Strategiset tavoitteet

Strateginen tavoite 1: Sijoitusten vähentäminen

Mitä tiedämme aiheesta?

• Tilastojen näkökulmasta teini-ikäiset ovat suurin asiakasryhmä sijoitettuina, suurin avohuollon asiakasryhmä ja heistä tehdään eniten lastensuojeluilmoituksia.  
• Vähemmistöjen asema lastensuojelussa ja sijaishuollossa kaipaa parempaa tunnistamista ja huomioimista. 
• Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset n. 1,2 miljardia e/vuosi, joista 73 % kohdentuu sijaishuoltoon. 
• Jonoja useissa palveluissa: mm. perheneuvola, lapsiperheiden kotipalvelu, perhetyö, tukiperheet, psykologipalvelut, perhekuntoutus. Palvelujen riittämättömyys ja vaikeudet vastata monialaisiin tarpeisiin saattavat pahimmillaan johtaa perheiden ongelmien kriisiytymiseen ja lapsen sijoittamiseen. 

Huomioitavaa: Huostaanottojen vähentäminen ei ole itseisarvo! 

Strateginen tavoite 2: Perheen ja vanhemmuuden tuki

Mitä tiedämme aiheesta?

• Lastensuojelulaki ohjaa yhteistyövelvoitteeseen sijoituksen aikana. Vanhemmalle tarvittaessa tehtävä oma vanhemman asiakassuunnitelma. 
• Monet sijoitettujen lasten vanhemmat eivät välttämättä ole tietoisia/sisäistäneet tietoa, että vanhemman asiakassuunnitelmaan on lakisääteinen oikeus. Isät näyttäytyivät asiakassuunnitelmateksteissä usein ongelmiensa kautta ja heidän isyytensä jäi sivuun.
• Perheenjäsenet, jotka kamppailevat samanaikaisesti monien vaikeuksien kanssa, tarvitsevat yhteen sovitettua apua sekä perhekokonaisuutena että yksilöinä.  
• Huostaanotettujen lasten vanhemmat kokevat usein jäävänsä yksin, ilman tukea. 

Huomioitavaa: vanhemmuuden tukea kehitettäessä on hyvä miettiä sekä sisältöjä että suhdetta tuen ja palveluiden järjestelmään - miten saada pitkäjänteinen tuki sirpaleisessa palvelujärjestelmässä toimimaan? Vanhempi voi olla myös muu kuin biologinen vanhempi.

Strateginen tavoite 3: Lastensuojelun jälkihuollon uudistaminen

Mitä tiedämme aiheesta?

• Aikuistumisen tukea ei ole paikannettu omaksi kokonaisuudekseen.  
• Lastensuojelun jälkihuollon tuki toteudu yhdenvertaisesti eri puolilla Suomea.  
• Siirtymät jälkihuoltoon tiputtavat nuoria tuen ulkopuolelle. 
• Nuorten tarvitsema monialainen tuki ja palvelut mm. päihde- ja mielenterveyspalveluita ei ole yhteensovitettu nuorten tarpeisiin, eikä palveluihin pääse.  
• Jälkihuollossa olevilla nuorilla on ikätovereita useammin jo omia lapsia.  Ylisukupolvista huono-osaisuutta tulee paremmin ehkäistä ja katkaista mm. vanhemmuutta tukemalla.   
• Nuorten arjen rinnalla kulkevaa tukea tulee kehittää. Nuorten asumisen, talouden hallinnan, sosiaalisten suhteiden, opiskelujen ja työelämään siirtymisen taitoja tulee vahvistaa ja tukea. 

Huomioitavaa: Aikuistumisen tuen kehittäminen monialaiseksi kokonaisuudeksi edellyttää paikallisia ja alueellisia yhteistyörakenteita ja koordinaatiota niin, että nuoret saavat aidosti tarvitsemansa tuen aikuistumiseen huomioiden koko auttamisjärjestelmä. Innovatiivinen yhteistyö ja vip-rakenteet auttavat ajattelemaan ja tekemään sopivasti toisin. 

Lisätietoja jälkihuollon kehittämisestä ja aikuistumisen tuesta: 
Yhdessä aikuisuuteen –Elämässä Eteenpäin (YEE) 

Strateginen tavoite 4: Mielenterveys- ja päihdetyö sijaishuollossa

Mitä tiedämme aiheesta?

• Sijoitetuista 13–17-v lapsista puolet on nuorisopsykiatrian asiakkaita, ja lähes 2/3 koulukotiin sijoitetulla lapsella on psykiatrinen diagnoosi.
• Nuorista 21–66% joutuu odottamaan mielenterveyspalvelun pääsyyn yli 3 kuukautta, vaikka laki velvoittaa järjestämään psykiatrisen hoidon kolmessa kuukaudessa tarpeen toteamisesta (alle 23-vuotiaat).  
• Mielenterveyspalveluiden puute johtaa liian usein lastensuojeluasiakkuuteen, pahimmillaan sijoitukseen 
• Sijaishuollossa asuvilla lapsilla enemmän mielenterveys- ja päihdehaasteita, esimerkiksi heillä on enemmän päihteiden käyttöä, ja he asennoituvat myönteisemmin päihteiden käyttöön kuin vanhempiensa kanssa asuvat. 
• Mielenterveys- ja päihdepalveluja ja osaamista ei ole riittävästi integroituna lastensuojeluun, eikä tieto kulje.  
• Tilastoja ei nuorten sijoituksen aikaisesta oireilusta kerry rakenteellisesti helposti saataville.
• Nuoret toivovat päihteisiin liittyvää avokuntousta, jotta nuorta ei tarvitsisi välttämättä sijoittaa kodin ulkopuolelle 
• Päihdevieroitusta ja kuntoutusta tulee olla jokaisella hyvinvointialueella lapsille ja nuorille.  
• Hallinnolliset ratkaisut tulee löytää mm. Terveyden- ja sosiaalihuollon lupiin palveluiden tuottamiseksi integroidusti

Huomioitavaa: Viime aikoina mielenterveys- ja päihdepalveluiden ja lastensuojelun yhdyspintatyön ja integroitujen palveluiden tarpeisiin on herätty. On tärkeä innovoida erilaisia ratkaisuja mm. lastensuojelun ja päihdetyön eri tilanteiden yhteensovittamiseksi mm. päihteiden käytön ehkäisy, riskikäyttö ja riippuvuuskäyttö. Osa nuorista tarvitsee päihdevieroitusta ja kuntoutusta nuoresta iästä huolimatta. Viranomaisten tulee löytää sopivat ratkaisut mm. hallinnollisten esiteiden ratkomiseksi (mm. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon luvat palveluiden tuottamiseksi integroidusti). Mielenterveys- ja päihdeosaamista tulee vahvistaa myös lastensuojelun sisällä nuorilähtöisiksi palveluiksi.