Lapsen unen rakenne ja kehitys

Vastasyntyneen vauvan uni on erityistä: sen rakenne on kypsymätön eikä vauvalla ole vuorokausirytmiä. Vauvan aivojen kehitys on kuitenkin nopeaa, ja uni muuttuu jo kahden ensimmäisen elinvuoden aikana vakaammaksi ja yhtenäisemmäksi. Pienempiä muutoksia unessa tapahtuu läpi leikki-iän aina murrosikään asti.

Tällä sivulla:

• Aivojen kehitys luo edellytykset unen säätelylle
• Vauvan unen erityinen rakenne
• Unen rakenne altistaa heräilylle
• Unen kehitys lapsuusiässä
• Päiväunien väheneminen

Lapsen aivojen kehitys luo edellytykset unen säätelylle

Vuorokausirytmin kehitys alkaa jo ennen syntymää, ja 25. raskausviikon kohdalla sikiöllä voidaan havaita levon ja aktiivisuuden vaihteluita. Raskauden viimeisellä kolmanneksella sikiön lepovaiheista on puolestaan mahdollista erottaa unen eri vaiheita.

Vastasyntyneen vauvan uni sijoittuu tasaisesti ympäri vuorokauden, ja vauva nukkuu paljon. Vauvan aivot ovat vielä kehittymättömät ja unen rakenne on epäkypsä. Pieni vauva ei vielä kykene itse säätelemään untaan aikuisen tavoin tai noudattamaan säännöllistä unirytmiä.

Vauvan unen erityinen rakenne

Unen rakenteella tarkoitetaan aivosähkötoiminnassa unen aikana tapahtuvia muutoksia. Aivojen sähköisen toiminnan mittausta kutsutaan EEG-tutkimukseksi.

Aivosähkötoiminta on vilkasta ihmisen ollessa hereillä, ja hidastuu kun torkahdamme ja lopulta nukahdamme. Aivosähkötoiminnan perustella aikuisen uni jaetaan kahteen pääluokkaan, vilke-uneen (REM) ja kolmivaiheiseen ei-vilkeuneen (NREM, N1–N3). Yhdessä nämä univaiheet muodostavat noin 1,5 tunnin mittaisen unijakson.

Vauvalla unen rakenne on erilainen. Vastasyntyneen unijakso on alle tunnin mittainen ja se pitää sisällään vain kolme vaihetta: aktiivisen unen, hiljaisen unen ja välimuotoisen unen. Aktiivinen uni vastaa aikuisen vilke-unta ja hiljainen uni ei-vilkeunta. Välimuotoinen uni on nimensä mukaisesti kahden edellisen univaiheen sekoitus.

Lapsen unen rakenne altistaa heräilylle

Aikuisen unesta noin viidesosa muodostuu iltayöhön painottuvasta syvästä unesta (N3) ja noin viidesosa aamuyöhön painottuvasta vilkeunesta. Loppuosan muodostavat kevyen unen vaiheet (N1, N2). Pieni vauva voi kuitenkin nukahtaa suoraan vilkeuneen, ja uni voi koostua yksin siitä. Kokonaisunen määrästä vilkeunen osuus voi vastasyntyneellä olla jopa 60–70%.

Vilkeunen aikana aivosähkötoiminta on vilkasta ja hengitys ja pulssi kiihtyvät. Vauva voi äännellä, liikkua, liikutella silmiään tai olla imevinään. Syvän unen aikana aivotoiminta on puolestaan hitaimmillaan, ja hengitys ja sydämen toiminta on tasaista. Vauva nukkuu tällöin rauhallisesti ja sikeästi.

Unen erityinen rakenne selittää osaltaan vauvojen taipumusta herätä herkästi. Herkkyys havahtua on suurimmillaan vilkeunen aikana ja unijaksojen välissä. Koska pienen vauvan unesta suuri määrä on vilkeunta ja unijaksot ovat lyhyitä, vauva herää unesta aikuista helpommin. Siten yöheräilyjen määrä vähenee usein ensimmäisen ikävuoden jälkeen juuri unen rakenteessa tapahtuneiden muutosten ja selkeämmän vuorokausirytmin ansiosta.

Unen kehitys lapsuusiässä

Unen rakenne kehittyy erityisen nopeasti ensimmäisen puolen vuoden aikana. Kahden kuukauden iässä uni-EEG:stä voidaan erottaa unen ylläpitämisen ja muistin kannalta tärkeät unisukkulat. Välimuotoinen uni katoaa kokonaan puolen vuoden ikään mennessä, ja vilkeunen määrä vähenee noin kolmasosaan. Lapsi saavuttaa aikuisen 20 %:n vilkeunen määrän leikki-iässä.

Syvän unen suhteellinen osuus puolestaan kasvaa hieman kahteen ikävuoteen saakka, jolloin sen osuus kokonaisunesta on noin kolmasosa. Syvän univaiheen aikana lapsi nukkuu sikeästi ja häntä on vaikea saada hereille.

Puolivuotiaana lapsen uni alkaa jo muistuttaa rakenteeltaan aikuisen unta. Unijakso on kuitenkin edelleen lyhyempi kuin aikuisella. Unijakso pitenee aikuismaiseen mittaansa leikki-iän lopulla; 2-vuotiaalla sen pituus on noin 75 minuuttia. Tämän jälkeen unen suurimmat rakenteelliset muutokset ovat takanapäin, mutta pieniä muutoksia unessa tapahtuu murrosikään saakka.

Lapsen unen tarve on suurimmillaan heti syntymän jälkeen. Lasten päivä- ja yöunen yhteenlaskettu määrä kolmen kuukauden iässä on keskimäärin 14 tuntia vuorokaudessa. Unen kokonaismäärä vähenee läpi lapsuusiän.  Viisivuotias nukkuu keskimäärin hieman yli 10 tuntia vuorokaudessa ja 10-11-vuotias hieman alle 10 tuntia vuorokaudessa. Erityisesti ensimmäisinä elinvuosina lasten väliset erot unen kokonaismäärässä voivat kuitenkin olla suuria. Erot tasoittuvat iän myötä.

Aivojen kypsyminen ja unen ja vuorokausirytmin kehittyminen ovat yksilöllisiä prosesseja.  Myös unen tarve on yksilöllistä, toiset lapset tarvitsevat enemmän unta, kun taas toiset pärjäävät lyhyemmillä yöunilla. Unen määrä on sopiva, jos lapsi voi päivisin hyvin ja vaikuttaa virkeältä. Tilapäiset stressitekijät, esimerkiksi sairaudet, voivat lisätä unen tarvetta. 

Päiväunien väheneminen

Kolmen kuukauden ikäinen lapsi nukkuu päiväunta keskimäärin 5,3 tuntia vuorokaudessa. Päiväunen määrä vähenee asteittain ensimmäisen elinvuoden aikana, ja on keskimäärin 2,5 tuntia vuoden iässä.  Kehitys jatkuu toisella ikävuodella: kaksivuotiaan päiväunen keskimääräinen pituus on hieman alle kaksi tuntia vuorokaudessa. Erityisesti ensimmäisellä ikävuodella päiväunen määrässä on merkittäviä lapsikohtaisia eroja. Erot kuitenkin kaventuvat lasten kasvaessa.