WHO:n alkoholistrategian toiminta-alueet ja toimenpidesuositukset

Maailman terveysjärjestö WHO:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2010 globaalin strategian alkoholihaittojen vähentämiseksi. Strategiaa tukemaan on laadittu alueelliset ohjelma-asiakirjat. Euroopan toimintaohjelma hyväksyttiin vuonna 2011.

Globaalissa alkoholistrategiassa on määritelty kymmenen toiminta-aluetta. Toimintaohjelmissa on esitetty joukko toimenpidevaihtoehtoja kansallisen alkoholipolitiikan suunnittelun tueksi. Euroopan toimintaohjelmaan liittyy tarkistuslista, joka auttaa tunnistamaan alkoholipolitiikan kehittämisalueet.

WHO laatii neljän vuoden välein tilannekartoituksia, jotka rakentuvat kymmenen toiminta-alueen mukaisesti. Seurannassa painotetaan indikaattoreita, jotka on poimittu WHO:n GISAH-tietokannasta. Indikaattorit päivitetään jäsenvaltioilta kerätyn tiedon pohjalta.

Alla on esitetty globaalin strategian toiminta-alueet ja tiivistetysti keskeisimmät Euroopan toimintaohjelman toimenpidevaihtoehdoista.
Katso myös kustannustehokkaimmat best buys -keinot alkoholihaittojen vähentämiseksi

1 Johtajuus, tiedostaminen ja sitoutuminen

Tehokas alkoholihaittojen vähentäminen edellyttää johtovastuuta valtakunnallisella ja paikallisella tasolla sekä tiedostamista ja sitoutumista kaikilla sektoreilla.
Valtioilla tulisi olla kansallinen strategia tai suunnitelma alkoholihaittojen vähentämiseksi, mukaan lukien mitattavat tulostavoitteet ja koordinointirakenne hallinnonalojen johdonmukaisen toiminnan ja yhteistyön varmistamiseksi.

2 Terveydenhuollon toiminta

Haittoja voidaan ehkäistä ja vähentää lisäämällä neuvontaa ja mini-intervention käyttöä perusterveydenhuollossa, tapaturmaklinikoilla, sosiaalipalveluissa sekä opiskelu- ja työterveyshuollossa.
Alkoholin käytöstä aiheutuvien häiriöiden hoidon tarpeeseen tulee vastata nykyistä paremmin monipuolisilla, näyttöön perustuvilla hoidoilla ja kuntoutuksella.

3 Toiminta lähiyhteisöissä

Oppilaitoksissa, työpaikoilla ja asuinyhteisöissä on mahdollista ehkäistä alkoholihaittoja vaikuttamalla koko yhteisön toimintatapoihin.
Yhteisötoiminnan tehostaminen edellyttää osaamisen vahvistamista, laajapohjaista mobilisointia ja toiminnan tuloksellisuuden arviointia.
Viestinnässä tulisi painottaa tietoa alkoholin riskeistä ja avun saannin mahdollisuuksista sekä tutkimustietoa vaikuttavista alkoholipolitiikan keinoista.

4 Liikenneraittius

Rattijuopumusrajan alentaminen vaikuttaa normeihin ja auttaa vähentämään onnettomuuksia. Tämä edellyttää, että valvonnalla ja muilla keinoin lisätään tietoisuutta kiinnijäämisen riskistä.
Tehokas liikenneraittiuden edistäminen edellyttää hallinnon, valvonnan, oikeuslaitoksen, tapaturmien ehkäisyn, terveydenhuollon, paikallisyhteisöjen ja muiden toimijoiden yhteistyötä.

5 Alkoholin saatavuuden sääntely

Alkoholin käyttö ja haitat lisääntyvät alkoholijuomien saatavuuden myötä. Pienikin vähennys saatavuudessa on hyväksi terveydelle ja auttaa vähentämään alkoholin käytöstä muille ihmisille koituvia haittoja.
Ikärajojen sekä päihtyneille henkilöille myyntiä koskevien kieltojen noudattamista tulisi tehostaa.
Alkoholin myynti-/anniskeluaikoja ja myynti-/anniskelupisteiden tiheyttä tulisi rajoittaa lupajärjestelmän ja lainsäädännön keinoin.

6 Alkoholimainonnan sääntely

Alkoholimainonnan laajuutta ja vaikutuksia erityisesti nuorten alkoholinkäyttöön ei tulisi aliarvioida. Mainontaa voidaan rajoittaa monin tavoin alkaen mainosten sisältöä koskevista säännöistä ja päättyen mainonnan täyskieltoon.
Vähentämällä altistumista alkoholimainonnalle edistetään terveyttä. Valtioiden rajat ylittävän alkoholimainonnan hillitseminen edellyttää johdonmukaisuutta kansainvälisellä tasolla.

7 Alkoholin hintatasoon vaikuttaminen

Alkoholijuomien suhteellisen hintatason muutokset vaikuttavat alkoholijuomien kulutukseen ja sitä kautta alkoholihaittoihin. Hintatasoon vaikuttaminen on keskeinen osa kokonaisvaltaista haittoja vähentävää alkoholipolitiikkaa.
Alkoholin verotus on nopea ja tehokas tapa vaikuttaa alkoholin kulutukseen ja erityisesti runsaaseen alkoholin käyttöön.
Alkoholin kulutusta on mahdollista ohjata kytkemällä verotaso tuotteen alkoholipitoisuuteen, asettamalla nuorten suosimiin juomiin lisämaksu ja määrittelemällä minimihinta, jota ei tarjousmyynnissäkään saa alittaa.

8 Humalajuomisen haittojen vähentäminen

Humalajuominen muodostaa suuren osan alkoholin kulutuksesta ja lisää sekä tapaturmien että kroonisten terveyshaittojen riskiä. Humalajuominen aiheuttaa haittoja myös muille kuin alkoholin käyttäjälle itselleen.
Kaikki alkoholin käyttöä ja haittoja vähentävät toiminta-alueet vaikuttavat myös humalajuomiseen. Suorimmin humalajuomista voidaan vähentää vaikuttamalla juomistilanteisiin erityisesti anniskelupaikoissa.
Lupajärjestelmän ja valvonnan kautta on mahdollista vähentää anniskelua päihtyneille sekä ehkäistä järjestyshäiriöitä ja väkivaltaa. Henkilöstön koulutus ja toimintatapoja koskevat ohjeet auttavat vähentämään humalajuomista, jos niitä tuetaan valvonnalla.
Haittojen vähentämistä on mahdollista tukea säätämällä alkoholijuomien pakkauksiin varoitus alkoholin käyttöön liittyvistä riskeistä ja tiedottamalla riskeistä myynti- ja anniskelupaikoissa.

9 Laittoman tai kotivalmisteisen alkoholin aiheuttamien haittojen vähentäminen

Alkoholijuomien tilastoimattoman kulutuksen luonne vaihtelee maasta toiseen: kyse saattaa olla laillisesta kotivalmistuksesta, laittomasta valmistuksesta tai korvikkeiden käytöstä, salakuljetuksesta tai laillisesti muista maista hankituista juomista. Toimenpidevaihtoehdot vaihtelevat vastaavasti.
Pääpainon tulisi olla tilastoidun alkoholinkulutuksen haittojen vähentämisessä. Tilastoimattomaan kulutukseen liittyvät haitat tulisi arvioida ja kulutusta siirtää mahdollisuuksien mukaan tilastoinnin piiriin.

10 Alkoholiolojen ja toiminnan seuranta

Tehokas suunnitelmallinen toiminta alkoholihaittojen vähentämiseksi edellyttää seurantaa ja arviointia.
Jäsenvaltioiden tulisi julkaista säännöllisesti WHO:n indikaattoreihin perustuva seurantaraportti, joka sisältää tiedot alkoholin käytöstä, alkoholihaitoista ja haittojen yhteiskunnallisista kustannuksista.

Kustannustehokkaimmat best buys -keinot alkoholihaittojen vähentämiseksi

Alkoholin käyttö on yksi keskeisimmistä kroonisten kansantautien riskitekijöistä yhdessä tupakoinnin, ylipainon ja liikunnan puutteen kanssa. WHO:n laatimassa kansantautien ehkäisemisen ja hoidon toimintaohjelmassa on tavoitteena vähentää haitallista alkoholin käyttöä maailmanlaajuisesti vähintään kymmenellä prosentilla vuoteen 2025 mennessä.

Tavoitteen saavuttamiseksi WHO suosittaa jäsenvaltioille globaalin alkoholistrategian toimeenpanoa painottaen erityisesti kustannustehokkaimpia ”best buys” -keinoja, joita ovat: