakkoon arvioida asiakirjoihin tutustuminen ohessa sitä, millaisia käytännönjärjestelyjä asiakastapaaminen edellyttää. Kohtaamisen onnistumista auttaa riittävän ajan varaaminen tapaamiseen, onnistuneen vuorovaikutuksen edellytysten varmistaminen (esim. AAC -menetelmien käyttö tarvittaessa), sekä ammattilaisen pyrkimys rauhalliseen ja kiireettömään yhteistyöhön asiakkaan kanssa. Myös fyysisen ympäristön esteettömyys on huomioitava.
Seuraavia materiaaleja ja ohjeita voi hyödyntää valmistautumisessa:
- Etukäteismateriaalit ennen tapaamista
- Työkalupakki vammaisen lapsen näkemysten selvittämiseen
- Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin – Kuka vastaa tulkkauksen järjestämisestä vammaissosiaalityössä?
- Neuvonta ja ohjaus – Esteettömyys ja saavutettavuus sosiaalityössä
Palvelutarpeen arvioinnin kirjaaminen yhdessä asiakkaan kanssa
Palvelutarpeen arvioinnin kirjaamista on hyvä tehdä yhdessä asiakkaan kanssa – arviointia voi kirjoittaa esimerkiksi asiakastapaamisen aikana. Asiakkaan osallisuutta palvelutarpeen arvioinnissa voidaan vahvistaa sillä, että asiakas pääsee lukemaan tai hänelle luetaan ääneen arvioinnin yhteydessä kirjoitettua tekstiä, jolloin asiakas voi kommentoida tekstin sisältöä. Työntekijän onkin hyvä varmistaa säännöllisesti kirjaamisprosessin edetessä, että hän on varmasti ymmärtänyt keskustelun asiakkaan kanssa oikein.
Palvelutarpeen arvioinnin yhteenveto on hyvä lähettää aina asiakkaalle hyväksyttäväksi.
Kuka tekee palvelutarpeen arvioinnin?
Vammaisen henkilön palvelutarpeen arvioinnista ja asiakassuunnitelman tekemisestä vastaa aina sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015) tarkoitettu virkasuhteessa oleva ammattihenkilö.
Vammaispalvelulaki 4 §
Asiakkaan osallisuuden toteutumisen näkökulmasta on tärkeää, että ensiarvioinnin tekee sosiaalihuollon ammattihenkilö, jolla on laaja ja ajantasainen palveluosaaminen.
Palvelutarpeen arvioinnin sisältö
Palvelutarpeen arvioinnin tarkoituksena on tunnistaa ne erilaiset tilanteet ja ympäristöt, joissa asiakas tarvitsee apua tai tukea. Palveluiden ja muiden tukitoimien on tuettava vammaisen henkilön erilaisten roolien toteutumista siten, että toimintarajoitteet eivät estä näiden roolien toteutumista. Toisaalta palvelutarpeen arvioinnissa on tunnistettava myös ne tilanteet ja ympäristöt, joihin vammainen henkilö ei tarvitse apua tai tukea toimintarajoitteensa vuoksi.
Kun arvioidaan henkilön toimintakykyä ja palvelutarvetta erilaisissa toimintaympäristöissä, on otettava huomioon henkilön terveydentila, elämäntilanne ja elinolosuhteet sekä niissä tapahtuvat muutokset.
Lue lisää: Toimintakyvyn arviointi vammaispalveluissa
Vaikka osana palvelutarpeen arviointia arvioidaan henkilön toimintakykyä erilaisissa toimintaympäristöissä, arviointi kattaa huomattavasti laajemman kuvauksen henkilön elämästä. Arvioinnissa on tärkeää huomioida toimintakyvyn lisäksi yksilöllisten elämäntilanteiden merkitys ja vaikutus.
Palvelutarpeen arviointi on aina yksilöllinen prosessi, jonka tulee sisältää ainakin seuraavat asiat:
- yhteenveto asiakkaan tilanteesta sekä sosiaalipalvelujen ja erityisen tuen tarpeesta
- sosiaalihuollon ammattihenkilön arvio asiakkuuden edellytyksistä
- asiakkaan mielipide ja näkemys palvelutarpeestaan, ellei palvelutarpeen arvioimiseen yhteistyössä asiakkaan kanssa ole ilmeistä estettä
- asiakkaan ja ammattihenkilön arvio omatyöntekijän tarpeesta.
Sosiaalihuoltolaki 37 § (Finlex)
Palvelutarpeen arvioinnin pohjalta tehdään asiakassuunnitelma.
Lue lisää: Asiakassuunnitelma
Viranomaisella on velvollisuus selvittää asiakkaan tilanne
Viranomaisen on huolehdittava asiakkaan tilanteen riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä. Viranomainen hankkii tarpeelliset tiedot ja kuulee asiakkaan kokemaa avuntarvetta ja dokumentoi, mitkä asiat on käyty läpi yhdessä asiakkaan kanssa.
Asiakkaan on myös tehtävä omaan tilanteeseensa liittyen yhteistyötä palvelutarpeen arvioinnissa, esimerkiksi toimittamalla tarvittavia tietoja ja asiakirjoja viranomaiselle.
Hallintolaki 31 § (Finlex)
Sosiaalihuollon asiakaslaki 12 § (Finlex)
Kotikäynti palvelutarpeen arvioinnissa
Asiakkaan luo on suositeltavaa tehdä kotikäynti palvelutarpeen arviointia tehtäessä. Kotikäynti antaa enemmän tietoa asiakkaan arjessa selviytymisestä sekä hänen asuinympäristöönsä liittyvistä tekijöistä kuin pelkkä toimistotapaaminen.
Kotikäynnistä on sovittava yhdessä asiakkaan kanssa. Asiakkaalle on hyvä antaa mahdollisuus vaikuttaa tapaamispaikkaan, jossa palvelutarpeen arviointia tehdään, mutta esimerkiksi omaishoidon tukeen liittyvissä asioissa kotikäynti on pakollinen. Vaikuttaminen tapaamispaikan valintaan vahvistaa asiakkaan osallisuutta. Myös lapsen mielipidettä tapaamispaikan suhteen olisi hyvä kysyä.
Työkalupakki vammaisen lapsen näkemysten selvittämiseen
Asiakkaan kanssa on sovittava yhdessä myös siitä, keitä ammattihenkilöitä kotikäynnille osallistuu ja miksi.
Asiakkaalla täytyy olla riittävästi aikaa kutsua kotikäynnille mukaan esim. läheinen tai muu asiakasta edustava henkilö. Asiakkaan yksityisyyttä on kunnioitettava kotikäyntiä järjestettäessä. Kotikäyntejä voi tarvittaessa olla useampiakin, jos palvelutarpeen selvittämiseen tarvitaan lisää tietoa.
Oikeus päästä asiakkaan asuntoon
Asiakkaalla on pääsääntöisesti oikeus kieltäytyä kotikäynnistä. Lainsäädännössä on määritelty ne tilanteet, joissa asiakkaan asuntoon on mahdollista päästä ilman asiakkaan suostumusta. Nämä tilanteet ovat harvinaisia.
Milloin sosiaalihuollon ilmeisessä tarpeessa olevan henkilön etu terveyden, kehityksen tai turvallisuuden vakavan vaarantumisen vuoksi sitä välttämättä vaatii eikä sosiaalihuollon tarve muutoin ole selvitettävissä, sosiaalityöntekijällä on oikeus hyvinvointialueen määräämän johtavan sosiaalihuollon viranhaltijan määräyksestä huollon tarpeen selvittämiseksi päästä tällaisen henkilön asuntoon tai muuhun olinpaikkaan.
Milloin asuntoon tai olinpaikkaan pääseminen estetään, on sosiaaliviranomaisen pyydettävä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 22 §:ssä tarkoitettua virka-apua poliisiviranomaiselta.
Vanha sosiaalihuoltolaki 710/1982 41 §
Läheisverkosto kartoitetaan tarvittaessa
Jos asiakkaan tilanne vaatii, voidaan selvittää, miten omaiset tai muut asiakkaalle läheiset henkilöt osallistuvat asiakkaan tukemiseen. Läheisverkoston kartoittaminen toteutetaan palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä tai tarvittaessa muulloin asiakkuuden aikana. Kartoittaminen tehdään pääsääntöisesti vain asiakkaan suostumuksella.
Kartoittamisen voi tehdä ilman asiakkaan suostumusta vain, jos:
- asiakas on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään ja turvallisuudestaan ja tieto on välttämätön palvelutarpeen selvittämiseksi; tai
- tieto on tarpeen lapsen edun vuoksi.
- Kartoittamisen yhteydessä selvitetään tarvittaessa omaisten ja läheisten mahdollinen tuen tarve.
Sosiaalihuoltolaki 43 § (Finlex)
Tietojen hankkiminen palvelutarpeen arvioinnin tueksi
Palvelutarpeen arviointi on viranomaistehtävä. Viranomaisen tehtävänä on johtaa asian selvittämistä ja päättää asian vaatimasta selvityksestä ja sen riittävyydestä. Viranomainen ei voi siirtää prosessinjohtoa yksityiselle taholle, mutta viranomaisen ei tarvitse itse selvittää kaikkia päätöksen perustaksi tarvittavia seikkoja.
Kotona tehtävä vammaispalvelulain mukainen henkilökohtaiseen apuun liittyvä arviointijakso OKV/2184/10/2022
Kantelussa arvosteltiin Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen (Siun sote) menettelyä vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun tarpeen arvioinnissa. Siun sote järjesti arviointijaksoja asiakkaan kotona, vaikka tällaisesta menettelystä ei ole säädetty vammaispalvelu- tai sosiaalihuoltolaissa.
Apulaisoikeuskansleri mukaan asiassa ei ole kyse viranomaistoimien ulottamisesta kotirauhan piiriin viranomaisaloitteisesti, vaan julkisesta palvelutehtävästä kotirauhan piirissä. Kyse on ennen kaikkea perusoikeuksien toteuttamiseksi hankittavasta selvityksestä, jonka hankkiminen on olosuhteiden vuoksi luontevinta kotirauhan piiriin kuuluvalla alueella, jos asiakas antaa tähän suostumuksensa.
Viranomaisen on selvitettävä vammaispalvelun tarve ja tarvittava sisältö kussakin yksittäistapauksessa. Jotta tämä olisi mahdollista, voidaan arviointijakson järjestämistä pitää tältä kannalta hyväksyttävänä selvittämiskeinona sellaisissa tapauksissa, joissa avun tarpeesta ei muutoin ole saatavilla riittävän täsmällistä tietoa palveluja ja tukitoimia koskevan päätöksen tekemiseksi ja joissa asiakas itse suostuu arviointijakson järjestämiseen.
Kotona tehtävä vammaispalvelulain mukainen henkilökohtaiseen apuun liittyvä arviointijakso (Valtioneuvoston oikeuskansleri)
Asiakkaalle on nimettävä omatyöntekijä
Sosiaalihuollon asiakkaalle on nimettävä asiakkuuden ajaksi omatyöntekijä. Työntekijää ei tarvitse nimetä, jos asiakkaalle on jo nimetty muu palveluista vastaava työntekijä tai nimeäminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.
Omatyöntekijän on oltava sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu ammattihenkilö. Omatyöntekijänä saa toimia mainitussa pykälässä tarkoitetun ammattihenkilön sijaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu ammattihenkilö, jos se on asiakkaan palvelukokonaisuuden kannalta perusteltua.
Erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai muun erityistä tukea tarvitsevan henkilön omatyöntekijän tai hänen kanssaan asiakastyötä tekevän työntekijän on oltava sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä ja tehtävä on hoidettava virkasuhteessa.
Omatyöntekijänä toimivan henkilön tehtävänä on muun muassa asiakkaan tarpeiden ja edun mukaisesti edistää asiakkaan itsenäistä selviytymistä. Jos asiakkaan tuen tarve on pysyvä tai pitkäaikainen, omatyöntekijän on pyrittävä edistämään tuen järjestämistä siten, että palvelujen jatkuvuus turvataan, ellei palvelujen muuttaminen ole asiakkaan edun mukaista.
Erityistä tukea tarvitsevaa lasta tai muuta erityistä tukea tarvitsevaa henkilöä koskevaa sosiaalihuoltoa toteutettaessa omatyöntekijän tai muun sosiaalipalveluista vastaavan työntekijän tulee tavata asiakas asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävän usein henkilökohtaisesti.
Sosiaalihuoltolaki 42 § (Finlex)
Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki 3 § (Finlex)
Erityistä tukea tarvitsevaa henkilöä pitää auttaa palvelujen hakemisessa
Erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä tarkoitetaan sosiaalihuoltolaissa henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Korkeaan ikään liittyvässä erityisen tuen tarpeessa sovelletaan ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annettua lakia (980/2012).
Erityisen tuen tarve voi johtua asiakkaan
- kognitiivisesta tai psyykkisestä vammasta tai sairaudesta
- päihteiden ongelmakäytöstä tai muusta riippuvuuskäyttäytymisestä
- usean yhtäaikaisen tuen tarpeesta
- muusta vastaavasta syystä.
Erityisen tuen tarpeella viitataan siis tuen tarpeeseen palveluja haettaessa, ei henkilön palvelutarpeeseen. On kuitenkin huomattava, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen käsite ei rajoitu ainoastaan tuen tarpeeseen palveluja haettaessa.
Erityisen tuen tarvitseminen ei ole sidottu tiettyyn diagnoosiin tai vammaan. Määrittelyn piiriin kuuluvat myös ne henkilöt, joiden erityisen tuen tarve perustuu esimerkiksi useampaan sairauteen tai vammaan. Kyseessä voi olla myös vielä diagnosoimaton oireyhtymä, joka vakavasti vaikeuttaa henkilön kykyä toimia.
Määrittelyn piiriin kuuluvat lisäksi henkilöt, joiden keskeinen ongelma on useasta eri syystä johtuva tuen tarve. Kyseessä voi olla myös ylipäätään tilanne, jossa suuri avun tarve aiheuttaa uupumusta ja vaikeutta päästä tarvittavien palvelujen piiriin.
Sosiaalihuoltolaki 3 § (Finlex)
Erityistä tukea tarvitseva lapsi
Erityistä tukea tarvitsevan lapsen käsite ei rajoitu ainoastaan tuen tarpeeseen palveluja haettaessa. Erityistä tukea tarvitsevana lapsena pidetään myös lasta, jonka kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai joka itse käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään.
Erityistä tukea tarvitsevaa lasta koskevaa sosiaalihuoltoa toteutettaessa lapsen omatyöntekijän tai muun lapsen sosiaalipalveluista vastaavan työntekijän tulee tavata lapsi asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävän usein henkilökohtaisesti.
Sosiaalihuoltolaki 3 ja 42 § (Finlex)
Sosiaalityöntekijä tekee arvion erityisen tuen tarpeesta
Palvelutarpeen arvioinnin erityistä tukea tarvitsevalle henkilölle tekee sosiaalityöntekijä. Hän tekee tarpeen mukaan yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa.
Monialaisella yhteistyöllä saadaan riittävä tieto
Sosiaalihuoltolaki 36 § (Finlex)
Lisäksi erityistä tukea tarvitsevat henkilöt on huomioitava erityisesti seuraavissa sosiaalihuoltolain kuvaamissa sosiaalityön vaiheissa:
- asiakkaan edun määrittelemisessä (4 §) (Finlex),
- neuvonnassa ja ohjauksessa (6 §) (Finlex),
- erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden hyvinvoinnin seuraamisessa ja edistämisessä (8 §) (Finlex),
- nimettäessä omatyöntekijää (42 §) (Finlex),
- hoidon ja huolenpidon turvaavia päätöksiä tehtäessä (46 §) (Finlex).
Monialainen yhteistyö palvelutarpeen arvioinnissa
Sosiaalihuollon asiakkaan avuntarve arvioidaan aina tarvittaessa monialaisesti. Sosiaalihuollon viranomaisen on huolehdittava siitä, että arvioinnissa on käytettävissä henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi asiantuntemusta ja osaamista. Arvioinnista vastaavan työntekijän on oltava tarpeen tullen yhteydessä eri yhteistyötahoihin ja asiantuntijoihin sekä tarvittaessa henkilön omaisiin ja muihin hänelle läheisiin henkilöihin.
Tiedonsaantioikeudesta ja tietojen luovuttamisesta säädetään asiakastietolain 8 luvussa.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023) 8 luku
Henkilön tarpeiden arviointi ja niihin vastaaminen edellyttävät sosiaalitoimen tai muiden viranomaisten palveluja tai tukitoimia, on näillä tahoilla velvoite osallistua vastaavan työntekijän pyynnöstä henkilön palvelutarpeen arvioinnin tekemiseen ja asiakassuunnitelman laatimiseen.
Sosiaalihuoltolaki 41 § (Finlex)
Arviointiin voi osallistua tilanteesta riippuen esimerkiksi:
- Asiakkaan nimeämä henkilö (omainen, läheinen, tukihenkilö tai muu häntä edustava henkilö tarpeen mukaan)
- sosiaalityön edustajia
- kuntoutuksen, lääketieteen ja hoitotyön edustajia sen mukaan, miten asiakkaan tai hänen edustajansa kanssa on sovittu
Yhdistämällä osaamista saadaan riittävä tieto asiakkaan tarpeista palvelujen myöntämiseen liittyvän päätöksenteon perustaksi. Asiakkaan tarpeet ratkaisevat, millainen on kunkin ammattihenkilön panos palvelutarpeen selvityksessä. Keskeisintä on kuitenkin asiakkaan oma näkemys.
Asiakkaan hoidossa olevan henkilön tilanteen selvittäminen
Asiakkaan hoidossa olevan lapsen tai muun henkilön hoidon ja tuen tarve on selvitettävä, kun asiakas:
- saa päihde- ja riippuvuustyön tai mielenterveystyön palveluja tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana tai ennen tarvittavien palvelujen saamista hänen kykynsä täysipainoisesti huolehtia hoidosta tai kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen;
- aloittaa tutkintavankeuden tai vankeusrangaistuksen suorittamisen.
Riittävän hoidon ja tuen saaminen on tarvittaessa varmistettava tapaamalla lasta tai muuta hoidettavaa henkilöä.
Sosiaalihuoltolaki 44 § (Finlex)
Lähteet
VamO-hankkeen (Osallisuuden varmistaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen vammaissosiaalityön asiakasprosessissa, ESR- hanke:S20752) kehittäjätyöntekijät
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 (Finlex)
Vammaispalvelulaki (675/2023)
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977 (Finlex)
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000 (Finlex)
Hallintolaki 434/2003 (Finlex)
Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 817/2015 (Finlex)
Laki omaishoidon tuesta (937/2005)
Etukäteismateriaalit ennen tapaamista
Asiakkaalle lähetettäviä kirjemalleja, joissa hyödynnetty kuvia. Myös selkoversioita.
Työkalupakki vammaisen lapsen näkemysten selvittämiseen
Esitellään erilaisia välineitä keskustelun ja vuorovaikutuksen tueksi.
Vammaisen lapsen näkemysten selvittäminen (Lastensuojelun keskusliitto)
Opas sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille
Ohjeita paljon tukea tarvitsevan lapsen kuulemiseen (verneri.net)
Verkkopalvelu kehitysvammaisuudesta
Oppaat ja työvälineet (Kehitysvammaisten palvelusäätiön tietopankki)