Vammaisten lasten osallisuus

Tämän sivun sisältö

Kaikki lapset haluavat olla mukana ja osallisena yhteisöissään. He haluavat tulla ymmärretyksi ja saada tietoa siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Lasten oikeus osallisuuteen yhteisöissään ja yhteiskunnassa on vahvistettu perus- ja ihmisoikeussääntelyssä.

Tässä kirjoituksessa lapsella tarkoitetaan kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (1 artikla) ja kansallisen lainsäädännön määrittelyn mukaisesti.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (Finlex)

Sekä lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59–60/1991, jäljempänä lapsen oikeuksien sopimus, LOS) että YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 27/2016, jäljempänä vammaissopimus) velvoittavat valtioita toimenpiteisiin, joilla lasten osallisuutta voidaan vahvistaa ja tukea.
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (Finlex)

Suomen perustuslain (731/1999) mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti (6.3 §). Samaisessa pykälässä todetaan, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. iän tai vammaisuuden perusteella. (6.2 §) Perustuslaissa myös säädetään, että julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon (14.4 §).

Lisäksi useissa eri substanssilaeissa edellytetään, että lapsella tulee olla oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Substanssilainsäädännön jatkuva arviointi vammaisen lapsen oikeuksien näkökulmasta on tärkeää. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea (CRPD-komitea) toteaa yhdenvertaisuutta lain edessä koskevassa yleiskommentissaan, että täyttääkseen artiklan 12 vaatimukset sopimusvaltion on arvioitava lainsäädäntöään ja varmistuttava, että vammaisten lasten tahtoa ja näkemyksiä kunnioitetaan yhdenvertaisesti muiden lasten tahdon ja näkemyksen kanssa.
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean yleiskommentti nro 1 (englanniksi, OHCHR)

Vammaissopimuksen mukaan vammaisten lasten olisi saatava nauttia täysimääräisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Sopimuksen yksi keskeisistä periaatteista on kunnioittaa vammaisten lasten kehittyviä kykyjä ja heidän oikeuttaan säilyttää identiteettinsä. 

Kansallisen lapsistrategian yhtenä pääajatuksena on, että lapsen oikeudet ja asema vakiinnutetaan niin, että lapset huomioidaan johdonmukaisesti kaikessa poliittisessa ja tosiasiallisessa toiminnassa muiden yhteiskunnan jäsenten rinnalla ja että lapset saavat tietoa heille kuuluvista oikeuksista. Strategian päätavoitteisiin kuuluu myös haavoittuvassa asemassa olevien lasten aseman turvaaminen ja heidän tarpeidensa parempi tunnistaminen. Lapsistrategian tavoitteet ja linjaukset koskevat yhdenvertaisesti kaikkia lapsia.
Kansallinen lapsistrategia (Valtioneuvosto)

Lähtökohtana oikeuksien yhdenvertainen toteutuminen

YK:n lapsen oikeuksien komitea on ilmaissut viimeisimmissä Suomelle antamissaan päätelmissään huolensa vammaisiin lapsiin kohdistuvan syrjinnän esiintymisestä Suomessa.  Lisäksi useissa tutkimuksissa on tuotu esille, että vammaisilla lapsilla on riski joutua yhteiskunnassa moniperustaisen syrjinnän kohteeksi.
YK:n lapsen oikeuksien komitean päätelmät koskien Suomea (pdf 71,8 kt, UM)

Vammaiset ihmiset vähemmistönä yhteiskunnassamme joutuvat helpommin syrjityksi ja vastaavasti lapset ovat ryhmä, joiden ääni hukkuu helpommin aikuisten mielipiteiden alle. Lasten oikeudet ovat usein käytännössä toissijaisia aikuisten oikeuksiin nähden. 

Myös lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt tähän huomiota ja esittänyt huolensa siitä, että useimmissa tapauksissa aikuiset tekevät vammaisia lapsia koskevat päätökset ja lapset itse jäävät heitä itseään koskevien päätösprosessien ulkopuolelle.  Näin tapahtuu sekä yksittäisten lasten kohdalla että vaikuttamistyössä, johon vammaisten lasten osallistuminen lapsiryhmänä on valitettavan vähäistä. Vähemmistöryhmiin kuuluvat vammaiset lapset ovat erityisen alttiita syrjinnälle, ja heidän tilanteensa vaatii erityistoimia.
YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 9 (pdf 605 kt, Lapsiasiavaltuutettu)

Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on tuonut esille erityisesti vammaisten lasten oman äänen kuulumisen merkitystä. Se toteaa vammaissopimuksen 19 artiklasta antamassaan yleiskommentissa, että sopivat ja ikäsensitiiviset tukipalvelut vammaisille lapsille ovat ensisijaisen tärkeitä heidän oikeuksiensa toteutumiseksi. Komitean mukaan on välttämätöntä, että heidän kehittyviä kykyjään kunnioitetaan ja heitä tuetaan oman mielipiteensä esiin tuomisessa niissä asioissa, jotka heihin vaikuttavat.
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean yleiskommentti nro 5 (englanniksi, OHCHR)

Lapsen edun toteutumisen varmistaminen vammaisten lasten osalta

Vammaissopimuksen kaikki oikeudet koskevat yhtä lailla lapsia kuin aikuisia. Sopimus kuitenkin sisältää myös erityisiä lapsia koskevia oikeuksia, sillä lasten nähdään olevan erityisen haavoittuvassa asemassa. 

Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa. Vammaisten lasten osalta lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta vahvistaa vielä vammaissopimuksen velvoite vammaisen lapsen edun ensisijaisuudesta. 

Lapsivaikutusten arviointi on väline, jolla voidaan varmistaa lapsen edun toteutumista päätöksenteossa ja toiminnassa. Myös vammaisvaikutusten arvioinnissa vammaisen lapsen edun ensisijaisuus on keskeinen lähtökohta arvioinnin toteuttamiselle. Siihen velvoittaa paitsi lapsen oikeuksien sopimus (3.1 artikla) myös vammaissopimuksen 7.2 artikla. Lapsivaikutusten arvioinnissa on huomioitava vammaisten lasten edut ja vastaavasti vammaisvaikutuksen arviointia ei voida tehdä ottamatta huomioon vaikutuksia vammaisiin lapsiin. 

Lapsen omat näkemykset ja mielipiteet ovat tärkeä osa lapsen edun arviointia: mitä lapsi arvottaa tai priorisoi, mitä toivoo ja kokee tärkeäksi. Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että arvioitaessa lapsen etua on kunnioitettava lapsen oikeutta vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja saada nämä näkemykset otetuksi asianmukaisesti huomioon (LOS 12 art.). Vammaissopimus lisäksi velvoittaa, että vammaisten lasten tulee saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden toteuttamiseksi (7.3 art.). Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on todennut, että vammaisilla lapsilla on oltava tarvitessaan käytössään tarpeelliset kommunikaatiokeinot ja opetus niiden käyttöön, jotta he pystyvät esittämään näkemyksensä. Vammaisilla lapsilla on myös oltava saatavillaan lapsille soveltuvaa informaatiota ja riittävää tukea omien asioittensa eteenpäin viemiseen.
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean yleiskommentti nro 7 (englanniksi, OHCHR)

Lähtökohtana luottamus lapsen kykyyn ilmaista näkemyksiään

Vammaisen lapsen näkemysten selvittäminen ei ole itsestäänselvyys edes silloin, kun kyse on lapsen omasta asiasta, vaikka lainsäädäntö lasten osallisuutta esimerkiksi useissa sosiaalipalveluissa edellyttääkin. Vammaisen lapsen näkemysten selvittämisen, lapsen kuulemisen sekä muun osallistumisen esteenä saattavat olla aikuisten uskomukset siitä, että lapsi ei kykene ymmärtämään käsiteltävää asiaa. Lähtökohtana lapsen kuulemisessa ja näkemysten selvittämisessä on luottamus lapsen kyvykkyyteen ilmaista mielipiteensä häntä koskevassa asiassa. 

Myös lapsen tapa kommunikoida voidaan kokea ongelmaksi. Etenkin silloin, kun lapsi ei itse kykene tuottamaan puhetta tai kun puhe on kovin hidasta, haasteena on, että aikuiset puhuvat lapsen puolesta ja lapsen ohitse. Lapsen vammaisuus tai vaikeudet kommunikaatiossa eivät kuitenkaan saisi olla esteenä hänen omien näkemystensä selvittämiselle.

Vammaiset lapset eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, jossa kaikki tarvitsisivat esimerkiksi samanlaista apua ja tukea. Jokaisella lapsella on omat yksilölliset tarpeensa, mahdollisuutensa ja toiveensa. 

Miksi osallistuminen on tärkeää?

Osallistuminen on lapsen oikeus ja arvo sinänsä, mutta lisäksi se on myös lasta suojaavaa ja itsenäistymään auttavaa toimintaa. Lapsen osallisuus ja kasvaminen täysiin mahdollisuuksiinsa eivät tapahdu yhtäkkisesti tai tyhjiössä vaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. 

Osallisuus merkitsee valmiutta kohdata lapsi vuorovaikutuksessa. Lapselle tulee myös syntyä tunne asioiden etenemisestä ja hänen mahdollisuuksistaan vaikuttaa omiin asioihinsa. Lapsen osallistuminen ei ole yksiulotteinen ilmiö, vaan lapsi- ja tilannekohtaisesti muuntuva prosessi, jota aikuiset voivat toiminnallaan tukea ja edistää.

Myös palveluiden kehittämisessä lasten kokemusten esille tuominen on tärkeää. Yhteiskunnassamme vammaisille henkilöille tarkoitetut palvelut suunnitellaan ja toteutetaan paljolti aikuisten ehdoilla ja unohdetaan, että ne eivät sellaisenaan ehkä riitä lapsille. Esimerkiksi asumisen palveluissa esteetön fyysinen ympäristö ja tietyt yksittäiset palvelut eivät vielä riitä, vaan vammaisen lapsen on saatava myös hoitoa, kasvatusta, ymmärrystä ja hellyyttä samalla tavoin kuin kaikkien muidenkin lasten. Hänellä on oltava mahdollisuus leikkiä ja käydä koulua, ja hänen itsenäistymistään on tuettava.

Lasten osallistuminen itseään koskevaan päätöksentekoon ja palveluiden suunnitteluun mahdollistaa sen, että päätökset ja toiminta kohdistuvat nimenomaan yksilöllisesti lasten tarpeisiin ja toiveisiin. Tällöin pystytään myös vammaisille lapsille ja heidän perheilleen räätälöimään juuri heidän tarpeisiinsa soveltuvia, erilaiset elämäntilanteet paremmin huomioivia palveluja. 

Lasten osallisuutta on tuettava

Vammaisten lasten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden toteutuminen edellyttävät aktiivisia toimenpiteitä yhteiskunnan eri toimijoilta. Esimerkiksi vammaisen lapsen oikeus käydä koulua inkluusioperiaatteen mukaisesti lähiyhteisössään ei välttämättä toteudu, jos hän ei saa riittävästi tukea ja apua koulunkäyntiinsä tavallisessa peruskoulussa. 

Vammaiset lapset käyttävät yleisiä julkisia palveluja, kuten neuvola-, terveyskeskus- sekä kirjastopalveluita, ja niiden suunnitteleminen kaikille sopiviksi on jo askel oikeaan suuntaan. Päästäkseen samalle viivalle vammattomien lasten kanssa vammainen lapsi voi tarvita yleisten palvelujen lisäksi myös erityisiä palveluja kuten kuljetuspalvelua, henkilökohtaista apua tai kuntoutuspalveluja. 

Vaikka lähtökohtana onkin, että vammainen lapsi ei ole jotain erityistä tai erikoista vaan lapsi muiden lasten joukossa, hän saattaa tarvita toimijuutensa toteutumiseksi erityistä tukea tai enemmän apua kuin muut lapset. Myös Kansallisessa lapsistrategiassa edellytetään määrätietoisia ja ennakoivia toimia sen varmistamiseksi, että kaikkien lasten osallisuus yhteiskunnassa toteutuu mahdollisimman hyvin.

Lasten yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Vammaisilla lapsilla tulisi lapsen oikeuksien komitean mukaan olla edustus myös eri yhteiskunnallisilla foorumeilla, joilla he voivat esittää näkemyksiään ja osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon lapsina yleensä sekä erityisesti tuomalla esille vammaisten lasten kokemusasiantuntijuutta. 

Tähän velvoittaa vammaissopimuksen 7.3 artikla vammaisen lapsen näkemysten yhdenvertaisesta kunnioittamisesta sekä sopimuksen 4 artikla, jonka mukaan vammaisia henkilöitä koskevissa päätöksentekoprosesseissa myös lapset tulee aktiivisesti osallistaa mukaan päätöksentekoon.

Vammaisten lasten ottaminen mukaan päätöksentekoon on merkittävä inkluusion keino ja samalla mahdollisuus varmistaa, että lapsia koskevassa päätöksenteossa kiinnitetään huomiota juuri heidän toiveisiinsa ja tarpeisiinsa.

Lapsen osallistumisoikeuden toteutumisen lähtökohtia. Kuva on julkaistu artikkelissa Ahola ja Pollari 2018.

Kuva 1. Lapsen osallistumisoikeuden toteutumisen lähtökohtia (kuva julkaistu artikkelissa Ahola – Pollari 2018, 7).

Kirjoittajat:

Sanna Ahola, asiantuntija, Ihmisoikeuskeskus

Kirsi Pollari, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto

Teksti perustuu artikkeliin Ahola, Sanna – Pollari, Kirsi (2018) Lapsella on oikeus osallisuuteen – Vammaisuudesta riippumatta. Päätösten tueksi 1/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Lähteet

Ahola, Sanna – Pollari, Kirsi (2018) Lapsella on oikeus osallisuuteen – Vammaisuudesta riippumatta   Päätösten tueksi 1/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Iivonen, Esa – Pollari, Kirsi (2021) Lapsivaikutusten arvioinnin käsikirja lainvalmistelijoille. 
Julkaisuarkisto Valto: Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2021:5. Helsinki.

Iivonen, Esa – Pollari, Kirsi (2020) Kansallisen lapsistrategian oikeudellinen perusta. Julkaisuarkisto Valto: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:20. Helsinki.

Männistö, Liisa (2020) ”Kuullaan, mutta ei kuunnella”: Lasten osallistumisoikeudet Suomessa. Julkaisuarkisto Valto: Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2020:10. Helsinki.

Päivitetty: