Suomessa toimiva koko rahapelikentän kattava yksinoikeusjärjestelmä on kansainvälisesti poikkeava malli. Euroopassa yksinoikeusjärjestelmä on tiettävästi ainoastaan Norjassa ja tietyiltä osin Luxemburgissa. Lisäksi monessa itäisen Keski-Euroopan maassa rahapelitarjontaa on viime aikoina keskitetty yksinoikeustoimijoille.
Kansainvälisesti tarkasteltuna valtaosassa maista on käytössä eri tavoin järjestetty toimilupajärjestelmä. Toimilupajärjestelmä tarkoittaa, että rahapelituotteiden tarjoaminen on sallittua vain siihen erikseen auktorisoiduille eli lisensoiduille toimijoille.
Lisenssin saaminen on luvanvaraista ja toimiluvan saamisen ehtoja säätelevät kansalliset lainsäädännöt. Lisenssin myöntämiseen liittyvät ehdot voivat liittyä mm. yhtiön kotipaikkaan tai ns. vastuullisuustoimenpiteisiin. Joissain maissa on määritelty lisenssinhaltijoiden enimmäismäärä.
Toimilupia voidaan myös jakaa vain tietyille pelityypeille. Etenkin lottoyhtiöt ovat Euroopan maissa pääsääntöisesti yksinoikeustoimijoita. Ne ovat usein myös valtio-omisteisia. Sen sijaan verkkopelaamisen osalta lähes kaikki muut Euroopan valtiot ovat siirtyneet jonkinasteiseen toimilupajärjestelmään.
Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella ei voida yksiselitteisesti sanoa, onko yksinoikeusjärjestelmä vai toimilupajärjestelmä tehokkaampi haittojen ehkäisemisen näkökulmasta. Tutkimusta on vähän ja se on osin vanhentunutta. Järjestelmiä voidaan rakentaa hyvin eri tavoin ja tehokas kuluttajansuojelu sekä kansanterveydelliset ehkäisytoimet voi toteutua molemmissa järjestelmissä.
Haittojen mittaamiseen liittyy myös monenlaisia ongelmia, eivätkä eri maiden tutkimukset ole useinkaan keskenään vertailukelpoisia. Esimerkiksi Tanskassa pelihaitat ovat olleet pitkään muita Pohjoismaita alemmalla tasolla huolimatta lisenssijärjestelmään siirtymisestä vuonna 2012. Suomessa peliongelmaisten määrä on yksinoikeusjärjestelmän aikana pysynyt jatkuvasti korkeahkona.