Kotoutuminen

Maahanmuuttaneille tarjotaan yksilöllisesti kotoutumista tukeva alkupalvelukokonaisuus

Kotoutumislain mukaisesti ihmisen palvelutarpeita arvioidaan kokonaisuutena. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rinnalla toimivat Kela sekä koulutus-, työllistämis-, asumis-, kulttuuri-, liikunta-, perhe- ja nuorisopalvelut. Sosiaalihuoltolain mukaisesti asiakkaan palveluista vastaa tehtävään osoitettu työntekijä. Suuremmissa kunnissa pakolaisten palvelut on usein järjestetty keskitettyinä palveluina, jolloin ne mahdollistavat neuvonnan, ohjauksen ja sosiaalityön antamisen asiakkaalle samasta toimipisteestä.

Kotoutumisen suunnittelussa huomioidaan henkilön, kielitaito, ammatillinen osaaminen, koulutustausta ja henkilökohtaiset tavoitteet. Lisäksi huomioidaan tausta, yksilöllinen tilanne ja erityiset palvelutarpeet ja niiden muutokset kesken kotoutumisprosessin. Tärkeää on myös tukea ihmisen omaa aktiivisuutta. 

Alkuvaiheen kotouttamispalveluiden tulee huolehtia alkukartoitusten ja kotoutumissuunnitelmien teosta muiden kuin suoraan työmarkkinoille suuntaavien osalta sekä järjestää asuminen, varhaiskasvatus-, esi- ja perusopetuspalvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut, tulkkauspalvelut. Joissakin kunnissa tarjolla on myös psykososiaalista tukea.

Suosituksena on, että 

1. Arviointi toteutetaan kielellisesti ja kulttuurillisesti soveltuvilla menetelmillä.
2. Arvioinnissa pyritään jaettuun asiantuntijuuteen, jossa sekä asiakas että ammattilainen tuovat arviointitilanteeseen oman erityisosaamisensa.
3. Arviointi on kokonaisvaltaista. Siinä huomioidaan kielitaidon, koulutuksen ja työhistorian lisäksi fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kognitiivinen toimintakyky, suoriutuminen arkitoimista sekä toimintakykyyn vaikuttavat ympäristötekijät.
4. Arviointi on systemaattista ja johtaa tarvittaviin jatkotoimenpiteisiin ja palveluohjaukseen.

Suositus toiminta- ja työkyvyn arvioinnista kotoutumisvaiheessa

Työmarkkinoille suuntaavien kotoutumissuunnitelmien, ja tarvittaessa myös alkukartoitusten, teosta vastaavat TE-toimistot.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valtakunnallisessa Kotona Suomessa –hankkeessa tuotettu Opi kotoutumisesta -verkkokoulutus antaa kattavat perustiedot maahanmuutosta sekä kotoutumisesta ja sen edistämisestä.
Opi kotoutumisesta -koulutus

Viranomaisten ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö 

Kuntaan siirtymisen tulisi tapahtua vastaanottokeskuksen, kunnan ja Kelan yhteistyönä. Vastaanottokeskuksen ja Kelan tehtävä on ohjata asiakkaat hakemaan tarvittavia etuuksia mahdollisimman nopeasti, jotta kuntaan siirtyminen helpottuu ja nopeutuu.

Kun ihminen on saanut kuntapaikan tai löytänyt itsenäisesti asunnon on vastaanottokeskus yhteydessä kuntaan. Vastaanottokeskusten potilastietojärjestelmä ei ole yhteydessä muiden tiedonhallintapalveluiden kanssa (esim. Kanta-palvelut), joten terveystiedot on lähetettävä kuntaan kirjeitse.

Huomioitavaa on että tilanteessa, jossa henkilö muuttaa lyhyen ajan sisällä pois kunnasta johon hänellä on kuntapaikka, voi palvelujen saaminen vaikeutua. Esimerkiksi turvapaikkaprosessin aikana aloitettu mielenterveyspalvelu voi katketa toiselle paikkakunnalle muuton vuoksi.

Turvapaikanhakijoiden kotoutumisprosessi

Kotoutuminen on pitkä prosessi joka alkaa turvapaikanhakijoilla jo turvapaikanhakuvaiheessa. Kotoutuminen voi yksilöstä riippuen kestää vuosia. 

Oleskelulupapäätöksen saanut voi joutua odottamaan kuntapaikkaa vastaanottokeskuksessa jopa kuukausia. Kiintiöpakolaiset odottavat Suomeen pääsyä pakolaisleirillä. Pitkä odotus hidastaa kotoutumista ja voi heikentää ihmisen psyykkistä vointia. 

Oleskeluluvan saaneen oikeudet kuntalaisena alkavat siitä, kun hänellä on maistraatin merkitsemä kotikunta ja sosiaaliturvatunnus. Kotoutumisvaiheen palveluita tarjotaan yleensä kolmen vuoden ajan. Vastaanottovaiheen palvelut voivat vastaanottolain mukaisesti jatkua vielä sen jälkeen kun ihminen on saanut oleskeluluvan.

Kotouttamispalveluiden tulee tukea psyykkistä hyvinvointia

Kotouttamissuunnitelmaa tehtäessä kiinnitetään huomiota ihmisen mielenterveystuen tarpeeseen.  Erityistä tukea tarvitsevien kotouttamissuunnitelmien tekoon on hyvä osallistua terveydenhuollon ammattilainen. Ihmisen toimintakyky ja osaaminen tulee arvioida laadukkaasti ja ihmisen kokonaisvaltainen palveluntarve kartoittaa huolellisesti. 

Maahanmuuttajapalvelut voivat järjestää peruspalveluiden lisäksi erityisiä, kotoutumista tukevia ja edistäviä palveluja: 

• maahanmuuttaneiden lasten, nuorten ja perheiden kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja
• alaikäisenä ilman huoltajaa maahan saapuneen ja oleskeluluvan saaneen lastensuojelun jälkihuoltoon rinnastettavia palveluja 
• erityisiä toimenpiteitä tarvitsevien maahanmuuttaneiden tukitoimia (esim. päihde-, perhesuhde- ja asuntoasioihin liittyvät palvelut) 
• muita toimenpiteitä ja palveluita, esimerkiksi viranomaisten tarjoamia sosiaali- ja terveyspalveluja

Työllistymispalveluja voidaan antaa pidempään kuin kolme vuotta, jos kotoutuminen on kesken esimerkiksi mielenterveyteen liittyvien haasteiden vuoksi. Varsinkin vakavasti traumatisoituneiden kotoutumisajan pidentämistä on usein tarve, sillä traumat voivat aiheuttaa kokonaisvaltaista ahdinkoa ja toimintakyvyn laskua ja vaikeuttaa esimerkiksi uuden oppimista.

Uuteen maahan asettuminen aiheuttaa usein psyykkistä kuormitusta

Kotoutujien mielenterveyttä heikentävät pitkälti samat tekijät kuin pääväestönkin mielenterveyttä. Näiden lisäksi kotoutumiseen liittyy pakolaisilla usein raskaitakin haasteita. 
Kotoutumisprosessiin kuuluu monenlaisia, keskenään ristiriitaisiakin psyykkisiä prosesseja, esimerkiksi erilaisia tunteita kiitollisuudesta ja tyyneydestä koti-ikävään ja pelkoon. Kotoutuminen vaatii muutosta ja sopeutumista uuteen tilanteeseen sekä maahanmuuttaneelta ihmiseltä että hänet vastaan ottavalta yhteisöltä sekä yhteiskunnalta. 

Sopeutumista uuteen maahan voidaan kuvata prosessina, jossa on kolme vaihetta: 

• Saapumisvaiheessa ihmisen elämän ulkoiset olosuhteet muuttuvat: koti, ystävät, maisemat ja kieli. Tämä voi herättää pelon, vierauden, hämmennyksen ja avuttomuuden tunteita.
• Kohtaamisvaiheessa havainnoidaan uuden maan olosuhteita ja verrataan niitä kotimaahan. 
• Taakse katsomisen vaiheessa ihminen pystyy yhdistämään uuden ja vanhan kulttuurin piirteet itselleen sopivaan muotoon.

Kotoutujan lähtömaalla ja vastaanottavassa yhteiskunnassa olevien, eri aikoja vastaanottomaassa olleilla ryhmillä, on oma merkitys. Kotoutujan hyvät ihmissuhteet ja sosiaaliset taidot suojaavat mielenterveyden ongelmilta. 

Mielenterveysongelmat vaikeuttavat kotoutumista

On mahdollista että ihminen voi näennäisesti hyvin turvapaikkaprosessin ajan, mutta muuton seurauksista, kuten yksinäisyydestä ja kotimaahan paluun ajatuksesta luopumisesta saattaa seurata myöhemmin psyykkisiä oireita. 

Sopeutuminen voi olla vaikeaa myös jos entisen kotimaan tapahtumat ja sinne mahdollisesti jäänyt perhe ovat jatkuvasti mielessä. Lisäksi uudessa kotimaassa tarvittavien taitojen opettelu voi aiheuttaa stressiä. 

Tasapainon ja voimavarojen löytäminen ja käyttöönottaminen, asianmukaisen tuen ja palvelujen saaminen sekä kriisien läpikäyminen vahvistavat mielenterveyttä kotoutumisen aikana. Työllistyminen parantaa usein kotoutujan elämänlaatua taloudellisesti ja sosiaalisesti.

Kotoutumislain alaisen kielikoulutuksen toivotaan tulevaisuudessa palvelevan paremmin psyykkisesti oirehtivien kotoutumista. Kieli on avain kotoutumiseen, koulutukseen, työelämään, kommunikointiin, arvoihin ja tapoihin. Puutteellinen kielitaito on merkittävänä työllistymisen este, ja kielitaitovaatimukset voivat työelämässä epäsuorasti myös mahdollistaa syrjinnän. 

Kotoutumiskoulutuksen ja omakielisten yhteiskuntaorientaatiojaksojen järjestäminen ihmisen omalla kielellä on koettu hyväksi toimintatavaksi. Se mahdollistaa Suomen toimintatapojen paremman ymmärtämisen. 

Asumismuodosta ja asunnosta päätettäessä on huomioitava ihmisen psyykkinen kunto

Pakolaistaustainen ihminen voi kokea yksin elämisen vaikeana jos hänellä ei ole sosiaalisia kontakteja joihin kiinnittyä. On myös tärkeää huomioida, että nuoret perheettömät aikuiset vasta opettelevat selviytymään arjestaan, jolloin raha-asioista, ruoanlaitosta ja kotiaskareista huolehtiminen yksinään voi tuntua raskaalta. 

Onnistunut asuttaminen vähentää yksinäisyyden kokemusta, mahdollistaa sosiaalisen kanssakäymisen ja antaa turvaa.