Leikki-ikäisen uni 2-6 vuoden iässä

Tyttö isän sylissä pihalla.

Leikki-ikäiset lapset nukkuvat yleensä 10–13 tuntia vuorokaudessa. Yöunen osuus tästä on noin 10 tuntia. Syvän unen määrä kasvaa edelleen hieman, muita merkittäviä rakenteellisia muutoksia unessa ei enää tapahdu.

Tässä iässä lapsen yöunen määrä hiljalleen vakiintuu, ja päiväunet jäävät pois. Nukkumaanmenotaistelut voivat koetella vanhemman jaksamista. Mukavat, yhteiset iltatoimet ja ennalta sovitut pelisäännöt auttavat tilanteen ratkaisemisessa.

2-vuotias nukkuu usein yhdet päiväunet. Ne jäävät yleensä pois 3–5-vuotiaana, mutta osa lapsista tarvitsee päiväunet vielä tätä pidempäänkin. Jos lapsi on pirteä normaaliin nukkumaanmenoaikaansa saakka, on hän nukkunut päivällä tarpeeksi.

Leikki-iässä lapsi jatkaa unitaitojen opettelua

Itsekseen nukahtaminen vähentää yöheräilyä ja unihäiriöitä, joten taito on lapselle hyödyllinen. Moni 2-vuotias osaa jo nukahtaa itsekseen, osa harjoittelee tätä vielä. Harjoittelussa kannattaa edetä pienin askelin ja lasta on hyvä kehua onnistumisista. Isomman lapsen kohdalla hyvin sujuneesta illasta voi palkita esimerkiksi tarralla.
Pikkulapsen uni 6-24 kuukauden iässä: Tue lasta nukahtamaan itse

Säännöllisestä, yhteisestä iltarutiinista kannattaa pitää kiinni, sillä se tukee lasta itsekseen nukahtamisen opettelussa. Iltarutiini auttaa lasta rauhoittumaan ja valmistaa häntä unille sekä vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.
Pikkulapsen uni 6-24 kuukauden iässä: Iltarutiini valmistaa lasta unille

Apua nukutustaisteluun

Leikki-ikäinen voi koetella vanhempiensa jaksamista karkailemalla sängystään tai venyttämällä nukkumaanmenoa. Tällöin on hyvä tarkastaa, että lapsen unirytmi on kunnossa ja päiväunen määrä sopiva. Aamuisin tulee pitää kiinni säännöllisestä heräämisajasta. Myös päivittäiseen ruutuaikaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Varaa iltoihin riittävästi aikaa rauhoittumista varten. Ohjaa lasta ajoissa rauhallisempien leikkien pariin, älylaitteet ja televisio tulisi sulkea viimeistään tunti ennen nukkumaanmenoa. Myös säännöllinen iltarutiini tukee rauhoittumista. Toisinaan iltojen venyminen voi vaatia rajojen asettamista:

Sopikaa etukäteen iltasatujen, vessakäyntien ja vanhemman pistäytymisten määrä.
Palauta karkailija rauhallisesti, mutta päättäväisesti pian takaisin sänkyyn.
Ole kärsivällinen ja johdonmukainen. Pyydä tarvittaessa apua toiselta vanhemmalta.
Vältä rankaisemista, mutta palkitse onnistumisista.
Sopikaa etukäteen, saako vanhemman viereen tulla yöllä.
Jos nukkumiseen liittyy pelkoja, tarvitsee lapsi vanhempaa tuomaan turvaa ja lisäämään turvallisuuden tunnetta. Peloista kannattaa keskustella lapsen kanssa päivällä.